Mielen pirstaleita

Kesä ilman miehiä (The summer without men),
Siri Hustvedt. 2011, Otava. Sivuja 232.

Ensikosketukseni Siri Hustvedtiin on tapahtunut! En tarttunut ensimmäisenä siihen kulttiteokseen, joka ihmisillä yleensä tulee Hustvedtilta mieleen, nimittäin Kaikki mitä rakastin -teosta, enkä Amerikkalaiseen elegiaan, joka kärsivällisesti odottelee lukijaansa omassa hyllyssäni. Ei, minun ensikosketukseni Amerikan lahjakkaimmaksin tituleerattuun kirjailijaan, Hustvedtiin, oli hänen uutukaisensa Kesä ilman miehiä (2011). Mikä voisikaan olla parempi teoksen nimi kiikutettavaksi kirjastolta kotiin pimeänä ja utuisena marraskuisena päivänä? Niinpä, sitähän minäkin.

Kesä ilman miehiä on mielen pirstaleita alusta loppuun, kannesta kanteen. Teoksen puhuja on 55-vuotias nainen, Mia Fredricksen, jonka elämä on sekaisin kuin lankarulla. Mia saa hermoromahduksen, kun hänen aviomiehensä Boris kolmenkymmenen yhteisen avioliittovuoden jälkeen paukauttaa tarvitsevansa paussin. Ei eroa, vaan paussin -otapa siitä sitten selvää, mitä aviomies todellisuudessa tarkoittaa. Pahimmasta romahduksesta selvittyään, Mia vuokraa iäkkään äitinsä läheltä asunnon toipumista varten. Mian äiti asustaa palvelutalossa, mikä osaltaan johdattaa Mian tutustumaan iäkkäiden rouvien ryhmään, Joutseniin. Heidän keskuudessaan Mia kohtaa tarinoita erilaisista avioliitoista: säilyneistä, murentuneista tai muistoksi jääneistä, kun kumppanin aika on jo loppunut. Iäkkäiden naisten parissa Mia johdatellaan elämän tärkeiden kysymysten äärelle: Eikö nauttiminen ole loppujen lopuksi elämässä tärkeintä? Ihmisen kuolema on väistämätön: kunnes kuolema meidät erottaa. Vanhuudelle ei ole kiertotietä, se tulee hiipien -yhtäkkiä se on jo vieressä. Vanhusten avulla Mia saa mahdollisuuden oppia omasta avioliitostaan. 

"On se niin katkeraa."
"Mikä on katkeraa, äiti?"
"Vanhuus." 

Nuoreen, mutta onnettomaan avioliittoon Mia tutustuu hänen naapurinsa Lolan kautta. Alle kolmikymppisellä Lolalla on kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, mutta aviomies sivaltaa vaimoaan ilkeillä sanoillaan kuin terävä puukko lihaa. Voiko raskaaksi muuttunut avioliitto kääntyä vielä kohti aurinkoa? Mitä aineksia siihen tarvitaan? Miten nuori nainen ehtii toteuttaa itseään, kun mies on myöhälle töissä ja karjuu naiselleen yöt? Lolan elämän myllerryksen kautta Mia pohtii omaa äitiyttään, joka ei sekään ole ollut helppoa. Avioliiton hedelmänä Mialle on suotu kaunis ja taitava, teatterimaailmaan kurkotteleva tytär. 

Mia on runoilija, minkä vuoksi hänet pestataan opettamaan nuorille teini-ikäisille naisen aluille runoutta. Pestin myötä Mia vedetään suoraan nuorten tyttöjen katalaan, piikikkääsen maailmaan. Tyttöjen välit ovat tulehtumisesta helakat, ilmassa aistii kiusaamisen suolaisen kitkeryyden. Teoksessa käsitellään taitavasti tyttöjen näkymätöntä kiusaamista ja kataluutta: toiselle selänkääntämistä, supattelua, viiltävien katseiden vaihtamista. Se maailma on raaka; ihana ystävyys leikataan hetkessä poikki giljotiinin tavoin. Tyttöjen kautta Mia elää omaa nuoruttaan uudelleen, tuntee sen kipeät ja piiloon sysätyt kasvukivut ja yrittää ymmärtää nuorta Miaa sekä runoryhmän tyttöjä. 

Pojat ovat poikia: riehakkaita, villejä, potkivia, puissa roikkuvia. Mutta ovatko tytöt aina tyttöjä? Lempeitä, hoivaavia, suloisia, passiivisia, kieroilevia, salamyhkäisiä, ilkeitä?

Kesä ilman miehiä on provosoiva teos, jonka keskiössä ovat siis avioliitto, naiseus ja eri-ikäiset naiset sekä rakkaus. Tarinaan ujuttautuu paljon runoja, lainauksia eri kirjailijoilta sekä erilaisten tutkimusten pohdintaa naisten ja miesten eroista (miten paljon Hustvedt onkaan tehnyt taustatyötä, huh). Suurin osa runoista liplatteli iloisesti ohitseni, enkä ymmärtänyt kaikkien merkitystä tarinan kannalta. Vähän samoin kävi joidenkin, välillä pitkienkin, tutkimussepostusten kanssa, ja esitin useasti kysymyksiä: Mikä merkitys tällä tutkimuksella on tässä? Pitäisikö sen jotenkin selventää edellä tapahtunutta? Jos niin, millä tavalla? Kyllähän Mian pohdiskeltavana olevia tutkimua luki ja pohti itsekin, mutta en voinut sille mitään, että välillä minulle syntyi tunne, ettei niillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla täytteenä kansien välissä. Myös muun muassa Jenni on kiinnittänyt huomiota tutkimusten irrallisuuteen.

