lauantai 30. heinäkuuta 2011

Sinä olet rakkain

Minun kansani, minun rakkaani/ Toni Morrison. (Beloved)
1987. Tammi. Suom. Kaarina Sock. Sivuja 330.
Rakkain. Sana, joka latautuu ääriään myöten täyteen voimakkaita tunteita. Äärimmillään nuo tunteet raastavat, polttavat sydäntä. Rakkain on sitä, mitä jokainen haluaa olla ja kuulla olevansa. 

Rakkain-sana toistuu usein Toni Morrisonin häikäisevässä teoksessa Minun kansani, minun rakkaani (1987). Morrison palkittiin ensimmäisenä mustana naisena Nobelilla vuonna 1993 juuri kyseisen teoksen ansiosta. En aio paljastaa teoksen juonesta kovinkaan paljon, koska tämän teoksen jokaisen on koettava itse. Morrison avaa lukijalle oven mustien maailmaan Yhdysvaltojen sisällisodan jälkeiseen elämään. Tästä kerrotaan yksilöiden kautta, vaikka kannen otsikon kansa on mukana, joskin hieman sivussa. Sethe on karannut musta, joka asustaa tyttärensä Denverin kanssa Ohiossa. Valtavassa talossa ovat aiemmin hersyneet ilo ja nauru, kun kansa on kokoontunut yhteen kuulemaan Sethen anopin Baby Suggsin Sanaa. Odottamattomat tapahtumat saavat talon itkemään tyhjyyttään, harmaa pöly kätkee riemun alleen. Ainoat elämänvärit, kaksi oranssista kankaan palaa peitossa, löytyvät kuolleen Baby Suggsin huoneesta. Mitä tuona muutoksen iltana tapahtui? Miksi Setheä ja Denveriä vältellään? 

Mennyt kuiskii eikä halua kadota.Se palaa eräänä päivänä, kun Paul D, mies Sethen entisestä asuinpaikasta, seisoo yllättäen oven takana. Olisiko tämä mahdollisuus uuteen alkuun? Sethe  ehtii juuri ja juuri idättää tätä haavetta, kun oven edestä löytyy nuori nainen, joka kertoo nimekseen Rakkain. Samassa haaveet uuden rakentamisesta menneen päälle ovat pirstaleina. Kuka tuo nainen, Rakkain, oikein on? Mitä tekemistä hänellä on Sethen synkässä menneisyydessä? Katoaako mennyt lopulta koskaan? 

Minun kansani, minun rakkaani on ensikosketukseni Toni Morrisoniin. Lukukokemus ei ollut helppo, itse asiassa vaikein pitkiin aikoihin. Kaikista tärkeintä oli aina ennen lukemisen aloittamista sulkea pois kaikki muu, täysin. Mistään ei saanut kuulua musiikkia tai television ääntä, mieli täytyi tyhjentää off-tilaan ja olon täytyi olla virkeä. En pystynyt lukemaan teoksesta kovin pitkiä paloja kerralla, vaan lopetin etenkin aluksi jo muutaman sivun jälkeen, koska jätin tekstiä pureskeltavaksi, mietittäväksi. Välillä tämä lukutapa raastoi minua, sillä rakastan sitä kuohuttavaa tunnetta, kun ei pystyisi jättämään teosta millään kesken. Vaikka minulla kesti aluksi aikaa tottua teoksen rakenteeseen ja kieleen, teoksen puoli välin jälkeen huomasin ilokseni, ettei minun tarvinnut enää jarrutella. Olin kietoutunut tarinaan, päässyt siihen sisälle. Viimeisen sivun jälkeen olo oli kuin voittajalla; Selvisin siitä, vaikka maitohapot matkalla polttelivatkin.

