maanantai 27. joulukuuta 2010

Valkyriat/ Paulo Coelho



Sanon jo nyt, että tästä arvostelusta tulee vaikea tehtävä. Siksi, että Coelho jakaa ihmiset kahteen leiriin. Minä olen sen leirin ihmisiä, jotka pitävät Coelhon tuotannosta. Luulen, että se johtuu siitä, että nautin elämänfilosofiasta. Löysin Coelhon muistaakseni vuonna 2008 loppu puolella, kun elämässäni oli filosofisempi aikakausi puhkeamassa kukkaan. Mietin tuolloin paljon, mikä minulle on tärkeää ja mitä elämältä haluan. Ensimmäinen lukemani Coelho ei ollut Alkemisti, vaan Zahir. En kuitenkaan syttynyt täysillä kyseiselle romaanille, mutta kokeilin silti seuraavaa, joka oli Pyhiinvaellus. Se jäi mieleeni pysyvästi, joten siitä tuli suosikkini. Toisena perässä tulee Piedrajoen rannalla istuin ja itkin


Luulen, että Coelhosta tuli suosikkini myös siksi, että löysin sen juuri silloin, kun pohdin teemoja itse. Niinpä ahmin Coelhon tuotantoa tuolloin putkeen. Löysin niistä paljon kaikkea pohdittavaa, ja vaikka osa Coelhon filosofiasta onkin yksinkertaista, minusta tuntuu, että simppeleitäkin asioita on välillä pysähdyttävä palauttamaan mieleen.


Coelho on kirjoittanut Valkyriat jo vuonna 1992, mutta sen suomeksi käännetty painos ilmestyi vasta nyt sopivasti joulumarkkinoille. Valkyriat on omaelämäkerrallinen, mikä ilahdutti minua, koska odotin samankaltaista elämystä kuin Pyhiinvaelluksessa. Paulo lähtee vaimonsa Chrisin kanssa Mojaven autiomaahan 40 päiväksi. Paulon motiivina on nähdä oma suojelusenkelinsä. Matkalla he tapaavat moottoripyörillä kulkevia soturinaisia, Valkyrioita, joiden apua Paulo tarvitsee. 


Valkyriat kertoo taistelusta omia pelkoja ja epäilyksiä vastaan. Sen lisäksi käsitellään ihastumisen ja rakastumisen eroa. Tärkeää on antaa menneet anteeksi ja uskoa omaan tulevaisuuteensa. On hyväksyttävä omat vikansa ja vahvuutensa.


Jos me sen sijaan hyväksymme kaiken sen, mikä meissä on vikana -ja ajattelemme siitä huolimatta ansaitsevamme hyvän ja onnellisen elämän, silloin avaamme suuren ikkunan, josta rakkaus pääsee sisään. Heikkoutemme katoavat aikanaan itsestään, koska onnellinen ihminen ei voi katsoa maailmaa kuin rakkauden silmin, ja rakkaus on voima, joka uudistaa kaiken mitä maailmankaikkeudessa on.


Vaikka nautinkin tästä Coelhon filosofiasta, en päässyt kovin syvälle tähän teokseen. Toisaalta en ehkä haluakaan. Joitain asioita oli vaikea ymmärtää, ja silloin vain oli pakotettava itsensä jatkamaan. Loppu jäi minulle hieman avoimeksi. Valkyrioissakin on kyse unelmasta, se on teema, joka Coelholla aina toistuu. Mielestäni tärkeintä on, että teos kertoo Coelhon elämästä. Jos kyseessä olisi fiktiohahmo, teos olisi ehkä kipinän syttymisen asteella. Näin ollen teoksesta jäi minulle päällimmäisenä lämmin tunne, etenkin kohdista, jotka käsittelivät rakkautta ja uskoa. Samankaltainen tunnelma kuin kirjan kauniissa kannessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!