keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

Maailman ympäri 80 päivässä (Le tour du monde en 80 jours), Jules Verne.
Otava 2016 (ranskankiel alkuteos 1872). 305 s. suomentaja?
- Mutta kaikkihan on vain leikkiä!
- Kunnon englantilainen ei koskaan laske leikkiä silloin kun on kysymys niin vakavasta asiasta kuin vedon lyönnistä, Phileas Fogg vastasi. Lyön vetoa kaksikymmentätuhatta puntaa mitä tahansa ehdottamaanne summaa vastaan että teen matkan maailman ympäri kahdeksassakymmenessä päivässä eli sadassaviidessätoista tuhannessa kahdessasadassa minuutissa. Hyväksyttekö vedon?

Niin uskomaton veto lyödään ja Phileas Fogg lähtee matkaan Lontoosta vielä samana päivänä yhdessä vasta palkkaamansa uuden palvelijan, ranskalaisen Passepartout'n kanssa. Suunnitelmat ovat täsmälliset ja kaikki näyttää hyvältä. Matkalaiset eivät kuitenkaan ole tietoisia, että heidän perässään seuraa varjo. Salapoliisi Fix on heidän kannoillaan ja pyrkii katkaisemaan matkan kaikin keinoin. Miksi ihmeessä? Fogg ja Passepartout eivät juuri ehdi tutustua nähtävyyksiin, mutta kohtaavat kyllä toinen toistaan hankalampia haasteita ja esteitä.

Jules Vernen klassikko Maailman ympäri 80 päivässä (Otava 2016, ranskaksi 1872) on varmasti monelle tuttu vähintään piirretystä. En itse muista juurikaan, millaisia tapahtumia piirretyssä oli, mutta alkutunnusmusiikki soi kyllä toistuvasti päässä, kun luin Vernen teosta. Lisäksi piirretyssä olleet hahmot ovat iskostuneet sen verran vahvasti päähän, että esimerkiksi Phileas Fogg oli kuvitelmissani kahdella jalalla kävelevä leijona, haha. Ihan kaikkia piirretyssä olevia hahmoja ei ole itse kirjassa ja prinsessa on nimellä Aouda.

Itselleni Maailman ympäri 80 päivässä oli erityisesti sellainen tunnelmointivälipala. Itse asiassa luulen, että ilman piirretyn luomia mielikuvia hahmoista, etenkin Phileas Fogg olisi saattanut tuntua mitäänsanomattomalta. Eihän siististi pukeutuva ja alati rauhallinen Fogg ole muistaakseni älyttömän räväkkä piirretyssäkään, mutta kirjan sivuilla hän tuntui välillä suorastaan ärsyttävän tyyneltä, luotaantyöntävältä ja vakavalta. Prinsessa jää harmillisesti lähinnä taustalle, mutta eloisuutta henkilökaartiin tuo sympaattinen ja reipas Passepartaout. Myös sinnikäs salapoliisi Fix jää mieleen. Teoksen juoni rullaa reippaasti eteenpäin, laiva halkoo merta ja maisemat vilahtelevat junan ikkunasta tiuhaan. Vauhtia riittää, mutten itse kokenut niinkään kihelmöivää jännitystä, sillä juonen kaava toistaa itseään ja loppuratkaisukin on piirretyn vuoksi muistissa. Maailman ympäri 80 päivässä on kuitenkin mukava aikamatka taaksepäin: niin omiin lapsuuden muistoihin kuin kirjan kumppanusten mukana 1800-luvulle.


Kirjasta on aiemmin kirjoittanut Annami, jonka arvion lopusta löytyy lisää linkkejä.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sinikka Vuola: Replika

Replika, Sinikka Vuola. Tammi 2016. 197 s.

Sinikka Vuolan esikoisromaanista Replika (Tammi 2016) on hankala muodostaa järkeviä virkkeitä. Vaikka teoksen lukemisesta on kulunut jo useampi viikko, vaatii lukukokemuksen avaaminen edelleen kovasti töitä. Yritetään. Replika voisi ainakin kuvailla hämmentäväksi, oudoksi, lumoavaksi, surrealistiseksi, haastavaksi ja omaperäiseksi. Replika on symbolismien runsaudensarvi.

Teoksen keskeisin henkilö on poika, jonka äiti, äitimuukalainen, on kuollut. Isä ei ilmeisesti ole koskaan ollut pojan elämässä läsnä. Kuolema kulkee käsikädessä pojan kanssa, joka käy läpi äidin traagista menetystä ja varttuu kohti aikuisuutta. Muistot ja ajatukset pyörivät pojan päässä, alkuperäinen muovautuu joka kerta erilaiseksi, kopioksi, replikaksi. 

Miten täynnä kuvia ihminen on, miten jokainen kuva, jokainen muisto syö häntä, kalvaa ja kovertaa, Kaivos sanoo suulla joka on täynnä kuparia. Eikä muistoilta voi suojautua, vaan tuskallinen kuva täytyy peittää aina uudella kuvalla. Niin, onko kallisarvoisempaa kykyä kuin kyky unohtaa, sano onko, Kaivos kysyy.

