maanantai 25. heinäkuuta 2011

Onko elämää maailmanlopun jälkeen?

Muumipeikko ja pyrstötähti/ Tove Jansson.  (Kometjakten) 1946, suomeksi 1955. WSOY. Sivuja 144.
Maailmanloppu voi tulla aivan koska tahansa ja me olemme ottamassa selvää, mitä asialle voisi tehdä. (Muumipeikko)

Punaisena hohkava pyrstötähti uhkaa idyllistä Muumilaaksoa Tove Janssonin Muumi-sarjassa Muumipeikko ja pystötähti (1946). Teoksen alussa Muumipeikko kahmii käpäliinsä säihkyviä helmiä ja Nipsu löytää ikioman luolan ja töykeän kissanpennun, jonka hän tosin pitää salassa muilta. Löytämisen riemu laimenee hieman, kun sateelta Muumitaloon suojaan tullut Piisamirotta kertoo karmean uutisen. Pyrstötähti on tulossa, ja se saattaa rikkoa tulisella pyrstöllään Muumilaakson säpäleiksi. Muumimamma ja Muumipappa suhtautuvat asiaan tyynesti, mutta Muumipeikko ja Nipsu ovat kauhuissaan. Niinpä Muumimamma ehdottaa lapsille, että nämä lähtisivät käymään kaukaisella tähtitornilla, jotta he saisivat enemmän tietoa pyrstötähdestä viisailta professoreilta. Matkan aikana Muumipeikko ja Nipsu kokevat jännittäviä seikkailuja ja vaaran hetkiä, mutta tutustuvat myös uusiin ystäviin Nuuskamuikkuseen, Niiskuneitiin, Niiskuun ja Hemuliin. Mitä professorit kertovat matkaajille? Palaako meri koskaan takaisin? Mitä hyötyä Nipsun löytämästä luolasta onkaan? Entä onko elämää maailmanlopun jälkeen?

Ennen Muumipeikko ja pyrstötähti-teosta olen lukenut seuraavat Muumi-kirjat: Muumipappa ja meri, Muumipapan urotyöt, Muumilaakson marraskuu ja Taikatalvi. Tove Janssonilta olen lukenut aiemmin myös iki-ihanan Kesäkirjan sekä Nukkekaapin ja muita kertomuksia. Pidän Muumi-kirjoista eniten niistä, joissa Muumipappa on keskiössä, mutta Muumipeikossa ja pyrstötähdessä minua miellytti kovasti Nipsun pääseminen parrasvaloihin. Säikky, aarteita halajava ja pienten eläinten ystävä haaveilee kotona odottavasta kissanpennusta ja iloitsee luolastaan sillä välin, kun Muumipeikko supattaa suloisia sanoja Niiskuneidin korvaan. Nipsu hauskuuttaa lukijaa lähes aina, kun suunsa vain avaa. Ja minä löysin sellaisen, joka alkaa L:llä ja päättyy A:han! huusi Nipsu. Ja jossakin keskellä on U ja O ja L, mutta enempää en sano! 

Muumipeikko ja pyrstötähti on ilmestynyt ruotsiksi (Kometen kommer) jo vuonna 1946. Suomeksi teos ilmestyi vuonna 1955. Tove Jansson teki teoksesta toisen version (Kometjakten) vuonna 1968. Wikipedian mukaan uudemmassa versiossa on paljon eroavaisuuksia alkuperäiseen teokseen, esimerkiksi Nipsun ystävänä onkin kissanpentu eikä silkkiapina. Enempää ei Wikipedia muutoksista kerro. Itse olen lapsena nähnyt monesti teoksen pohjalta tehdyn elokuvan, joka ilmestyi 1992. Tämän vuoksi en voinut olla vertaamatta lukiessani elokuvaa ja kirjaa ja huomioida, mitä elokuvassa on tehty toisin. Vuonna 2010 näytettiin nukkeanimaatio Muumipeikko ja punainen pyrstötähti, jota tosin en ole itse nähnyt. Hihkaiskaapa toki, jos te olette sen nähneet ja mitä piditte siitä. 




2 kommenttia:

  1. Voi ihkudaa, miten kiva kirjoitus! Ja kirja vasta onkin sangen ihana. :) Ei ihme, että tykkäät Nipsusta, koska oot ihte ihan nipsumainen! :D

    Olis kyllä jännä saada käsiinsä suomennos tuosta aiemmasta, uudistamattomasta versiosta. Oon joskus lukenut noista uudistuksista, mutta eivät ne ilmeisesti kovin radikaaleja olleet. Oli se Tove jonkun kirjeen saanu joltain pikkutytöltä, joka harmitteli silkkiapinan korvaamista kisulla. :D Silkkiapinan Tove lienee valinnut kirjaan, koska sen isällä oli lemmikkinä apina, joka kuulemma oli hyvin huonokäytöksinen ja puri Tovea!

    Mikä muuten on sun suosikki Muumi-kirjoista?

    Kivaa, että palasit taas blogin ääreen. :)

    VastaaPoista
  2. Ideanus, silkkiapina kuulostaa kyllä eksoottiselta lemmikiltä! :-D Jotenkin tuo kissa kuitenkin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta lukijan tarinaan samaistumisen kannalta, tai en ainakaan itse osaa kuvitella silkkiapinaa tarinaan.

    Apua, vaikea kysymys! En osaa valita Muumipapan ja meren ja Muumipapan urotöiden väliltä, koska molemmat oli ihania. Muumipapan urotöistä tykkään, koska siinä on Muumipapan nuoruuden ystäviä. Niistä pidin aina lapsena tv-sarjassakin. Muumipappa ja meri taas on mieluinen, koska meressä ja majakoissa on aina ollut jotain salaperäisen kiehtovaa. Kaikista vähiten olen pitänyt tähän asti Taikatalvesta. Seuraavaksi haluaisin lukea Näkymättömän tytön!:-)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!