keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kaikkea muuta paitsi helppoa

Revolutionary road/ Richard Yates. (1961) Otava.
Sivuja Seven-pokkarissa 388 + jälkisanat.
En malta olla sanomatta tätä heti alkuun. Jos nimittäin tietäisin, kuka ihana ihminen jätti lähikirjastoni ota ja vie mukanasi -hyllyyn Richard Yatesin Revolutionary roadin, kiittäisin ja halaisin häntä tältä seisomalta. Tuon ihmisen ansiosta sain ainutlaatuisen lukukokemuksen, mikä siivitti unholaan samantien Garpin maailman kanssa painimisesta saadut rasitukset. Teos oli pakko ottaa lukemisen alle Lontoon matkalla joka ilta ja hyvä, että sain laskettua sitä pois käsistäni. 

Richard Yatesin mestariteos Revolutionary road ilmestyi jo vuonna 1961, mikä ainakin minulle tuli täytenä yllätyksenä. Ilmestymisaika erottuu teoksessa luonnollisesti muutamalla tapaa, mutta tarinan voi mainiosti liittää hektiseen nykypäivään. Teoksessa seurataan keskiluokkaisten lähiöperheitten elämää 1950-luvulla. Pääroolissa ovat ei-niin-tärkeässä konttorissa työskentelevä Frank Wheeler ja kaikkien rakastama kaunokainen April  Wheeler. He asustavat aina hieman sekaisin olevassa omakotitalossaan Revolutionary Hillillä kahden lapsensa, tytön ja pojan, kanssa. Auvoinen perhe-elämä peittyy kuitenkin alati sakenevaan harmaaseen pilveen ensi-illassa, jolloin April ja muu teatteriporukka esittävät tarkoin hioutun näytelmänsä yleisölle. Tarkoin hiottu ei kuitenkaan aina varmuudella vie menestykseen. Kenties ilta on enne tulevasta. April kuitenkin piristyy, kun hän ehdottaa, että koko perhe muuttaisi Ranskaan. Kotona päivät oleva April tahtoisi vuorostaan elättää miestään, joka voisi jättää inhoamansa työpaikkansa ja alkaa etsimään itseään. Sitä paitsi, kun kerralla repäisee ja muuttaa elämässään kaiken, niin eikös silloin kaikki muutu paremmaksi? 

Suunnitelman myötä Wheelereiden avioliitto kukoistaa jälleen, mikä heijastuu myös Frankin itsevarmuuteen ja menestykseen työpaikalla. Rakkaudella hiotut suunnitelmat kuitenkin murenevat tuhkaksi, kun Aprilin yllättävän raskauden myötä pariskunta päättääkin jäädä kotikonnuille. Tarinassa käsitellään Aprilin kautta moraalia, oikeaa ja väärää. April nimittäin alkaa pohtia omakätistä raskauden keskeyttämistä, sillä hän on varma, että tuleva lapsi ei tuo heille onnea. Suunnitelmien muutos koettelee yhtä rajusti Wheelereiden aviolitttoa kuin pyörremyrsky. Todellisuudessa riitojen syyt juontuvat vielä kauemmaksi. April ja Frank ovat tietämättään koko ajan eläneet kuin näyttämöllä, sillä heidän avioliittonsa verratavissa teatteriesitykseen.

Yates kirjoittaa traagista teostaan huumorilla ja ihan kuin samalla hykerrellen. Mielestäni teoksessa on paljonkin huumorilla höystettyä ilveilyä, esimerkiksi siitä, millaisia liikemiespomot ovat, millainen naapurin alati hössöttävä kotirouva on ja miten naapurit keskustelevat keskenään. Harmikseni en merkannut yhtään esimerkkejä muistiin, mutta loppusanoista onnekseni löytyy juuri mainio esimerkki Wheelereiden ja naapuripariskunta Campbellien tapaamisesta: Sitten käteltiin, vaihdettiin arvokkaasti poskisuudelmia ilahtuneiden huokausten säestyksellä -"Ah-h-h", "Ho-ho-o" - joilla annettiin ymmärtää, että takana oli pitkä taival paahtavassa autiomaassa ennen tätä keidasta ja että tätä helpotuksen hetkeä oli odotetty tuskallisesti hengitystä pidätellen. Vaikka teos onkin traaginen, mielestäni sen voi lukea myös huumoripohjalta: ihmisille, harhakuvitelmille, tavoille ja lähiöelämälle ilveillään läpi teoksen. Ei voikaan kuin hämmästellä, millaisen vastaanoton teos on ilmestyessään saanut. Richard Fordin jälkisanoja lainatakseni: Revolutionary roadin on on täytynyt näyttää poikkeuksellisen kärkevältä syytökseltä sodan jälkeen rakennettujen lähiöiden tarjoamalle elämäntavalle ja niille toiveikkaille sieluille, jotka muuttivat kaupungista tavoittelemaan tasapainoa karun maailaiselämän sekä kaupungin sykkeen ja yltäkylläisten mahdollisuuksien välillä. Nykypäivänä lukijan silmiin sen sijaan pomppaa ennen kaikkea 50-luvun moraalittomuus: raskaana oleva April juo entiseen tapaansa alkoholia ja polttaa tupakkaa. 

