maanantai 16. toukokuuta 2011

Vastuu alkaa unissa



En ole pitkään aikaan lukenut 639 sivua pitkää kirjaa. Haruki Murakamin Kafka rannalla -teoksen (2009) maaginen realismi kietoi minut ympärilleen jokaisena päivänä, jolloin ehdin kirjaan tarinaan syöksyä. Yksikään sivu ei ollut tylsä, ja kerran menetin jopa yöuneni teoksen raa´an kohdan vuoksi. 

Kreikkalaista tragediaa sisältävä teos on maustettu aikamoisella annoksella monitulkintaisuutta, joten on vaikea pysähtyä ja miettiä, mistä haluaisi kirjoittaa ensin. Kertojina vuorottelevat 15-vuotias Kafka Tamura ja kuusikymppinen Nakata. Kafka on suunnitellut koko pienen ikänsä karkaavansa kotoa, jossa hän ei ole koskaan saanut tuntea olevansa rakastettu. Kafkan äiti ja isosisko ovat muuttaneet pois Kafkan ollessa neljän vanha, eikä hänen suhteensa isään ole lämpimät. Syntymäpäivänään Kafka karkaa Tokiosta Takamatsuun, mistä hän löytää mieluisan pienen kirjaston, Komuran muistolle tehdyn. Kafka tutustuu kirjaston työntekijöihin: Oshimaan, mieheen, joka on ruumiiltaan nainen, sekä salaisuuksilta tuoksahtavaan neiti Saekiin. Ikäiseltään vanhemmalta vaikuttava Kafka alkaa epäillä, olisiko neiti Saeki hänen kadonnut äitinsä. 

Nakata "ei ole kovin viisas", kuten hän itse sanoo. Vanhus on toisen maailmansodan jälkeen kokenut lapsuudessaan oudon tapahtuman, jonka seurauksena hän ei osaa kirjoittaa eikä lukea. Nakata ei ymmärrä myöskään vaikeaselkoisia sanoja ja eksyy helposti. Lapsuuden onnettomuuden seurauksena hän kuitenkin on saanut taidon puhua kissojen kanssa, minkä vuoksi Nakata on mainio etsimään ihmisten kadonneita lemmikkejä. Erään kissan etsinnän seurauksena Nakata ajautuu Johnie Walkerin, erään viskipullon miestä muistuttuvan henkilön, luokse. Tämä on oikeasti Koichi Tamura, Kafkan isä. Mies kerää kissojen sieluja isoa huilua varten. (Tämä tapahtuma on se, minkä vuoksi en juuri nukkunut yöllä, huh!) Nakata surmaa Kafkan isän, kuuluisan kuvanveistäjän, ja matkaa ensimmäistä kertaa elämässään asuinkaupunkissa ulkopuolelle. Nakata ajautuu Kafkan lailla Takamatsuun. Tarinan aikana Nakatan ja Kafkan elämät kietoutuvat kohti toisiaan, mutta vain hipaisten. Nakatasta voi mielestäni huomata samanlaisia piirteitä, joita voisi verrata Jeesukseen. Vanhus on kaikesta huolimatta viisas, luotettava, auttavainen ja saa kaloja satamaan taivaalta. Hoshino, ikään kuin opetuslapsi, seuraa uskollisesti Nakataa, auttaa häntä saavuttamaan päämääränsä ja oppii häneltä paljon uutta elämästä.

Kafka rannalla -teoksessa pulppuaa vahvasti mielikuvituksen kosken virta. Kummastuksen ja ihmetyksen tunteilta ei voi välttyä, kun lukija valuu virran mukana tietämättä, minne joutuu seuraavaksi: uneen, rinnakkaismaailmaan vai todellisuuteen? Murakami kietoo tarinaan myyttejä, arvoituksia ja psykologisuutta. Teoksessa pureudutaan syvällä ihmisen mieleen ja erityisesti uniin. Tarinan juoneen kietoutuu keskeisesti intertekstuaalisuus muun muassa Sofokleen Oidipus, Aristoteles ja Aristofanes. Tarinaan punottu intertekstuaalisuus etenkin kreikkalaiseen kirjallisuuteen on yksi mielenkiintoisimmista seikoista. Kafka on samanlaisen kirouksen vanki kuin Oidipus. Sattumaa ei ole teoksen mukaan ole olemassa, vaan kohtalo ohjaa elämäämme tiettyyn suuntaan. Kafkan kohtalo on oidipusmaisesti surmata isänsä, maata äitinsä ja siskonsa. Arvoitukseksi jää monen muun asian tavoin, tapahtuivatko nämä kohtalon määräämät kiroukset oikeasti, vai olivatko ne Kafkan mielikuvituksen tekosia. Arvoitukset ovat ehdottomasti maukkaimpiin marjoihin kuuluvia mansikoita Murakamin teoksessa: niitä tekee mieli lisää. 

Kafka rannalla sisältää nuoren Kafkan kasvukertomuksen: oman seksuaalisuuden, identiteetin ja itsenäistymisen kohtaamista. Kafkan mukana liikkuu läpi matkan mielikuvitusystävä tai toinen puolisko, Poika nimeltä Varis, joka lapsenomaisesti kannustaa Kafkaa olemaan "kovin viisitoistavuotias". Teoksessa kerrotaan, että nimi Kafka tarkoittaa tsekiksi varista. Hahmolla Poika nimeltä varis on kaksi omaa lukua, yksi ihan teoksen alussa ja toinen loppupuolella. 

Itselleni jäi päällimmäisenä taianomainen tunnelma lukemisen jälkeen. Teoksesta löytyisi vielä vaikka ja mitä tulkittavaa, mutta aion jättäytyä siltä työltä, ja jättää sen sijaan tuleville teoksen lukijoille unien taikahippuja ja mielikuvituksen höyheniä. Loppujen lopuksi on ihanaa, että näin monitulkintaisesta teoksesta voi jättää jotain sanomatta, tulkitsematta sitä puhki. Vinkkinä niille, jotka mahdollisesti kirjaan joskus tarttuvat, että Kiiltomato.net -sivustosta löytyy pitkä, analysoiva teksti teoksesta. Kannattaa lukea se täältä


Viimein nukahdat. Ja kun heräät, juuri niin on käynyt.
Olet osa aivan uutta maailmaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!