Poika asuu pienessä kylässä, jonka asukkaista hänellä on omat nimityksensä. On Leipurin vaimo ja Leipuri, joiden lapsi makaa kätkössään, toisinaan tuntikausia, hengittää pölyn ja jauhon ja pehkun unettavaa aromia, hiljaa aloillaan kuin hiivakuutio. Leipuri on lyönyt pojan, Kaniininnaaman, säikyksi, sillä jokaisessa on valuvika, näkyvä tai näkymätön: ja joillakin se on sydämessä mutta ei lihaksen sisällä vaan pahempaa: tunteissa jotka lähtevät sydämestä. Lisäksi on saduista tuttuja hahmoja, kuten Pinokkio ja Siniparta. Henkilöt ovat hieman etäällä, aina askeleen kauempana lukijaa. Vaikka kuinka yritän tarttua henkilöitä hihansuusta, ote lipsuu ja henkilöt pysyvät pienen välimatkan päässä. 

Niin, onko mitään, kerrassaan mitään yhtä raskasta ja tarpeetonta taakkaa kuin tarve muistaa?

Sinikka Vuolan kynä on taikasauva: vaikka en läheskään aina ymmärtänyt kaikkea enkä ymmärrä edelleenkään, luin Replikaa lumoutuneena erityisesti Vuolan kielestä. Vaikka tarinan tunnelma on raskas kuin lyijy ja viimeinen osio Demonit on suorastaan ällöttävä, kielessä näkyy Vuolan tausta runoilijana. Kieli on kaunista ja kirkasta. Kielen lisäksi pidin Replikan haasteellisuudesta. Luin teosta juuri sopivaan aikaan helmikuussa, sillä näin kevään kaivautuessa esiin talven peiton alta, en varmaan olisi enää löytänyt sitä terävintä malttia, mitä Replika vaatii. Vaikka en ymmärtänyt kaikkea, en antanut sen häiritä liikaa etenkään, kun tiesin, että pääsisin ruotimaan kirjaa lukupiirissä.

Replika on kiistatta erikoisimpia kirjoja, joita olen lukenut. Olo on kirjan lukemisen jälkeen pökertynyt. Pidin sen haasteellisuudesta ja kielestä, mutta jotain olisi voinut kaikesta runsaudesta jättää poiskin.


Replikasta ovat aiemmin kirjoittaneet mm. Kaisa ReettaOmppuMaiskuTuomas ja Katja.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Petri Tamminen: Suomen historia

Suomen historia, Petri Tamminen. Otava 2017. 152 s. Kansi: Piia Aho.
Petri Tammisen Suomen historia (Otava 2017) on ilahduttava pieni ja eheä paketti Suomen historiaa itsenäisyysvuodesta 1917 aina viime vuoteen 2016 asti. Tamminen on koonnut muistelmia teostaan varten haastattelemalla yli viittäsataa ihmistä. Mukana on niin isompia merkittäviä historian tapahtumia, kuten talvi- ja jatkosota, Lasse Virénin uskomaton voitto ja 90-luvun lama mutta myös pienempiä palasia, muistiin jämähtäneitä: ensimmäisten kirkkaan oranssien appelsiinien saapuminen kauppaan, muisto lapsuuden uimaopetuksesta ja miten kielojen kukinnan myöhästyminen aiheuttaa harmia morsiamelle.

Uimakoulu pidettiin meillä yksipäiväisenä. Ensin pyöritettiin pari kertaa käsiä ilmassa, sitten opettaja tuli ja tarttui uimahousuista ja heitti järveen.

Muistojen pyykkinarulle on ripustettu koko joukko Suomen historian tapahtumia niin kuin ne ovat yksittäisen ihmisen mieleen jääneet. Tavallisen ihmisen näkökulman ansiosta sellaisiakin tapahtumia on helpompi lähestyä, joita ei ole itse kokenut. Muistelmat ovat lyhyitä, mutta Tammisella on taito saada ladattua ytimekkäisiin ja vähäeleisiin virkkeisiin kaikkein oleellisin. Sieltä lyhyistä muistelmista löytyy kaikki se, mistä meidät suomalaiset on koottu. Lukiessa naurattaa ääneen mutta samassa nauru on jo nielaistava vatsaan, koska seuraavaksi jo herkistyy ja kurkkii olkansa taa; eihän kukaan huomannut, että nauroin vakavalle asialle?

Isoisällä oli kamarin ikkunan alla aina sukset valmiina. Talon seinustalta vietti mäki alas kalliojyrkänteelle. Jyrkänteen reunalla seisoi petäjä. Isoisä oli suunnitellut asian niin, että kun ne tulevat, hän hyppää suksille ja laskee jyrkänteen reunalle mutta kaappaakin sitten käsivarrellaan petäjän rungosta ja tekee niin äkkinäisen mutkan, etteivät takaa-ajajat ehdi enää kääntää suksiaan.

Suomen historia on todella hieno kirja, jonka voisi lukea moneen kertaan. Luin sitä hitaasti, ja ajan suominen muistelmille kannattaa. Suomen historia olisi mainio valinta kouluihin, sillä sen muistelmia voisi käyttää esimerkiksi historian tunneilla perinteisen opetustekstin ohessa sekä johdatuksena tiettyyn aiheeseen. Helppolukuisuuden ja lyhyyden ansiosta kynnys tarttua Suomen historiaan on pieni. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea näin Suomen juhlavuotena.


Tammisen teoksesta ovat kirjoittaneet myös mm. Elina (jota on muuten kiittäminen siitä, että olen löytänyt Tammisen kirjat!),  Kaisa VLauraTuijataSirriSusa ja Katja