Parantumaton tapaus

Garpin maailma/ John Irving (1976, suomeksi 1980).
WSOY. Sivuja  560.
Haluaisin aloittaa tämän kirjoituksen ihastuneiden tähtisilmien välkkeellä ja ruusunpunaisilla onnen huokauksilla. Olen miettinyt pääni puhki, onko minussa lukijana jotain mätää vai onko minulla vain jäänyt jotain oleellista huomaamatta. Olenko lukenut väärän kirjan väärän lukufiiliksen aikana? Jos suurin osa lukijoista pitää teosta kerrassaan mainiona, osa lempikirjanaan, miten minun intoni voi jäädä syttymättä? Tarpeeksi näitä kysymyksiä vatvottuani päädyin hymyillen siihen, että "Hei! Minä olen tämän teoksen suhteen vastavirtaan pyristelevä lukija." 

John Irvingin klassikkomaineen saanut Garpin maailma (1976) sai minun käsissäni painikirjan maineen, koska kuvainnollisesti painin sen kanssa pitkin matkaa. Kestävyyteni oli välillä vähällä lopahtaa, ja mietin, joko nostaisin valkoisen antautumisen lipun pystyyn. Kestävyyteni oli kuitenkin mainiossa kunnossa, ja teoksen keskivaiheilla elettiin välirauhaa. Soljuin eteenpäin sujuvasti ilman, että koin teoksen kanssa pahoja vastoinkäymisiä. Tuosta keskivaiheen matkasta nautiskelin, vaikkakaan en täysillä, niin kuitenkin jonkin verran. Loppuvaiheilla jouduin jälleen painiotteluun -jopa niin pahaan, että jätin aikomuksistani huolimatta loppusivut odottelemaan Lontoon matkan jälkeistä aikaa. Sain kuitenkin viimeiset sivut luettua, vaikka myönnänkin hyppineeni muutamia rivejä yli, kröhöm. Kannet suljettuani olin kestävyydestäni ylpeä, ja nyt olenkin oikeastaan vaikeimman äärellä. Miten saisin avattua tiukkoja lukukokemuksen umpisolmuja teille? Aion yrittää parhaani, koska -totta vie- tahdon itsekin tietää vastauksen kysymykseeni Miksi Garpin maailma oli minulle painikirja? 

Odotukseni teosta kohtaan olivat alun perin korkealla. Lukemieni positiivisten arvioiden perusteella lainasin Irvingin teoksen kirjastonhyllyltä, vaikka omassakin hyllyssä odottelisi tarpeeksi lukemista. Juoni vaikutti mielestäni ihan kiintoisalta, jotenkin salaperäiseltä. Teoksen mukana seuraisin femininistijohtaja Jenny Fieldsin ja hänen aviottoman poikansa T. S. Garpin, painimestarin ja kirjailijan, värikästä elämää. Pokkarin takakannessa lupaillaan kauhistuttavaa, hilpeää, groteskia ja liikuttavaa lukukokemusta. Ensimmäiset sivut vaikuttivat kiintoisilta: miehistä viis veisaava sairaanhoitaja Jenny Fields tekeytyy raskaaksi erikoisen sattumuksen kautta ja kirjoittaa myöhemmin suositun omaelämäkerran, Seksuaalisesti epäilyttävän. Jenny Fields olikin itse asiassa ainoita lempihahmojani alusta loppuun. Teoksen alku, jossa Garp kertoo hänen ja äitinsä seikkailuista koulumaailmassa, kiihkeässä Itävallassa ja heräävästä nuoruuden kapinoinnista, tarjosivat miellyttäviä lukukokemuksia -eivät ihan vau-elämyksiä, mutta miellyttäviä kuitenkin.

Sitten jotain tapahtui. Petyin ensin suunnattomasti, kun omaperäinen Jenny Fields jäikin taka-alalle, ja hänen poikansa T. S. Garp ja tämän aikuisuus ja perheen perustaminen astuivat parrasvaloihin. Koko teoksen ajan kirjallijan roolin kanssa painiskeleva Garp ärsytti minua, välillä hyvinkin suunnattomasti. Pidin kuitenkin Garpin kirjoittamista teksteistä, etenkin omaperäisestä ja erilaisesta Pensionaatti Grillparzerista. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta sanonpa sen silti. Yksi pääsyistä siihen, miksi en pitänyt Garpista,  on se, ettei hän käskenyt lastensa pitää turvavöitä autossa. Luulisi lastensa turvallisuudesta vouhottavan Garpin nyt sen verran ymmärtävän, ajattelin. Tiedän tiedän, karmea tapaturma liittyy varmasti teoksen groteskiuteen, mutta minut tuo pienen pieni seikka sai melkein raivon partaalle. Olen normaalissakin elämässä aikamoinen nipottaja liikenteen ja turvallisuuden suhteen, eivätkä teosten tapahtumien käänteetkään voi siltä välttyä. Myöhemmin raivosin sille, miten Garp ja Helen lapsensa menettämisen jälkeen puhuvat uudesta lapsesta. Argh! Kaikki Irvingin groteskius ilmeisesti ei ole minua varten tai sitten kirjailija vain onnistui tavoitteessaan shokeerata lukijaa -vieläpä oikein hyvin!

