Tekstit

Lyhytarvioita: Mustat valkeat valheet, Everstinna, Orjattaresi ja Tähtiin kirjoitettu virhe

Kuva
Seuraavista syksyn aikana luetuista kirjoittaminen on jäänyt odottelemaan, ja ajattelin, etten kirjoittaisi niistä enää blogiin. Koska joukossa on kuitenkin niin hyviä lukukokemuksia, haluan kirjoittaa niistä edes lyhyesti. Niinpä tällä kertaa on vuorossa lyhyet arviot Liane Moriartyn teoksesta Mustat valkeat valheet, Rosa Liksomin uutuusromaanista Everstinna, Margaret Atwoodin teoksesta Orjattaresi ja John Greenin nuortenromaanista Tähtiin kirjotitettu virhe.

Hurahdin syksyllä HBO:n lyhytsarjaan Big Little Lies, jota en olisi löytänyt ilman Sivumennen-podcastia. Kun podcastin Jonna ja Johanna vihjasivat, että sarja pohjautuu Liane Moriartyn samannimiseen kirjaan ja että kirja auttaa ikävään, kun sarjan jaksot on katsottu, oli oitis etsittävä kirja käsiin. Enpä olisi kyseistä kirjaa tullut lainanneeksi ilman naisten kehuja. Itse asiassa emmin vielä pakatessani Moriartyn teoksen matkakirjaksi Espanjaan. Pelkäsin, että kirja olisi minulle liian höttöä ja kevytkenkäistä ja ahdistuisin v…

Koonti Helsingin kirjamessuista 2017

Kuva
Vierailin Helsingin kirjamessuilla kolmena päivänä. Perjantaina saavuin messuilemaan suoraan töiden jälkeen. Ensimmäinen messupäivä on aina sellainen ns. haahuilupäivä, jolloin tutustun rauhassa messualueeseen, tutkin kirjatarjouksia ja antikvariaattien hyllyjä sekä vain nautin siitä, että niin monet kirjallisuutta rakastavat ovat samassa paikassa. Lisäksi on mukavaa tehdä havaintoja siitä, miten kirjoja on laitettu esille, millaisia koristeita, iskulauseita ja muuta visuaalisuutta on hyödynnetty ja millaiset asiat korostuvat erityisesti. Tänä vuonna näkyvin taisi olla mahtava Harry Potter -bussi ja olipa tuttu Mörkökin paikalla. Lisäksi silmääni pistivät erityisesti hyvinvointiin ja ajankäyttöön liittyviä juttuja, esimerkiksi Putingilla oli piste, jossa sai harjoitella bujoilua eli bullet journalia. Putingin piste itse asiassa houkutteli minua jokaisena messupäivänä, sillä kaikki söpöt vihot, tarrat, kynät, kortit ja muu ovat heikkoja kohtiani. Olin jättänyt kameran tarkoituksella v…

Anneli Kanto: Veriruusut

Kuva
Anneli Kannon romaani Lahtarit(Gummerus 2017) oli kertakaikkisen vaikuttava lukukokemus vuoden alkupuolella, ja laitoin samantien kirjailijan aiemman julkaisun Veriruusut (Gummerus 2016) lukulistalle. Ilahduin kovasti, kun teos valittiin luettavaksi viime kuussa lukupiirissä. Näkökulma sisällissodasta on toinen kuin Lahtereissa, joka on moniääninen kudelma valkoisten silmin. Veriruusuissa seurataan sen sijaan punaisten nuoria naiskaartilaisia. Vaikka Lahtareissa ääneen pääsi myös jokunen nainen, näkökulma on siinä ja muissakin sotaromaaneissa pääasiassa miesten. Siksi erityisen kiinnostavaa oli saada lukea sisällissodasta ainoastaan naisten silmin.
Veriruusut kertoo etenkin kolmesta nuoresta naisesta, jotka värväytyvät punakaartiin Valkeakoskella ja Tampereella. Sigrid on 15-vuotias valkeakoskelainen, joka saa töitä paikallisesta tehtaasta ja tutustuu ja ystävystyy siellä tomeraan Marttaan. Hänen mukanaan Sigrid liittyy mukaan työväentalon rientoihin tiukan äidin vastusteluista huolim…

