keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Olenko minä kotona?

Kesän varjot/ Bo Carpelan. (Berg) suom. Oili Suominen.
2005. Otava. Sivuja 201. 
Mattias Bergman palaa lapsuudenmaisemiinsa Bergiin Bo Carpelanin teoksessa Kesän varjot (2005). Mattias on saanut lapsuuden ihastukseltaan Sonjalta kirjeen, jossa tämä pyytäää Mattiasta tulemaan. Matkan aikana tarinaan sekoittuu myös kahdeksan vuotias Mattias, kun iäkäs Mattias muistelee menneitä, kipeitäkin aikoja. Nuorempana hän eli Bergin sukukartanossa vuoden 1944 pommituksilta suojassa. Kahden eri-ikäisen Mattiaksen vuorottelu tapahtuu sulavasti, mutta vaatii lukijaa olemaan koko ajan hereillä ja tarkkana. Minulle, joka saatan huomaamattani ajatella vaikkapa odottavaa tiskivuorta, jatkuva varpaillaan oleminen aiheutti hieman päänvaivaa, koska jouduin muutaman kerran lukemaan uudelleen jonkin kohdan.

Kahdeksan vuotiaan ja vanhuksen mennyt ja nykyinen aika luovat teokseen kauniita vastakohtia. Nuoruus ja kutkuttava elämänilo asettuvat rinnan eletyn elämän tuoksuun, menneiden päivien muisteluun, kaipuuseen sekä kuoleman odotukseen. Sukukartano on enää vain muisto niistä ajoista, jolloin se kohosi jykevänä ja turvallisena. Nyt sukukartano on ränsistynyt, pelottava ja luotaanpoistyöntävä. Seinien sisälle kätkeytyy salaisuuksia ja muistoja, jotka olisi haluttu unohtaa. Teoksessa merkittäviä ovat valo ja varjot. Mattiakselle tärkeiden ihmisten ympärillä hehkuu valoa sitä enemmän, mitä tärkeämpiä nämä hänelle ovat. Valolla ja varjoilla leikittelyn lisäksi Carpelan kuvaa uskomattoman taitavasti erilaisia tiloja lukijan ympärille. Kaikki on niin käsinkosteltavaa, kuin itse olisi paikalla katsomassa tilanteiden kulkua.

Bo Carpelanin upealle kielen käytölle olin myyty jo silloin, kun luin ensimmäisen teoksen häneltä (Kulkeva varjo). Eipä tarvinnut nytkään pettyä, vaan maistella täysin rinnoin tyylikästä, hätkähdyttävää ja kielikuvilla höystettyä tekstiä, ah! Kieli on Kesän varjoissa paljon syvällisempää ja taidokkaampaa, kuin aiemmin lukemassani Kulkevassa varjossa, jossa kielikuvat tuntuivat enemmän laitetuilta ja tehdyiltä. Luulen, että sellaisille, jotka lukevat vähemmän, saattaisi siis ollakin helpompaa aloittaa Kulkevasta varjosta

Muutama pieni asia minua jäi kerronnassa vaivaamaan. Olisin kaivannut lisää tietoa Mattiaksen velipuolesta Jonaksesta ja Paul-sedästä, jotka jäivät jostain syystä etäisiksi. Samoin utuiseksi jäi Paul-sedän ja Sonjan suhde. Oliko suhde kestävä ja miksi Paul-setä ylipäänsä otti itselleen niin nuoren tytön? 

Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän Finlandian vuonna 2005 voittaneen ainutlaatuisen teoksen. Siitä ovat aiemmin kirjoittaneet ainakin ideanus ja Joana


6 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirja omassa hyllyssäni, mutta en ole sitä vielä lukenut. Kirjoitit kirjasta niin, että kiinnostukseni nousi. Pitäisi kenties kahlata välillä omaa hyllyä ja jättää kirjastolainat vähemmälle... :-D

    VastaaPoista
  2. Voin allekirjoittaa Paulan kommentin täysin: omasta hyllystä löytyy ja nyt sain uutta motivaatiotakin kaivaa tämä kirjastolainojen takaa :), kiitos!

    VastaaPoista
  3. Luin tämän aika pian sen jälkeen, kun kirja ilmestyi. Taisin saada kirjan siskoltani joululahjaksi. Paljonkaan en enää kirjasta muista, mutta sen ainakin, että pidin tästä hyvin paljon. Varmaan just valon ja varjojen ja tilojen kuvaus sekä Carpelanin kaunis kieli kiehtoivat kirjassa. Pitäisi kai sitten tämäkin lukea uudelleen....

    VastaaPoista
  4. Paula ja Maria: Hienoa, että kiinnostuitte! Mielenkiinnolla luen aikanaan, millainen lukukokemus teillä oli. :-) Minullakin on useiden kirjojen kohdalla niin, että unohdan niiden olemassa olon omassa hyllyssäni ja lainaan vain kirjastosta uusia. Nyt olenkin luvannut kahden lainassa olevan kirjan jälkeen tarttua oman hyllyn antimiin.

    Anna Elina: Oletko lukenut Carpelanilta vuoden -93 Finlandian voittaneen Alkutuulen? Itse en ole, ja ajattelin kokeilla seuraavaksi, millainen se on. Carpelanin kynänjälki on kyllä ainutlaatuista, sellaista korkealla liitelyä, mihin en ole muilla suomalaisilla kirjailijoilla törmännyt.

    VastaaPoista
  5. En ole lukenyt Alkutuulta. Itse asiassa Kesän varjot on ainoa Carpelan, jonka olen lukenut. Pitäisi kyllä lukea enemmän, koska hän todella kirjoittaa (kirjoitti) upeasti.

    VastaaPoista
  6. Tää on semmonen kirja, josta ei muista jälkikäteen muuta kuin kielen ja tunnelman eikä niistäkään mitään konkreettista vaan sen, että kaikki oli tyylikästä, viileää, herkkää.

    Oli mielenkiintoista, kun puhuit tuosta valoista ja varjoista leikittelystä. En koskaan tajunnu, mitä ne kesän varjot oli. :D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!