Margaritoja, ihmissuhteita ja janeausteneita.

http://wsoy.fi/yk/products/show?isbn10=951-0-30578-2


Meillä jokaisella on oma Jane Austenimme, pohdiskelee Karen Joy Fowlerin prologi teoksessa JANE AUSTEN -lukupiiri (2004). Prologin ensimmäinen virke leijailee koko teoksen tarinan ketjun mukana. Tässä vaiheessa on hyvä kuitenkin kertoa se, mitä teoksen takakansikin huikkaa epäileville: "Austenin tuotannon tuntemista Lukupiiri ei kuitenkaan edellytä, pikemminkin avaa siihen houkuttelevia näkökulmia." Itse huokaisin helpotuksesta lukiessani tämän lauseen, sillä en ole päässyt Ylpeyden ja ennakkoluulon ensimmäisiltä sivuilta edemmäs. Lukupiiri kuitenkin kiinnosti, sillä kaipasin välillä aurinkoisempaa luettavaa ja ovathan Austenin teokset ajatukseltaan tuttuja. 


Itse asiassa nyt teoksen luettuani olen sitä mieltä, että Fowlerillahan on ollut tässä mainio mainoskikka hyppysissään. Jane Austenia ei nosteta yltiömäisesti esiin, vaan enemmän keskitytään lukupiiriläisten, viiden eri ikäisen naisen ja yhden miehen, elämään ja menneisyyteen. Teos kestää maaliskuulta aina marraskuuhun asti, minkä välissä ehtii sanoa ei-kiitos vihkilupauksille, kauhistua science fictionista ja palata lapsuuden keksittyihin syntymäpäivälahjoihin. Fowler limittää taitavasti Jane Austenia ihmissuhteiden rivien väleihin. Paikoin Fowler on liittänyt tekstien väleihin lainauksia Jane Austenin teoksista. Lainauksia ei ole suinkaan heitelty sattumalta, vaan ne punoutuvat kiinni edellä kerrottuun ihan kuin loppusanoiksi, joista voi etsiä austenmaista totuutta. Fowler osoittaa, miten 1800-luku liitetään ja muutetaan 2000-luvulle sopivaksi. Jos teoksen lukemisen jälkeen  Fowler on onnistunut kylvämään lukijaan kiinnostuksen Jane Austeniin, löytyy lopusta lista tämän teoksista juonikuvauksineen sekä läheisten ja ystävien vaikutelmia Kasvattitytön tarinasta. 


Teoksen päähenkilöinä on siis viisi naista ja yksi mies. Henkilöt esitellään heti alun prologissa. Vanhin naisista on 67-vuotias Bernadette, joka nauttii eniten Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Bernadette on vahva ja huumorintajuinen nainen, joka ei ole vielä löytänyt Sitä oikeaa. Jocelyn ja Sylvia ovat viisikymppisiä ja tunteneet toisensa jo lapsuudesta lähtien. He ovat jopa vaihtaneet poikakavereita keskenään. Sylvia on ollut pitkään naimisissa Jocelynin ex-poikakaverin kanssa, mutta aviomies on lähtenyt omille teilleen jättäen surullisen Sylvian yksin. Jocelyn on koiraihminen, ja hän on ystäväporukan tukipilari. Jocelyn on oma lempihahmoni, itsenäinen ja vahva nainen. Sylvian tytär, Allegra, on 30-vuotias lesbo, jolla löytyy aina jotain sutjakasta sanottavaa kirjapiirissä. Nuorin kaikista on Prudie, 28-vuotias lukion ranskanopettaja. Vaikka naiset aluksi epäilevät miehen ottamista mukaan kirjapiiriin, he kuitenkin kelpuuttavat mukaansa Jocelynin tutun, sympaattisen Griggin. 


Ihmissuhteet, menneisyyden takaumat ja kirjapiirin Jane Austen -keskustelut on onnistuttu punomaan säröilemättä yhteen ja tukemaan toisiaan, luomaan niiden kertomiselle merkitys. Me olimme päästäneet Janen kurkistamaan elämäämme. Fowlerin tyylissä kirjoittaa on ripaus huumoria ja omaperäisiä persoonia, jotka antavat lukijalle luvan tulla lähelle. Ihmisten suhteita ja elämää kuvataan tarkasti ja aidosti -kukapa ei pyyhkisi näkymättömiä pölyjä, vaikka vain läheiset ystävät olisivat tulossa käymään? Fowlerin hykertävään ironiaan ei voi suhtautua ainakaan vakavasti. Itse ainakin vain hymyilin huvittuneesti naisten järkyttyneille suhtautumisille, kun he tapaavat henkilöitä, jotka eivät koskaan ole lukeneet Jane Austenia. Kyllähän kyseisestä ensireaktiosta löytää myös itsensä: Mitä ihmettä! Etkä oikeasti ole koskaan lukenut Sofi Oksasta? Onneksi ainakin Jocelyn avaa lopulta silmänsä ja tutustuu Griggin omaan lempikirjallisuusgenreensä, science fictioniin. Välillä on hyväksi tuulettaa omia kirjallisuusennakkoluulojaan. 


Vaikka Lukupiiri saattaakin sisältää hieman enemmän ihmissuhdekiemuroita kuin Jane Austenin kirjojen syvällistä analyysiä, se kuitenkin nostaa sievästi esille lukemisen merkityksen. Lukupiiriläisethän peilaavat omaa elämäänsä Jane Austenin teosten kautta ja etsivät vastauksia pulmiinsa Austenilta. Fowler osoittaa, että lukeminen antaa elämään sisältöä, ratkaisuja, uusia näkökulmia. Lisäksi yhteinen kiintymys Austenin teoksiin ja lukemiseen, lähentää ystävyksiä, ja he oppivat toisistaan aina jotain uutta. Lukupiiri antaa heille edes yhden mahdollisuuden kuukaudessa sopia kalenteriin vapaa ilta, jolloin kirjan siivittämänä kokoonnutaan yhteen. Silloin on oikeutettu nauttimaan myös margaritoja juustokakun palan kera. 

Kommentit

  1. "Välillä on hyväksi tuulettaa omia kirjallisuusennakkoluulojaan." Hyvin sanottu! Ja muutenkin tosi hyvä teksti. Erittäin kaisamainen loppu. :)

    Meidänkin pitää perustaa lukupiiri, ihan ehdottomasti!

    VastaaPoista
  2. Kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta kahdesta syystä: Jane Austen & lukupiiri. :) Elokuvan olen nähnyt ja se oli kyllä katsomisen arvoinen. :)

    VastaaPoista
  3. Haha. "Kyllähän kyseisestä ensireaktiosta löytää myös itsensä: Mitä ihmettä! Etkä oikeasti ole koskaan lukenut Sofi Oksasta?"

    Pakko myöntää: mie ainakin suorastaan järkytyin, kun tunnustit tuossa postauksessasi, ettet oo lukenut Jane Austenia. :D Oh the irony.

    VastaaPoista
  4. Hihi :-D Jane Austen ei oo vielä tavoittanut mua, mutta eiköhän sen aika vielä jossain vaiheessa elämää koita.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!