torstai 14. huhtikuuta 2011

Days 13-14

Päivä 13. Lempikirjailijani
Lempikirjailijoihini kuuluvat ainakin nämä kaksi suomalaista: Anna-Leena Härkönen ja Kjell Westö. Härkösestä pidän hänen terävän ja suoran kielensä ansiosta. Vaikkakin hänen teostensa teemat saattavat olla arkipäiväisiä tarinoina pariskunnan makuuhuone-elämästä ja avioliiton harmaista päivistä, kuten Ei kiitos -teoksessa, nautin siitä, miten kainostelematta ja sanojaan siistimättä Härkönen rakentaa puheenvuorot ja tarinat lukijalle. Olen lukenut Härkösen romaaneista esikoisteos Häräntappoaseen, Avoimien ovien päivän, Juhannusvieraan ja Ei kiitos -teoksen. Novellikokoelmista olen lukenut hulvattoman Palele porvari ja muita kertomuksia. 

Kjell Westö on kirjailija, jota luen silloin, kun tahdon syventyä teokseen, johon sisältyy Suomen historiaakin. Westön teoksissa on takana jokin yhteiskunnallinen seikka, joka vaikuttaa tiettyyn sukupolveen. Sen edustaja on usein eksynyt elämänpolultaan ja etsii tietään sinne takaisin. Westöltä olen lukenut Leijat Helsingin yllä ja Älä käy yöhön yksin. Ostin menneiltä Hulluilta päiviltä pokkariversion Finlandia-voittajasta, Missä kuljimme kerran. Se olisi tarkoitus lukea jossain vaiheessa. Olisi hienoa tutustua myös Lang-teokseen, joka on palkittukin merkittävästi maailman suurimpiin kuuluvalla kirjapalkinnolla. 

Päivä 14. Lempikirjailijani lempiteos
Anna-Leena Härkösen lukemistani teoksista lempparini on Avoimien ovien päivä. Teos kertoo nuoresta naisesta, joka suree avioeroaan ja lähtee vanhempiensa luo toipumaan. Päähenkilö, Asta, ei ole kuitenkaan koskaan oppinut sanomaan vastaan äidilleen, joka on mielestään virheetön. Teos on Astan kasvutarina siitä, miten hän käy läpi lapsuuden tapahtumiaan, harjoittelee itsenäistymistä aikuiseksi, jolle äiti ei laita sanoja suuhun. Teos jäi mieleeni, koska näin jotain samaa Astassa kuin itsessäni, sillä olen aina kokenut jotenkin vaikeaksi sanoa omia mielipiteitäni hieman omapäisille vanhemmilleni. Teos antoi ajateltavaa. 

Kjell Westön tuotantokaaresta lempparini on Leijat Helsingin yllä. Teos oli ensimmäinen, jonka Westöltä luin, ja ihastuin siihen heti. Westö kertoo Riku Bexarista, joka kaipaa tarttumista maailman tuulien syleilyyn ja että saisi perheen takaisin yhteen. Teoksessa on useita kertojaääniä, ja perheen elämään sitoutuu kauniisti musiikki. Westön kieli on teoksessa upeaa, ehkä jopa mielekkäämpää kuin Älä käy yöhön yksin -teoksessa. Luen harvoin teoksia kahteen kertaan, mutta tämän ostin kirpputorilta itselleni, jotta voisin sen joskus vielä nauttia uudelleen.

"Elämä kuluu aivan liian nopeasti, poika,
niin olisin halunnut sanoa,
se kuluu aivan helvetillisen nopeasti."

www.weheartit.com
Pst! Kirja-arvosteluun on tulossa lähiaikoina Essi Kummun kirjoittama  Karhun kuolema. Ensin täytyisi hoitaa kuitenkin kurssin oppimispäiväkirjaa, joka iloisesti odottelee, että palaisin tältä tauoltani sen pariin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!