maanantai 25. lokakuuta 2010

"Salaisuuksia ilmassa" hämärissä syysilloissa.

Kuva:  http://media.wsoy.fi/media?path=jpg455/951-0-33960-1.455.jpg
Olen ilmeisesti sen verran tiiviisti seurannut muiden muoti-, ruoka- ja kirjablogeja, että päätin lopulta näin syyslomani kunniaksi perustaa oman kirjablogin. Vaatii tosin vielä tutustumista tähän käyttöön, joten älä ihmettele, jos jotain kummallista tapahtuu tms :-D 

Nyt syksyllä kirjojen lukuintoa on hieman rajoittanut koulutöiden määrä. Kun päivät on lukenut koulukirjoja, ei enää illalla välttämättä huvitakaan syventyä romaanien maailmoihin. Onneksi vietän nyt hyvin ansaittua syyslomaa, joten voin jatkaa kesken jääneen Draculan kauhuja sohvalla löhöten. 

Mielessäni on kuitenkin Draculaa ennen lukemani kirja vielä kirkkaasti, joten voisin aloittaa blogini kertomalla lukukokemuksestani. Kyseessä on kevyempi chick lit -kirja: Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa (2008). Tartuin tähän kirjaan, kun se sattumalta osui kirjastossa silmääni ja koska kaipasin hauskaa ja kevyttä luettavaa rankan viikon jälkeen. Sophie Kinsella on lemppari chick lit -kirjailijani ja lukioiässä ahmin hänen Himoshoppaaja-sarjaansa naurun kyyneleet silmissäni. Olen lukenut myös hänen Varsinainen talousihme -teoksensa (2007). 

Salaisuuksia ilmassa -kirja kertoo 25-vuotiaasta Emma Corriganista, jolla on tapana heitellä valkoisia valheita suustaan ystävilleen, läheisilleen ja työkavereilleen. Emma palaa työmatkaltaan Skotlannista, mutta lentokone joutuu yllättäen valtaviin ilmakuoppiin. Emma on jo ehtinyt lievittää lentopelkoaan drinkeillä, ja paniikissa hän livauttaa jokíkisen valheensa vieressä istuvalle miehelle. Kun Emma palaa töihin, hän ei voi uskoa silmiään. Lentokoneessa vieressä istunut mies paljastuu firman perustajaksi, monimiljonääri Jack Harperiksi. Emma ei kuitenkaan saa potkuja, vaan salaperäinen Jack osoittaakin kiinnostusta Emmaa kohtaan ja paljastaa ovelasti hänen salaisuuksiaan tilanteissa kuin tilanteissa. Mutta miksi? 

Kirjaa ei turhaan ole kehuttu superviihdyttäväksi. Kinsella on viljellyt tyylilleen ominaisesti paljon huumoria. Lukija pystyy samaistumaan kirjan päähenkilöön, koska Emma on yhtä kömpelö kuin kuka vain normaali ihminen. Lukija voi helposti samaistua hänen ajatuksiinsa, ongelmiinsa ja salaisuuksiinsa. Kuka tahansa nainen saattaa valehdella vaatekokonsa vähän pienemmäksi tai kastella kahvilla ilkeän työkaverinsa kasvia. Tuttua? 

Vaikka kirja olikin täydellinen valinta, jotta saa "aivot off-tilaan", intoni laimeni loppua kohden. Valitsen kirjani (kuten musiikin, vaatteet, ruuan jne) fiilispohjalta, saattaa olla kaipasin fiilikseeni jo muunlaista kirjaa, minkä vuoksi lopulta hypin Kinsellan teoksen viimeiset sivut loppuun. Tällaisen tilanteen olen huomannut jo aiemminkin, kun olen lukenut esimerkiksi Marian Keysin teoksia. Aluksi olen hyvin innokas ja nauran päähenkilön sattumuksille, mutta loppua kohden teksti alkaa tuntua jankkaukselta. Silloin mielessäni pyörii vain: "Eikö tämä vieläkään lopu? Eikö vieläkään?" ja lopulta hypin loppusanoihin. Mutta loppujen lopuksi kirja kuitenkin tarjosi minulle sen, mitä halusin: huumoria ja hömppää. 

Suosittelen Sophie Kinsellaa lämpimästi, jos tuntuu, että kaipaat helppolukuista ja rentoa luettavaa. Chick lit -kirjat irtauttavat arjesta nopeasti, ja jo pienikin aika niiden maailmassa rentouttaa mieltä. Kinsella on mielestäni raikas valinta, jos kaipaa piristystä syysväsymykseen. Ei muuta kuin suklaarasia käden ulottuville ja kynttilät tuikkimaan! :-)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!