Mielensäpahoittaja sisälläsi


Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun poika kertoi heittäneensä jääkaapista kaikki vanhentuneet ruuat pois. Hän lukee pilaantumisen pakettiin tehdyistä merkinnöistä, minä haistan ja maistan. Homeen saa mehun ja hillon päältä pois lusikalla. Nämä ovat ihmeellisiä pelkureita nykypäivänä, polkupyörää pitää ajaa kypärä päässä ja tarvitaan yksityisiä sairausvakuutuksia vaikka se maksetaan veroissa. Jotenkin niistä on tullut ihmeen tyhmää porukkaa, luulen että liittyy lattialämmitykseen.

Kyllä vain, kyseessä on kirjastojen lainausjonojen huippu: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja (2010). En ole enää jaksanut metsästää kyseistä teosta, vaan lainasin tämän viime vuoden joulukalenterissakin seikkailleen kahdeksankymppisen suomalaismiehen ystävältäni. Voi sitä riemun hykertelyä, kun kauniina auringonottopäivänä minäkin viimein sain nenäni alle Kyrön mestariteoksen. Sen verran mieleni kuitenkin rannan hiekasta pahoitin, että kärvistelin teoksen luvun aloittamista kotisohvalle.

Mielensäpahoittajan luonteen luomiseen ei tarvita muuta kuin, että jokainen lyhyt luku alkaa sanoin Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Lisäksi varsin usein mieltä osoitetaan ristiriitaisesti sanoin Kyllä en tai En kyllä, esimerkiksi Kyllä ei enää niin huvita mikään. Ja simsalabim, näin saadaan aikaan Mielensäpahoittaja! Hän on kahdeksankymmentävuotias suomalaismies, jonka mukaan verisuonten tukkiutuminen johtuu siitä, ettei hän ole seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen valittanut kertaakaan. Ne (tukkeumat) johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Näin Mielensäpahoittaja päättää purkaa kaiken suomalaisen rehellisesti ulos mielensopukoistaan. Kenellepä sitä niitä omassa mielessään säästäisikään, ulos vain! 

Teoksen takakannessa luvataan, että Mielensäpahoittaja tarjoaa neljäkymmentä tapaa pahoittaa mielensä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että lukija olisi lukemisen jälkeen niin allapäin, että täytyisi nyrkkeilysäkkiä hakata, vaan mieli on entistä pirteämpi ja iloisempi. Aikamoinen yrmy täytyisi olla, että pystyisi lukemaan teoksen kertaakaan nauramatta tai edes hymähtämättä! Mielensäpahoittaja asuu jokaisen suomalaisen sisällä, ja ehkä juuri siksi hahmo niin naurattaakin, kun näkee siinä joitain samoja piirteitä kuin itsessä tai ympärillä olevissa ihmisissä. Muistuipa mieleen, miten ylioppilasjuhlissa vieraana ollessani jokainen taivasteli sitä, että on luvattu sadetta, mutta niinpä siellä ulkona aurinko vain helottaa, mokoma. Enpä voinut siis olla hykertelemättä, kun luin Mielensäpahoittajan kommentin: Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi. Säteet ei meinanneet päästä ikkunoista sisään ja siitähän se johtui, ettei alakerran ikkunoita ollut pesty sen jälkeen, kun emännältä loppui kyky sellaiseen hommaan. 

Teoksessa esiintyy muutama sivuhenkilö: Mielensäpahoittajan poika perheineen, tohtori Kiminkinen ja Kuusikodin vuodeosastolla makaava emäntä. Lisäksi Mielensäpahoittaja muistelee edesmennyttä ystäväänsä Yrjänää. Pojalle isä on vanha jäärä, joka jakelee omia neuvojaan elää, vaikka poika tahtoisi tehdä asiat omalla tavallaan. Miniä sen sijaan arastelee omapäistä vanhusta, jolle kelpaa vain joulukinkku ja omat lakanat. Ja mitä se on, kun nuoret tunkevat peittonsa pussiin, eivätkö ne ole kuulleet ylä- ja alalakanasta? Mielensäpahoittaja haikaileekin menneitä aikoja, jotka olivat parempia kuin nykyiset. Voi niitä aikoja, kun oli markka, ei liukuportaita, ei perhekokoja ruuissa, ei muroja ja miehilläkin oli vielä lyhyet hiukset! Mielensäpahoittaja pui kuitenkin juuri sellaisia asioita, joille varmasti yksi jos toinenkin suomalainen puistelee päätään. Kyllä minuakin ihmetyttää kauppojen kahvitarjoukset, joissa saa kaksi pakettia per talous. Aivan, mistäpä ne kassalla tietävät taikka ehtivät huomata, ketkä kaikki kuuluvat samaan talouteen. 

Kyllä tämän teoksen lukemista kannatti odottaa. En yhtään ihmettele, että se on suosittu, koska lyhyet luvut ja helppo teksti ovat varmasti sellaistenkin mieleen, jotka tarttuvat kirjoihin harvoin. Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi äitini saattaisi mainiosti lukea Mielensäpahoittajan, vaikka hän lukeekin aniharvoin muuta kuin lehtiä. Tähän teokseen myös mielellään palaisi myöhemmin, joten saattaapa olla, että jonain päivänä hankin hyllyyni oman Mielensäpahoittajan.

Ps. Unohdin eilen lukita pyöräni kaupungilla käydessäni. Kyllä en ymmärrä, että sitä ei ollut kukaan vienyt. 

Kommentit

  1. Mielensäpahoittajan hyllyyn hankkiminen on käynyt itsellänikin mielessä, on kerrassaan niin erinomainen kirja. :) Kyrö on loistava sanankäyttäjä, Miniää jahtaan kirjastosta koska en sattunut kirjakauppaan kun sitä sai, vahinko vain. Itseltänikin löytyy blogista kirjoitus Mielensäpahoittajista, sekä myös Kerjäläinen ja jänis kirjasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!