Poimintoja Helsingin kirjamessuille

Kuva
Helsingin kirjamessut alkavat ensi viikolla, joten on aika tehdä hieman suunnitelmia. Jos olet menossa messuille ensimmäistä kertaa, lukaise Katrin laatima selviytymisopas introvertille. Itselleni nämä ovat nyt viidennet Helsingin kirjamessut (kiitos Messukeskukselle jälleen bloggaripassista!), joten olen oppinut, mikä itselleni toimii kirjamessuilla parhaiten. Pidän esimerkiksi siitä, että yksi päivä on pyhitetty pääasiassa kiertelylle, messualueeseen tutustumiseen ja antikvariaattien silmäilyyn. Tänä vuonna ns. fiilistely- ja haahuilupäivä on perjantai. Koska työpäivä on tuolloin sattumalta lyhennetty (!), pääsen messuhulinaan odotettua aiemmin. Jouduin tosin pettymään, kun Kjell Westön lukupiiri oli jo ehtinyt täyttyä, mutta onneksi lauantaina ehdin sitten kuuntelemaan häntä. Suunnitelmat luonnollisesti elävät messuilla jonkin verran, mutta tässä nyt tärppejä, joita itse aion kuunnella.
perjantaina 27.10.
Oma haahuilu- ja fiilistelypäivänäni, jolloin keskityn lähinnä kiertelemään k…

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Kuva
Ongelma oli siinä, että sanoihin kiinnitettiin aina liikaa huomiota - sanoilla ei ollut käsiä eikä jalkoja eivätkä ne siten kyenneet lyömään tai potkimaan toisia. Ihmiset taas olivat huomaamattaan kaiken aikaa katkeria, alati tyytymättömiä. He luulivat katkeruuttaan ja tyytymättömyyttään mielipiteiksi ja jokaisella täytyi olla mielipiteitä, jollei halunnut vaikuttaa vähä-älyiseltä. Siksi ihmiset oksensivat katkeria sanoja ymmärtämättä, että he mölähdellessään kuin apinat vain kuluttivat omia suupieliään.
Amanda on 85-vuotias vanhus, joka asuu yksin vaatimattomassa talossaan. Naapurissa asuu ainoastaan leskeksi jäänyt, yksinäinen Jansson. Amanda on tyytyväinen elämäänsä ja rauhalliseen asuinympäristöönsä. Seesteisyys alkaa kuitenkin säröillä, kun kaupungin kaduilla alkaa kulkea pakolaisia. Kaupunkilaiset nousevat varpailleen, ja maahanmuuttajat yrittävät mukautua joukkoon parhaansa mukaan mutta eivät onnistu siinä; trapetsinuora keikkuu liikaa väsyneiden jalkojen alla. Levottomuus ja v…

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Kuva
Elokuu oli levoton lukukuu. Minulla on harvoin kesken samaan aikaan useampi kuin kaksi kirjaa, mutta viime kuussa kirjoja on jäänyt kesken ja odottamaan parempaa hetkeä, uusia aloitettu ja samaan aikaan silmäkulmasta vilkuiltu pinossa keikkuvia toinen toistaan houkuttelevampia kirjastolainoja ja uutuusteoksia. Blogikin on saanut uinua raukeana. Syyskuussa mieli kuitenkin rauhoittuu ja se näkyy jo nyt lukemisessa: enää kesken on kerrallaan vain yksi kirja. Blogikin heräilee, sillä parista elokuun luetusta on kirjoittamatta ja tästä niistä ensimmäinen.
Selja Ahavan uutuusromaanin Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus 2017) sain kustantajalta ennakkokappaleena. Luin teoksen viime kuussa ennen kuin siitä julkaistiin Aamulehden haastattelu ja muita, joten sain lukea romaanin ilman, että tiesin mitään kirjailijan omakohtaisista kokemuksista. 
Ahavan teoksen keskiössä on pariskunta, jolla on takana kymmenen yhteistä aviovuotta. Minäkertojana on nainen, jolle mies eräänä päivänä toteaa asian, …

Johan Bargum: Lyhykäisiä

Kuva
Nathan Hillin tiiliskiven Nix jälkeen valitsin luettavaksi ihan toisenlaista, mahdollisimman lyhyttä mittaa. Minulla oli täysin meinannut lipua ohi, että suomenruotsalaiselta kirjailijalta Johan Bargumilta on ilmestynyt uusi teos. Pidän Bargumin vähäeleisistä ja viisautta henkivistä teoksista, joista olen lukenut Novelleja 1965-2015, Syyskesä ja Syyspurjehdus. Juuri tällainen on myös Lyhykäisiä (Teos & Förlaget 2017). Siinä on tuttua Bargumia, mutta jotenkin Lyhykäisiä kolahti erityisen lujasti. Se on juuri niitä kirjoja, jotka haluaisi pitää vain itsellään ja joista tietää heti ensimmäiseltä sivulta lähtien, että tätä kirjaa en anna koskaan pois ja että tähän tartun vielä usein. 
Tule luokseni ja viivähdä hetki. Maailma on niin täynnä pimeyttä ja surkeutta. Mutta ehkä meillä sittenkin on lupa vain olla yhdessä pieni hetki. Ehkä meillä on lupa istua toistemme seurassa kuistilla, vaikka hämärä tuleekin niin joutuin ja yö kietoo talon mustaan vaippaansa. 
Lyhykäisiä on nimensä mukais…