sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Tarina kuin lentävä runo


Olen jostain syystä unohtanut kertoa lukukokemuksestani Riikka Pulkkisen toisesta teoksesta. Rajan ahmittuani odotin innolla, että joulupaketistani kuoriutuisi Totta-teos. Valitettavasti teos ei kuitenkaan iskenyt yhtä kolahtaen kuin Pulkkisen esikoisteos Raja.


Totta on sisältää useamman kertojan äänen. Välillä puhuu syöpää sairastava Elsa, tämän lääkäritytär Eleonoora ja hänen sisäänpäinkääntynyt tyttärensä Anna. Hän sen sijaan antaa kertojaäänensä välillä nuorelle Eevalle, Elsan ja tämän taiteilijamiehen Martin entisaikojen lastenhoitajalle. Kertojaäänenä toimii myös Elsan mies Martti. Tarina sisältää takaumia Eleonooran lapsuuteen 1960-luvulle, aikaan, jolloin Eeva oli osa perhettä. Myös Annan lapsuuteen palataan. Monet kertojaäänet ja takaumat eivät kuitenkaan ole irtonaisia, vaan Pulkkinen on onnistunut sitomaan ne kauniisti yhteen. Ainut ongelma oli välillä ymmärtää, mikä on totta, mikä kuvitelman sideharsoa. 


Tarina on kaunis, kuin runo elämästä. Se on henkilöiden kasvutarina, eritoten nuoren opiskelijatytön Annan. Totta rakentuu rakkaudesta, sen vahvuudesta ja häilyvyydestä. Rakkaus ei kuitenkaan kompastu missään vaihessa liiallisuuksiin, vaan säilyttää uskottavuutensa. Henkilöt ovat aitoja ja uskottavia. Tästä kaikesta huolimatta jokin jätti minut täysin syttymättä tähän teokseen. En tiedä, mitä se on. Ehkä itse aihe? Ehkä liian laaja henkilökaarti? Kaikesta huolimatta Pulkkisen kehittymisen kirjoittajana huomaa. 

2 kommenttia:

  1. Onpas mielenkiintoista! Määki sain Tottan joululahjaksi, mutta saa nähdä, milloin sen saa luettua.

    Oon kans joskus lukenut Rajan, mutta jostain syystä en tykännyt siitä. Ehkä sen takia, että se oli liian hyvin tehty? Niin selkeä ja suoraviivainen ja tyylikäs. Olisin kaivannut säröjä. Lisäksi siinä oli hirveän masentunut fiilis koko ajan, mutta se on toisaalta äärimmäisen tyypillistä suomalaisille kirjoille...

    Miksi sää tykkäät noista Pulkkisen kirjoista? Mikä niissä vetoaa? Niin monet tuntuu tykkäävän niistä. Ihte en tykkää, niin haluaisin ymmärtää paremmin!

    Jos saa muuten antaa hieman rakentavaa kritiikkiä, niin olisi kiva lukea vielä enemmän perusteluja sille, miksi pidit mistäkin ja miksi mahdollisesti et. :) Mutta tykkään kovasti, kun kirjoitat niin runollisesti ja samalla pirteästi!

    VastaaPoista
  2. Mie taas tykkäsin ihan kamalan paljon sekä Rajasta että Tottasta. Niissä oli niin paljon sellaista, mistä tunnistin esim. lukioikäisen itseni. Ja Pulkkinen kirjoittaa niin uskomattoman kauniisti. En tiedä, mutta jotenkin minusta kumpikin kertoi niin elävästi elämästä. Ihmetyttää, miten Riikka Pulkkinen nuorena ihmisenä pääsee niin hienosti sisään kaikenikäisten ihmisten ajatuksiin. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!