perjantai 7. lokakuuta 2011

Rakkaat otukset, vuotakaa

Lumikko ja yhdeksän muuta/ Pasi Ilmari Jääskeläinen.
2006, Atena. Sivuja 322.

Siitä kuitenkin ollaan yhtä mieltä, että puoli kymmeneltä illalla, juuri kun Laura Lumikko on laskeutumassa portaita, talossa riehuu äkillinen lumimyrsky. Se kestää vähintään kolmekymmentä sekuntia ja enintään kolme tai neljä minuuttia. Kun se lopulta laantuu, Laura Lumikon havaitaan kadonneen. 

Talossa riehunut lumimyrsky vie mukanaan paitsi kuuluisan kirjailijan, Otuksela-sarjan luojan Laura Lumikon myös monia salaisuuksia. Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksessa Lumikko ja yhdeksän muuta (2006) 26-vuotias äidinkielen sijaisopettaja Ella Milana saa viallisen Rikoksen ja rangaistuksen avulla vainun mysteereistä. Novellinsa ansiosta Lumikko tekee hänestä Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran kymmenennen ja samalla viimeisen jäsenen. Pyöreän pöydän viimeinenkin tuoli on viimein täynnä. Todellisuudessa paikalla on joskus istunut joku, kuka? Miksi kukaan Seuran yhdeksästä muusta kirjailijasta ei muista hänen nimeään? 

Ella paitsi tutustuu yhdeksään erilaiseen ja omalaatuiseen kirjailijaan, hän myös joutuu kokemaan, millaista on, kun kirjailijat vuotavat toisilleen paloja elämästään toisten hyödykkeiksi kirjojensa hahmoille. Pelin sääntöihin kuuluu, että kirjailijat saavat kysyä toisiltaan, mitä vain mieleen pulpahtaa. Peli käydään aina yöllä, jos vain kirjailijan onnistuu murtautua tai muuten keplotella salaa itsensä toisen kirjailijan kotiin. Ella alkaa käyttää Peliä hyväkseen saadakseen kokoon paloja, joista koota ratkaisu Laura Lumikon katoamiselle. Yhtäkkiä Ella kieppuu keskellä kysymysten nostattamaa myrskyä. Mistä Seuran kirjailijat saavatkaan aiheensa kirjoihinsa? Kun Pelin kautta on vuodettu kaikki, muuttuko ihminen tyhjäksi, tabula rasaksi? Entä kuka Laura Lumikko todellisuudessa on? 

Talviyötä valuu paksusti suoniin.

Lumikko ja yhdeksän muuta on häikäisevä, mykistävä ja ihmeellinen teos, johon sekoittuu maagista realismia ja fantasiaa. Teoksesta löytyy myös piirteitä dekkarista, sillä arvoitusta ratkotaan pala palalta. Erona kuitenkin on, että osa paloista kätketään lukijalta kokonaan ja teos jättää suuhun mystisen jälkimaun. Maagiseen realismiin ihastuin jymähtäen Haruki Murakamin Kafka rannalla -teoksen myötä, ja olen mykistynyt siitä, että suomalainen kirjailijakin osaa näin taidokkaasti kirjoittaa sitä. Tiedän aina osuneeni kultasuoneen, kun menetän yöuneni tai jos uneni liittyvät vahvasti kirjan tapahtumiin ja tunnen oloni aamulla enemmänkin nuutuneeksi kuin levänneeksi. Näin minulle kävi Murakamin kanssa ja samoin myös lumipyörteisiin kadonneen Lumikon. Paitsi että itse tarina sai minut pauloihinsa, sulin myös Jääskeläisen kielivalinnoille. Hänen käyttämänsä kieli on runsasta, elävää ja soljuvaa. Sanoihin kätkeytyy mystiikkaa, valkeita ja harmaita salaisuuksien sävyjä. Olen iloinen, että onnistuin lukemaan teoksen hitaasti, jotta sain pyöritellä sanoja suussani ja palata rauhassa uudelleen mehukkaimpiin ilmauksiin. Teoksen lopetus on yksi kirjan parhaista osuuksista. Se on kuin hetki, jolloin lumimyrsky äkisti loppuu ja sen takaa pilkistää lempeä auringon kajo. Lukija voi jälleen hengittää vapautuneesti. 

Lumikko ja yhdeksän muuta on teos, jota ei voi analysoida ilman, että toinen menettää jotain häikäisevää omasta lukukokemuksestaan. Siksipä tahdon jättää sinut nyt keskelle sakeaa lumimyrskyä, sillä sen läpi voit katsoa asioita valkean verhon läpi, antaa illuusioiden syntyä ja särkyä sekä etsiä lumivaipan takaa salaisuuksien kätköpaikkaa ennen kuin pyry hiljenee, hiipuu, laantuu.

Sua on ammuttu neljä kertaa, puukotettu kolmesti ja lyöty päähän kaksi kertaa, ensin Waltarin Sinuhella ja sitten Suomalaisen kirjallisuuden historialla.


3 kommenttia:

  1. On kyllä totta, ettei voi Lumikkoa ja yhdeksää muuta voi liikaa analysoida. Minä yritin
    http://luminenomena.blogspot.com/2010/11/pasi-ilmari-jaaskelainen-lumikko-ja.html

    :)

    Oletko lukenut Jääskeläiseltä Harjukaupungin salakäytävät? Se on jollain tapaa vieläkin omaperäisempi, joskin samalla helpompi. Pidin siitä vielä enemmän kuin tästä, vaikka rakastin Lumikkoakin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin ihastuin tähän tosi paljon:
    http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2010/11/pasi-ilmari-jaaskelainen-lumikko-ja.html

    Mutta samaan hengenvetoon suosittelen Katjan tavoin Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviä! Se oli mun viime vuoden Se kirja ;)

    VastaaPoista
  3. En ole vielä lukenut Harjukaupungin salakäytäviä. Kyseinen teos on ollut moneen kertaan kirjastossa ja olen
    sitä selannut, mutta halusin ensin tutustua Jääskeläiseen Lumikon kautta. :-) Nyt kyllä on sellainen fiilis, että ehdottomasti täytyy Harjukaupunkikin lukea -etenkin, kun monet siitä ovat tykänneet. :-)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!