Teoksessa mennyt ja nykyisyys kieppuvat toisiensa ympärillä tiiviisti. Kumpikin yrittää voittaa kamppailun. Koska mennyt on oleellinen seikka tarinassa, Morrison pyörittelee mennyttä ja nykyisyyttä vähän väliä ja vaihtelee kertojaa. Näin lukijalle avautuu mustien synkät olot Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen sekä tietenkin yksilöiden, Sethen, Paul D:n, näiden läheisten ja ystävien yritykset rakentaa omaa elämää. Ajan ja kertojan vaihteluiden(kin) vuoksi lukijan täytyy olla tarkkana. Itse en aina heti huomannut, missä ajassa ollaan ja kenen silmin. Peruuttamiselta ja uudelleen lukemiselta en voinut välttyä, sillä myös Morrisonin taidokkaaseen, mutta vaativaan kieleen täytyi pitkin matkaa totutella. Tunteet, joita teoksessa velloo runsaasti, ryöpsähtävät ainutlaatuisella tavalla Morrisonin kielen kautta. Kieli vie voimat, hämmästyttää ja ihastuttaa. Kaikessa vaikeudessaankin minä nautin Morrisonin eestaas-kerrontatyylistä ja kielestä hyvin paljon. Lukemiseen liittyvät haasteethan kasvattavat, ja ainakin Morrison koulutti minun pitkäjänteisyyttäni.

Minun kansani, minun rakkaani -teoksen hienous kerronnassa on mielestäni erityisesti se, miten Morrison paljastaa ratkaisun johtolankoja vähitellen. Silti hän jättää taitavasti kertomatta ihan kaikkea, ja lukijan mieleen jää pyörimään lopuksi aimoannos kysymyksiä. Itse pidän juuri siitä, ettei kirjoittaja tarjoa kaikkeen vastauksia kakkuvadilla kantaen, vaan poimii mehevimmät salaisuudet kakun päältä itselleen piiloon. Morrison tuo tarinan kannalta oleellisimmat tiedot esiin menneisyyden tapahtumiin palaten, missä kuolleetkin saavat vielä puheenvuoronsa. Maaginen realismi antaa tarinalle arvoituksellisen säväyksen.

Vaikka teoksessa käsitellään herkkiä, tummana historian lehdillä väräjäviä asioita, ei teoksesta mielestäni ensimmäisenä aisti masennusta, itkua ja kurjuutta. Morrison tuo esiin hyvin väkivaltaisiakin seikkoja, kuten mustan elävänä polttamisen, mutta hän ei kuvaa niitä kovinkaan tarkasti. Henkilöt, joiden silmin raaoistakin tapahtumista kerrotaan, kuvaavat niitä hivenen sivulta katsoen, kuin usvan läpi tai heikkoina muistikuvina. Kaikesta menneestä huolimatta teoksessa tuoksuu toivon kipinä. Usko tulevaisuuteen, yritykset saada elämästä kiinni ja halu juurtua. Vaikka lopussa sanotaankin Tätä tarinaa ei kannata kertoa eteenpäin, niin se kuitenkin täytyy. Tämän lukukokemuksen jälkeen aion varmasti kokeilla, millaisia lukukukokemuksia muut Morrisonin teokset tarjoavat.

On yksinäisyyttä, jota voi keinuttaa. 








6 kommenttia:

  1. Kirjoitit todella kauniisti ja oivaltavasti Morrisonin romaanista, minä koin kirjan hyvin samalla tavalla kun luin sen vuosia sitten. Vaikea, raastava mutta vangitseva kirja, upeaa kieltä.

    VastaaPoista
  2. Ostin tämän aiemmin tällä viikolla kirpputorilta, kun olen kuullut niin paljon kehuja :) Palaan lukemaan arviosi sitten kun olen itsekin tämän lukenut.

    VastaaPoista
  3. Todella hienosti osasitkin kirjoittaa! Tuli aivan sellainen olo, että täytyy lukea tuo kirja..

    VastaaPoista
  4. Maria: Vangitseva tämä kirja tosiaan on, jää mieleen pitkäksi aikaa, mikä on tietenkin ansiokkaan kirjan merkki. Ajattelin seuraavaksi kokeilla Morrisonilta Armolahjaa, ja tutustua lisää hänen upeaan kieleensä.

    Maija: Voi, oletpa tehnyt hyvän kirpparilöydön! Tämä teos olisikin kiva saada omaan hyllyyn. Ehdottomasti sitten luen, mitä mieltä sinä olit tästä teoksesta.

    Booksoul: Kiitoksia ja hienoa, että sain sinut kiinnostumaan kirjasta! Kannattaa ehdottomasti laittaa lukulistalle. Haasteellinen kirja, mutta palkitsee lukijan.

    VastaaPoista
  5. Upea arvio, hienosti kirjoitettu! Nyt minäkin haluan lukea tämän kirjan! :)

    VastaaPoista
  6. Tämä oli tosi upea teksti. :) Mulla oli ihan samoja kokemuksia ton kirjan lukemisessa.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!