Vaikka Garp ei minua miellyttänytkään, pidin silti muista hahmoista. Irving osaa kyllä maailailla mielenkiintoisia ja huvittavia hahmoja, se on pakko myöntää. Hahmot myös liitetään toisiinsa taitavasti niin, ettei lukija monen sadan sivun tarinan liidossa joudu kertaakaan kummastelemaan. On ihailtavaa, että tarina pysyy todella hyvin koossa alusta loppuun. Luulenkin, että painimiseni johtui paitsi Garpista myös itse juonesta, johon sain vain heikosti tartuttua. Minulla oli nimittäin aluksi innostunut odotus siitä, milloin jotain suurta ja mullistavaa tapahtuu. Myöhemmin Garpin elämän edetessä sen sijaan tuskailin, että tätäkö tämä viisisatainen teos vain sisältääkin? Minulla oli enimmäkseen tunne, että no jos sitä nyt katsoisi, miten Garpille käy. Onneksi tarinassa kuitenkin oli yllätyksellisyyttä, kuten moni bloggaaja onkin kirjoittanut. Koskaan ei voinut tietää ennalta, mitä kulman takana odottaa. Tähän voisikin todeta saman kuin teoksessakin sanotaan Garpin kirjoittamasta  Bensenhaverin maailmasta: - - tämä kirja on niin sairas että takuulla tietää että jotain on tulossa muttei osaa kuvitellakaan mitä.

Teoksen lopussa pieni herännyt innostukseni kuitenkin lopahti, kun Garpin elämänkaaren katkettua seurattiin vielä, miten kaikille muille Garpin perheenjäsenille ja ystäville lopulta kävi. Tämän kaltaiset lopetukset eivät nimittäin juurikaan ole mieleeni. En minä tahdo tietää, miten vanhana Garpin vaimo kuoli tai miten hänen poikansa pärjäsi yksisilmäisenä loppuelämänsä! Kuten olen joskus aiemmin kertonut, nautin siitä, jos kirjailija jättää lopun edes hieman avoimeksi. Jos kirjailija sen sijaan kertoo, miten henkilöille käy, pidän siitä, että kirjailja kertoo sen lyhyesti ja nopeasti. Garpin maailmassa minulle sen sijaan jäi tunne, että loppua oli pakolla yritetty pidentää ihan, kuin kirjailija ei olisi halunnut lopettaa teostaan ollenkaan. 

Olen nyt saanut päätökseen pohdintani vastavirtaan uimisen syistä, ja saanut edes jotenkin avattua itsellenikin niitä. Joskus vain käy niin, että itse ei pidä jostain, mikä maistuu makealta mansikalta muille. Garpin maailma tarjosi minulle kaikesta huolimatta oivallisen vastustajan, ja olen kaikesta huolimatta tyytyväinen, että sain luettua ensimmäisen Irvingini. En silti tiedä, tahdonko kokeilla uutta ottelua hänen kanssaan -ainakaan ihan heti.




Kommentit

  1. Minä haluaisin lukea tämän, mutta vähän kyllä pelottaa että tämä on tylsä eikä minun kirjani...ehkä uskaltaudun joskus tämän kimppuun..;)

    VastaaPoista
  2. Luin kirjan kesäkuussa, myöskin ensimmäisenä Irvingin kirjanani. Kirja oli todella monipuolinen ja vaihteleva. Kirjan lukeminen sujui itselläni melko hyvin ja nopeasti ja kirja olikin lukemisen arvoinen, mutta itsellänikään se ei noussut suosikkien joukkoon. Kiva lukea erilaisia (tavallisesta poikkeavia tämän kirjan kohdalla) mielipiteitä tästä kirjasta, sillä kaikki tosiaan tuntuvat ylistävän sitä.
    Kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. Hassua, miten paljon jotkut pienet asiat saattavat tosiaan joskus ärsyttää kirjassa. Toisaalta, tuskinpa tuollainen turvavyöasia niin paljon haittaisi, jos kirja muuten olisi todella mieleinen.

    Garpin maailma on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani. Olen aivan ihastunut kirjan maailman mielettömyyteen ja yllätyksellisyyteen ja yliampuvuuteen.

    En ole koskaan tullut ajatelleeksi, ettei kirjassa tapahdu mitään mullistavaa. Mutta olenkin aina kirjoissa kiinnostuneempi henkilöhahmoista kuin juonesta, joten tällainen kirja jossa keskitytään lähinnä herkullisiin henkilöihin, on minusta suorastaan ihanteellinen.

