lauantai 13. marraskuuta 2010

Voileipä tekee aina hyvää yöllä.

http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135227393108.jpeg


Huomenna on isänpäivä. Tämä kirjoitus kertoo eräästä isästä, joka tunsi itsensä tarpeettomaksi. Eräänä päivänä hän kokoaa kimpsut ja kampsut kasaan, ottaa perheensä mukaan ja lähtee merelle etsimään sammunuttu majakkaa. Samalla hän lähtee löytääkseen itsensä. 

Tove Janssonin Muumipappa ja Meri (1965) kertoo yksinäisyydestä ja kasvamisesta. Teos ei aiheuta merisairauden tunnetta, vaikka meri tyrskyääkin ilkeästi. Jopa niin ilkeästi, että saaren vaivaiset puut, pensaat ja meren muokkaamat kivet repivät juurensa irti maasta, ja kulkevat vaikertaen öisin kohti majakkaa -toivoa. Muumipappa ei kuitenkaan hyväksy, että toisia sorretaan. Tarvitaan tiukkaa, isällistä puhuttelua. 

Teos ei kerro vain Muumipapan kasvutarinaa, vaan myös muiden hahmojen: Muumimamman, Muumipeikon ja kalastajan. Muumimamma potee koti-ikävää takaisin Muumilaaksoon, jossa ruusut punertavat ja metsä kuiskii uneen öisin. Muumilaaksossa hyörinää ja pyörinää riittää enemmän kuin karulla saarella. Muumipeikko ja Pikku Myy muuttavat saarella omiin oloihinsa. Muumipeikko valloittaa itselleen sopen metsiköstä, jonne hän eräänä päivänä muuttaa asumaan yksin. Muumipeikko sokaistuu Merihevosten kauneudesta ja potee huonoa omatuntoa Mörön yksinäisyydestä. Kalastaja-erakko on myös yksinäinen, ja elämän riemu on kadonnut harmaaseen sumuun. 

Mielestäni teos on tähänastisista lukemistani Janssonin muumikirjoista paras. Janssonin kieli on niin herkullista, että se saa veden kielelle. Rakastan vertauksia ja metaforia, sillä ne värittävät ja elävöittävät tekstiä. Pikku Myyn sutjautukset saavat naurun kutittelemaan kurkkia. Teos pursuaa ihania elämänviisauksia. Muumien sanottuna ne vieläpä saavat jonkinlaista lisäarvoa. Vai väitätkö, että voisit sanoa vastaan herttaiselle Muumimammalle? 

Ainut asia, mikä minua suorastaan ärsytti oli Muumipeikko. Miten joku voi olla noin, noin... lapsellinen ja äidin helmoihin takertuva?! ARGH! Myönnän, että tällaisinä hetkinä oli lähellä, ettei kirja lentänyt seinään, mutta jostain lempeys tuota Peikkoa kohtaan aina lopulta löytyi. Ehkä minä vain niinä hetkinä ymmärsin, että elämässä on ihan jokaisella Peikolla merkityksensä.












Suloista isänpäivää kaikille isille!





1 kommentti:

  1. Jes! Muumipappa ja meri on kyllä ehdottomasti paras Muumi-kirja, oon samaa mieltä kanssasi.

    Ohoh, en olisi muistanut, että Muumipeikko oli niin chicken vielä tuossa kirjassa. O.o Mun mielestä just Muumipeikon kehitys on parasta tuossa kirjassa. Vaikeaa mutta koskettavaa.

    Kiva tuo isänäkökulma tässä tekstissä. Mun mielestä kirjan ihanin hetki on jo alkulehdillä: muistokirjoitus "Eräälle isälle". Aika ihku. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!