tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ensikosketus venäläiseen kirjallisuuteen


Tättärää, olenpas saanut viimein luettua ensimmäisen venäläisen klassikkokirjani! Olen kiertänyt venäläisiä klassikkokirjailijoita kuin kissa kuumaa puuroa. Ennakkokäsitykseni on ollut, että nuo ylistetyt teokset ovat liian vaikeita ja puuduttavia, jotta saisin niistä nautinnollisia lukuelämyksiä. Lisäksi olen pelännyt pahinta kirjoihin koskevaa pelkoani: entä, jos teos jääkin kesken? Käännekohta lukijaminässäni tapahtui kuitenkin eräänä kirjastokäyntinäni, kun päätin valita sellaisen venäläisen kirjallisuuden klassikon, joka ei ole tiiliskivi ja herätä minussa kammoksunnan väreitä. Siispä valitsin kätösiini Ivan Turgenevin teoksen Isät ja pojat (1862), joka tuntui kahdensadankuudenkymmenenviiden sivun määrällään sopivalta aloittaa tutustuminen ja itsensä sivistäminen. Teos joutui kuitenkin vähän aikaa odottamaan vuoroaan, koska rannalle se ei tuntunut sopivalta ja sadepäivinä gradun parissa ahkeroidessani ei mieleni kaivannut enää iltaisin minkäänlaisten kirjojen pariin. 

Isät ja pojat kertoo kahden sukupolven kuilusta, jonka reunoja yhdistää kuitenkin lähimmäisenrakkauden silta. Nuoren sukupolven ajatusmaailmaa edustaa lääkäriksi opiskellut Bazarov, jota leimaavat nihilismi ja materialismi. Bazarov vieroksuu romantiikkaa, johon isien sukupolvi uskoo. Teos alkaa, kun Nikolai Petrovitsin poika Arkadi palaa kolmen vuoden opiskelujensa jälkeen Pietarista takaisin lapsuudenkotiinsa. Mukanaan hän tuo niin sanotusti uusien ajatusten opettajansa ja ystävänsä, toisinajattelijan, Bazarovin. Tämä sekoittaa mielipiteillään Nikolain ja erityisesti tämän hienostuneen veljen Pavelin ajatusmaailmaa. Silloin, pojat kyllästyvät lapsuudenkotiensa tylsään arkeen, he viettävät aikaa tilanomistajar Anna Sergejevnan ja tämän nuoren siskon Katjan seurassa. Rakkauden kipinöitä sihisee totta kai ilmassa. 

Aikaisemmat tietoni venäläisistä kirjailijoista ovat melko hatarat, mutta onneksi kirjoja lukiessa oppii aina uutta, sillä teoksen alussa tarjotaan tietoa Turgenevista. Myös jo takakansi valottaa lukijaa; Turgenev on tunnettu luonnonkuvaukstaan ja on psykologisesti tarkka ihmis- ja eläinkuvaaja. Turgenev taitaa niin tilanomistajien kuin talonpoikienkin aidon kuvauksen. Näitä edellä mainittuja seikkoja ei käy kieltäminen, sillä nautin erityisesti kirjailijan ihmiskuvauksesta. Kullekin hahmolle ominaiset luonteenpiirteet, ulkonäkö ja ajatukset hahmotetaan häkellyttävän selkeästi lukijalle. Erityisesti isien ja poikien väliset tunteet ovat kauniita, jopa herkempiä kuin kahden eri sukupuolen väliset rakkauden kuohahdukset. Minulle syntyi useastikin lukiessani olo kuin katsoisin elokuvaa. Pidin tarkan kuvauksen lisäksi siitä, miten henkilöiden menneisyyttä valotetaan lukijalle lyhyissä takaumissa. Nimiä teoksessa on paljon, sillä henkilöistä käytetään välillä ilmeisesti lempinimiä ja välillä virallisia nimiä. Välillä jouduin selailemaan sivuja, jotta ymmärtäisin, kenestä puhutaan.

Tarina ei tuntunut missään vaiheessa puuduttavalta suossa tarpomiselta, vaikka en odotetusti ymmärtänytkään kaikkea saatika muistanut historiantunneilta Venäjän historiaan viittaavia seikkoja. Lisäksi muutamat latinaksi, ranskaksi ja saksaksi kirjoitetut lauseet lipuivat ohitseni kuin kesäpäivän purjelaiva horisontissa. Vaikka jotkin historian seikat kummastuttivatkin, pidän sitä ennemminkin hyvänä asiana. Sillä niille, jotka väittävät, että kaunokirjallisuus on turhaa hölynpölyä, voisin väittää, että otapa käteesi esimerkiksi Isät ja pojat ja lue sitä vaikkapa Wikipedian äärellä. Kas kummaa, yhtäkkiä huomaatkin, että olet sivistänyt itseäsi ja joutunut kuokkimaan aivonystyröitäsi. Ainakin minulle tällaiset itsensä sivistämiskeinot ovat paljon tuottoisempia kuin historiantunneilla kukkia piirtelemäni ajat. 

Ensikosketukseni venäläiseen kirjallisuuteen oli kannattava. Sillä nyt yöpöydän pinossa odottelee Dostojevskin Rikos ja Rangaistus. 

2 kommenttia:

  1. Itse kiinnostuin venäläisestä kirjallisuudesta Leo Tolstoin Anna Kareninan ja Sodan ja rauhan jälkeen.
    Arvostelusi perusteella tähänkin kirjaan pitäisi kyllä tutustua! Kiitos arvostelusta :)

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva teksti! Turgenev olikin mulle vain etäinen nimi ennen tämän tekstin lukemista, eli hei, myöskin sun blogisi sivistää huomaamatta! ;)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!