Tule, tule hyvä kakku




Yllättävän harvoin tulee tartuttua novelleihin, vaikka ne ovat juuri sopivaa luettavaa arkeen; Aamukahvin kera ehtii hyvin nauttia yhden tarinan. Juuli Niemi on tunnettu etenkin runokokoelmistaan, muistaakseni minäkin olen joskus jotain hänen runokirjaansa selaillut. Tule hyvä (2007) on vuonna 1981 syntyneen Niemen ensimmäinen novellikokelma, joka sisältää yhdeksän kevyttä tarinaa. 


Novellien päähenkilöinä ovat nuoret ihmiset, suunnilleen ehkä 16-28-vuotiaita. Nuoret ihmiset tekevät novellikokoelmasta raikkaan, ja sitä voisi hyvin suositella teini-ikäisellekin. Aiheet ovat arkisia ja liikkuvat usein henkilöiden päiden sisällä. Yksi pohtii eron mahdollisuutta, toinen sukupuolitautitesteihin menemistä ja kolmas potee itsenäistymisen pelkoa ja kerrostalon ääniä, jotka tunkeutuvat yksiön yksityiseen yöhön. 

On mukavaa, että päähenkilöinä on muutamissa novelleissa naisten sijaan poika ja mies. Pelkkien naisten kertojaäänet olisivat tehneet kokoelmasta liian samanlaisen, yhtenäisen puuron. Pidin erityisesti ensimmäisetä novellista Eipä tiennyt poika. Se kertoo nuoresta, ujosta pojasta, joka pääsee kokemaan ensimmäisen festari-iltansa ja hurmioitumaan lempiyhtyeestään Zen Cafesta. Kyseisen novellin voisi mainiosti luetuttaa yläasteikäisille pojille koulussa. Koska novellit sopisivat luettavaksi myös pojille ja miehille, on harmillista, että kirjan kansikuva ja värit ovat hennon vaaleanpunaiset. Jokin vähemmän naisellinen väri saisi varmasti miehetkin helpommin tarttumaan kokoelmaan.

Oma lempparini kokoelmasta on novelli Päästä ulos, jossa 25-vuotias yliopisto-opiskelija Nea löytää bussipysäkin roskiksen vieresta lojumasta sinisen vihon. Se sisältää nuoren, noin 16-vuotiaan, Lauran päiväkirjamerkintöjä. Tuosta vihosta syntyy Nean ja hänen terapeuttinsa tapaamisaikojen keskeisin puheenaihe; Nea lukee aina yhden merkinnän yhtä terapeuttiaikaa kohti. Teinitytön päiväkirjamerkinnät ja Nean oma elämä alkavat löytää samankaltaisia piirteitä. 

Mukavaa luettavaa olivat myös novellit Pari päivää Tangeriassa ja Gerberat, joista ensimmäisen kertojaäänenä on nuori mies ja toisessa nainen. Molemmissa pohditaan parisuhteen tilaa ja sen tulevaisuutta sekä toisen ärsyttäviä ja ihania ominaispiirteitä. Pari päivää Tangeriassa kertoo siitä, miten nuoripari matkustelee paljon yhdessä, mutta kuinka he alkavat näyttää ulospäin jo vanhuksilta; Heille riittää hotelli ja sen tarjoamat viihdykkeet. Pariskunta tietää mielessään, että heidän välinsä eivät ole enää yhtä rakkauden kyllästämät kuin ennen. Silti nuori nainen päättää vielä yrittää: Ehkei me vielä erota.

Gerberat-novellin näyttämöllä on pidempään yhdessä ollut pariskunta. Heidän välillään kylmyys on jo syvemmällä: Mutta enää Max ei suudellut häntä korvaan, ei niin että huulet koskettivat pehmeästi ja hengitys kutitti.Nyt oli vain teräviä hampaita, karheita huulia ja käsi pysyi hänen olallaan vain sen ajan, että vieraat saivat takit henkariin. Novelliin kietoutuu sulavasti naisen näkemä uni ja kukat, joita nainen sanoo hankkivansa miehelleen, mutta tietää pohjimmiltaan ilahduttavansa niillä vain itseään. Punainen gerbera kädessään nainen astelee pois avoliiton näyttämöltä. Gerbera-novellin loppu on mielestäni kokoelman tyylikkäin. 

Juuli Niemen novellikokoelma on soljuvaa luettavaa arjen ratoksi. Oli piristävää lukea vaihteeksi kokonaisen romaanin sijaan novelleja, suupaloja. Niemen novellit ovat kokoelman otsikolle orjallisia: jokaisessa pyritään kohti tasapainoa. Siksi novellit, etenkin rakkautta käsittelevät, alkoivat tuntua melko samankaltaisilta. Välillä tuntui, että vain kertojaääni vaihtui, mutta samantyylinen tarina jatkui. Muistiini jäivät vain mieleenpainuvimmat novellit. Kun jälkeenpäin katsoo kokoelman novelliluetteloa, ei enää kykene muistamaan, mikä tarina oli osa mitäkin otsikkoa. Kieleltään ja sisällöltään novellit olivat rypyttömiä kuin silitysraudalla siloiteltuja. Jäin kaipaamaan jonkinlaista kielellistä räväkkyyttä ja ehkäpä avointa loppua, sillä jokainen novelli loppui suljetusti, kysymysmerkkiä jättämättä. Tule hyvä on suunnattu erityisesti nuorille aikuisille, vaikka jo mainitsinkin aiemmin, että osa novelleista sopisi myös vaikkapa 16-vuotiaille. Iäkkäämmät joutuvat vielä odottelemaan, josko Juuli Niemi suuntaisi novelleja myös heille. 







Kommentit

  1. Oli pakko vain kommentoida ja kertoa että tämä blogi on aivan ihana! Löysin omalle lukulistalle monta uutta kirjaa (ihan kuin se lista ei jo olisi tarpeeksi pitkä...), kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos mieltä lämmittävästä palautteestasi, tsirp! :-)Kirjablogien ansiosta ei ainakaan lukulista pääse tyrehtymään. ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!