    Ja Garp on toki monella tapaa todella raivostuttava tyyppi, mutta silti/siksi yksi suosikkihahmojani kirjallisuudessa.

    VastaaPoista
  4. Harmi, ettei Garpin maailma vastannut odotuksiasi :( Tämä on yksi minun(kin) lempikirjoistani, pidän siitä, miten paljon tapahtuu, vaikka juuri mitään ei ehkä tapahdukaan. :) Minäkin pidin Garpin teksteistä.

    Oletko nähnyt tästä tehtyä elokuvaa? Mahtaisikohan se olla yhtään sen mieluisampi? (Minusta leffakin on oikein onnistunut ;) )

    VastaaPoista
  5. Olipa mielenkiintoista lukea mielipiteesi tästä! Garpin maailma kun tosiaan on ehkä tähän ikään mennessä lukemistani kirjoista se parhain. Mutta niinhän siinä välillä käy, että jotkut pienetkin asiat kirjassa saattavat ärsyttää liian paljon.

    En tiedä, että pitäisitkö muista Irvingin kirjoista. Irvingillä on vahva oma tyyli, joka näkyy kaikissa hänen kirjoissaan, mikä taas tekee kirjoista aika samankaltaisia tai ehkä ennemmin samantyylisiä. Mutta kannattaa joskus kokeilla vaikkapa Ystäväni Owen Meanya, ihan helkkarin hauska :--D

    VastaaPoista
  6. Sanna: taidan olla kehno suosittelemaan kyseistä kirjaa (:D), mutta ehkäpä kannattaa kuitenkin joskus kokeilla tai sitten jotain muuta Irvingin teosta. Vaikka eipä sitä ihminen kaikkiin kirjailijoihin ehdikään elämässään tutustua. :-)

    Kirjahiiri: Luinkin sinun arviosi tästä jo silloin, kun sen kirjoitit. :-)Mukavaa, että teos oli sinulle enemmän mieluinen! Ja onneksi minun vastavirran arviota oli silti mieluisa lukea. ;-)

    Liisa: Totta, yleensä pienet seikat eivät kiinnitä huomiotani häiritsevästi, mutta nyt niin kävi -johtuen varmasti siitä, etten pitänyt Garpista hahmona yhtään. Sanomasi yliampuvuus oli minullekin mieluisaa ja herkkua, mutta koska olen niitä lukijoita, joille juoni on yksi tärkeimmistä, ei sekään pelastanut. Onneksi pienet pettymykset eivät kuitenkaan lannista, välillä niitä täytyy tulla vastaan. :-)

    Maija: Hmm, luultavasti minun lukukokemustani ruokitaan sillä, että pitää tapahtua paljon :-D Leffaa en ole nähnyt, en edes tiennyt, että sellainen on -en ole niin perillä leffojen suhteen. ;-) Olisipa kyllä hauska verrata tuntemuksiani siihen! Kiitos!

    Laura: Hihi, minä mietinkin, että mitähän mieltä olet arviostani -muistan nimittäin lukeneeni, että Garpin maailma on lempparikirjasi. :-) Minua kiinnosti aluksi Kaikki isäni hotellit, mutta sen perusteella, mitä ystäväni kertoi juonesta, kuulostaa siltä, että en ole Irvingin lukijakuntaan sopiva. Vaan olen kyllä tyytyväinen, että olen kokeillut, sillä muutenhan en voisi tietää sitä. :-) Kiitoksia vinkistä, voisin kyllä joskus kokeilla, että saako Irving minut nauramaan kys. teoksellaan!

    VastaaPoista
  7. Olen nähnyt elokuvan - tai siis suurimman osan siitä. En jaksanut katsoa loppuun koska se oli mielestäni pitkästyttävä ja jotenkin ärsyttävä. :)

    En ole lukenut mitään Irvingiltä. Hänen kirjansa eivät vaan ole tuntuneet kutsuvan minua puoleensa. Blogimaailmassa vastaan tulleet lukuisat ylistykset ovat kuitenkin saaneet minut houkuteltua kokeilemaan, olisiko tämä niitä tapauksia joissa vaistoni on väärässä.

    Garpin maailmasta jäi valitettavasti elokuvan perusteella niin tympeä mielikuva että siitä en aio aloittaa, mutta Kaikki isäni hotellit -pokkarin olen ostanut odottelemaan. En yhtään osaa arvata kuinka sen kanssa käy - voin joko ihastua ikihyviksi tai tympääntyä alkumetreillä! :)

    VastaaPoista
  8. Satu: Mainiota löytää kohtalotoveri Irvingin suhteen! :-D Jännittävää kuulla sitten tulevaisuudessa, millaisen mielipiteen Kaikki isäni hotellit sinulla saa. Itse en uskalla lähteä lukemaan sitä, mutta hyvä, että teos tulee kenties sinulla testatuksi. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!