Revolutionary road on helppolukuinen; se soljuu eteenpäin niin hyvin, että lukemista on vaikea jättää kesken. Teos on terävä ja syvällinen tarina meistä ihmisistä, ja henkilöt suhtautuvat itseensä varsin kriittisesti tutkailllen ajatuksiaan ja haaveitaan. Yatesin hahmot ovat kukin omalla tavallaan sympaattisia. He, etenkin Frank, elävät sekä todellisuutta että tulevaa. Etenkin Frank ei aina ole läsnä, sillä keskustellessaan hän usein elää jo illassa, kun hän asettelee sanojaan oikeaan järjestykseen vaimolleen. Jälkisanoissa Ford kertoo valaisevan seikan henkilöiden nimien merkityksistä. Nimet ovat vertauskuvallisia, esimerkiksi epävakaiden Wheelereiden sukunimi on johdettu verbistä wheel 'pyöriä, kääntyä' ja hellyyttävän nappisilmänaapurin nimi Shep on usein käytössä erityisesti paimenkoirilla. 

Revolutionary roadin yksi keskeisimmistä kysymyksistä lienee tämä: Mikä lopulta voisi olla hyväksyttävä tapaa elää omaa elämää? Voiko ihmiskunta koskaan sellaista saavuttaakaan? 



10 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kovasti! Ostin elokuvankin, mutta se on edelleen katsomatta. Kirja on vieläkin, kohta parin vuoden jälkeen, liian vahvasti mielessä. Allekirjoitan tuon humoristisuuden, oikeastaan kirpeän ivan keskiluokkaisuutta kohtaan. Arvelin myös, että nuiva vastaanotto saattoi liittyä aborttikysymykseen, sehän on USAssa aivan toisenlainen moraalikysymys kuin meillä. Hienosta kirjasta hieno esittely!

    VastaaPoista
  2. Minulle Revolutionary Road oli samaa Kuin Garpin maailma sinulle :D Luin kyllä, mutta pelkällä sinnillä. Ehkä lukuhetki oli aivan väärä, vaikka en kyllä tykännyt elokuvastakaan...

    VastaaPoista
  3. Minulle upposivat molemmat, sekä elokuva että kirja. Harvoin elokuva yltää samaan mihin kirja, mutta tässä ylti, jopa ehkä hieman paremmaksi, kiitos upean Kate Winsletin.

    VastaaPoista
  4. Minäkään en oikein saanut tästä kirjasta mitään irti, mutta oli mukavaa lukea sinun hyvin kirjoitettu arviosi, joka sai minut ehkä näin jälkikäteen arvostamaan kirjaa hieman enemmän:)

    VastaaPoista
  5. Kirsi: Oi, hienoa, että sinäkin tykkäsit! Itsekään en ole nähnyt leffaa, jota olen kuullut kehuttavan kovasti. Leffojen katsomisen suhteen olen aina auttamattomasti jälkijunassa:-D Hyvä, kun otit esille tuon aborttikysymyksen! Sehän se tosiaan on täysin erilainen Yhdysvalloissa kuin täällä Suomessa.

    Maija: Näin ne lukukokemukset jakaantuvat :-D Nyt minä sain tapahtumia, kun Garpin maailma tarjosi sinulle värikkäitä henkilöhahmoja ;-)Jännittävää, miten paljon lukemisen ajalla onkaan merkitystä -minulla oli sama tunne edellisessä kirjassa.

    Jaana: Olen kuullut niin paljon suosionosoituksia leffasta, että minunkin täytyisi saada aikaiseksi katsoa se. :-) Mukava kuulla, että tykkäsit molemmista! Harvoin ainakin omalla kohdallani pidän sekä kirjasta että leffasta.

    Sonja: Ihana kuulla, että vaikka et itse pitänyt kirjasta, sain sinut arvostamaan sitä enemmän. :-)

    VastaaPoista
  6. Minulla on tämä yhä edelleen kesken. Ei kirja missään nimessä ole ollut huono, mutta hyvin alakuloinen (mielenkiintoisella tavalla) ja siksi myös raskas. Sitten kun vielä syyskiireet painaa!

    En lukenut arviotasi kovin tarkkaan vielä, mutta koitanpa linkittää sinut ja lukea tämän paremmin kun saan itsekin kirjan päätökseen :--)

    VastaaPoista
  7. Laura, minä jo ihan unohdin, että luettiin tätä samaan aikaan! Revolutionary road ei tosiaan ihan se todella piristävin kirja ole hämärtyviin syysiltoihin, jolloin ehtii kiireiden jälkeen rentoutua. :-D Toivottavasti saat kirjan luettua, tahdon kuulla, millainen mielipide sinulla siitä herää. :-)

    VastaaPoista
  8. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta elokuvan katsoin jokin aika sitten. Se oli mulle huikea katsomiskokemus eli pidin elokuvasta todella paljon! Suosittelen!

    VastaaPoista
  9. Ah, tämä on NIIN ihana! Sekä kirjana että leffana. Ihanaa, että sinäkin näin tykkäsit. <3

    VastaaPoista
  10. Kaisa, minä koin sekä kirjan että elokuvan varsin traagisina ja sellaisenaan upeina. Ostin sekä filmin että kirjan.

    Huomiotaherättävintä on se keskiluokkaisen lähiön kahle, mikä tästä piirtyy. Ja sen kahleen normit.

    Ehdottomasti herättävintä on se, että kuka ikinä tätä katsoo, tajuaa ettei jätä huomiseksi unelmiaan, vaan elää ne todeksi tänään.

    Tuo alkoholi tai savuke raskaana ollessa ei ollut mitään ennen kuin parikymmentä vuotta sitten. Kun odotin esikoistani lopetin tupakoinnin loppuelämäksi, mutta hyvin kuuluisa gynekologini kehotti ottamaan silloin tällöin konjakin, ettei tule ennenaikaista synnytystä. Se oli rankkaa, sillä en todellakaan silloin pitänyt konjakin mausta. Tosin en edelleenkään osaa sen sille arvoa antaa;-) Siis tällaiseen ei minun sukupoleveni kiinnittänyt filmissä huomiota, vaan enemmänkin kahlitsevaan normistoon sekä unelmien toteuttamatta jättämiseen.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!