perjantai 20. toukokuuta 2011

Sanaton



Vastavihitty pari, Florence ja Edward, viettävät hääyötään Englannin kanaalin rannalla. Jännitys kuplii mahan pohjassa: tuleva yö hermostuttaa. Florence suorastaan kammoksuu sitä, mikä häntä vääjäämättä odottaa ylellisen makuuhuoneen sängyssä. Hän ei ole koskaan kertonut pelostaan miehelleen, ja nyt on jo myöhäistä lykätä asiaa -ovathan Florence ja Edward tuore pari, aviovaimo ja aviomies. Florence tietää, että sormustettu nimetön velvoittaa hänet kuulumaan Edwardille, mutta punatuista huulista huokuu sanattomuus. 

Ian McEwanin Rannalla (2007) porautuu paitsi aviopariin ja puhumattomuuden seurauksiin, mutta myös siihen, miten sodanjälkeinen 60-luvun vapautuminen vielä epäilyttää nuorta sukupolvea. Siksi mietin lukiessani, voisiko Florencen puhumisen pelon takana kyteä sodan jälkeiset traumat. Lukija pääsee melko syvälle henkilöiden ajatuksiin, sillä tarina sisältää takaumia, joissa kerrotaan muun muassa, miten Florence ja Edward aikoinaan tapasivat ja miten Edward hyväksyy säästämään itseään avioliiton hääyöhön. 

Sanojen kätkeminen johtaa suloisen, uuden elämänvaiheen kääntymisen kohti katkeraa tragediaa. Teoksen käännekohta kohti vasta-alkaneen liiton säröilyä on mielestäni teoksen ansioikkain vaihe. Kirjailija osoittaa, miten tärkeää suoraan puhuminen on parisuhteessa. Lisäksi pariskunnan traaginen tarina kertoo, miten yksi pieni teko voi kääntää elämän suunnan toisin. Entä, jos Florence olisi käyttäytynyt riidassa toisin? Entä, jos Edward olisi huutanut iäksi pois juoksevan Florencen perään? Jos hän olisi edes kuiskannut nuo kolme rakkautta hohtavaa sanaa tuuleen? Vaikka sanat olisivat pieniä, niillä on kuitenkin suuri merkitys. 

Rannalla on lyhyt, nopeasti eteenpäin soljuva teos. Lyhyydestään huolimatta, pieni teos sisältää kauniin tarinan, johon kannattaa tutustua. Tämä oli ensimmäinen Ian McEwanin teos, jonka olen lukenut. En osaa vielä sanoa täyttä mielipidettäni hänestä, tarvitsen ainakin vielä toisen teoksen luettavaksi. Sovitus on melko varmasti seuraava, jonka Ian McEwanilta luen.

2 kommenttia:

  1. Minäkin kirjoitin McEwanista tänään, hieno kirjailija:)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli tosiaan vaikuttava kirja monin tavoin! Minä aion seuraavaksi varmaan sitten tarttua siihen Ikuiseen rakkauteen, kunhan saan sen jostain käsiini!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!