Pirstaleisen teoksesta tekee se, ettei siinä ole kronologiaa. Kertoja toteaakin teoksessa, että kronologian merkitystä liioitellaan joskus. Minua pirstaleisuus hämmensi aluksi, ja se hidasti otteen saamista teoksesta, mutta ymmärrettyäni tarinan mukana oli helpompi pysyä. Kiinnostavinta mielestäni oli seurata runoryhmän, teini-ikäisten tyttöjen, kuohahtelevaa elämänvaihetta ja sitä, miten Mia tarttuu kiusaamiseen. Odotin aina innolla, milloin runoryhmä olisi jälleen vuorossa. Kaikista eniten jouduin pinnistämään keskittymiseni Joutseniin, ja he nostattivat minussa eniten kysymyksiä ja kummastelua. Kiintoisin hahmo Joutsenien ryhmästä oli groteskeja käsitöitä salaa tekevä Abigail, jonka salaisuuksien jakoa Mian kanssa oli mukavaa seurata. Nuoren äidin, Lolan, merkitys jää tarinassa hieman sivuun ja merkitys ohueksi. En juuri saanut otetta tuosta naisesta ja hänen ongelmistaan, jotka ratkeavatkin ykskaks vähän turhankin helposti ihan kuin jonnekin olisi kova kiire.

Tunnelmani teoksen jälkeen on hyvin samankaltainen, kuin Susalla, jolle Kesä ilman miehiä oli myös ensikosketus Hustvedtiin. En siis ole yltiömäisen ihastunut, mutta tahdon kuitenkin tarttua vielä muihin kirjailijan ylistettyihin teoksiin, jotta voin vertailla tätä erilaista teosta aikaisempiin. Sain kuitenkin kirjalta sen, mitä tällä kertaa lukemiselta kaipasin: viihdykettä ja nopealukuisuutta. 

Loppumaistiaiseksi lyhyt lainaus teoksesta, mikä ainakin minua hymyilytti:

Otin sen vastaan kuin nainen. Itkin. 


Kesästä ilman miehiä ovat kirjoittaneet ainakin SusaJenni (vanhassa osoitteessa), KatjaLeenaKirsiKaroliina sekä linnea, joka on lukenut teoksen englanniksi. 




Kommentit

  1. Kaisa, niin paljon on virranut kirjoja, että muistan pitäneeni Joutsenista, selvinneeni Sirin kiinnostuksesta erilaisiin tutkimuksiin sekä en pitäneeni lopusta. Tämä kirja jää minun Siri -kategoriassani samalle asteelle kuin Lumous, eikun sen jälkeen, sillä Lumous on kuin esileikkiä kaikkein ihanimpaan eli Kaikki mitä rakastin. Jopa Billin hahmo luodaan jo Lumouksessa.

    Toivottavasti katsoit jokin aika sitten Sirin jurmaavan haastattelun televisiosta. Ilmoitin siitä blogissani. Katsoin itse uusinnankin. Haastattelija oli Sirin kotimaasta eli Norjasta ja keskustelussa käytettiin sekä norjaa että englantia. Luminen Brooklyn oli lumoava ja Siri valloittava. Tiesitkö, että hän kuuluu maailman 15 älykkäimmän naisen joukkoon!

    VastaaPoista
  2. Voi, minusta tämä oli jotenkin niin ihana kaikessa pirstaleisuudessaan ja näennäisessä keveydessään ja taas toisaalta filosofisuudessaan. Varmasti Kaikki mitä rakastin oli minulle vaikuttavampi teos, muta tämä kiilasi omalla Hustvedt-listallani selvästi Amerikkalaisen elegian ja etenkin Lumouksen ohi.

    Minun juttuni on täällä, jos haluat lukea: http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/08/teematiistai-siri-hustvedt-ja-kesa.html

    VastaaPoista
  3. Leena: Muistelinkin, että Siri Hustvedt on lempikirjailijoitasi. Minun tutkimusmatkani hänen suhteensa sen sijaan on alkutaipaleellaan :-) Seuraavaksi aion ehdottomasti lukea häneltä sinunkin mielestäsi ihanimman eli Kaikki mitä rakastin. Hyvä, että mainitset myös Lumouksen, koska tuo teos on minulle täysin tuntematon. Hmm, nyt kun mainitsit tuon älykkyysseikan, muistan kuulleeni tai lukeneeni sen jostain, varmaankin lehtihaastatteluista, joita lueskelin Kesä ilman miehiä ilmestyttyä. Tv-ohjelma on lipunut ohitseni jostain syystä, pahus :o

    Karoliina: Kiitos, kun linkkasit arviosi, laitoin senkin listalle :-) Oli ihanaa lukea totaalisen ihastunut arvio, ihan hymyilytti :-D Minuakaan keveys ei haitannut, koska juuri sen toivossa teoksen lainasinkin. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän sidosteisuutta sekä erilaista loppuratkaisua. Ehkä myös jotain jujua alkuun, koska minulla otteen saaminen kesti hivenen liiankin kauan.

    VastaaPoista
  4. Minuakin kiinnosti juuri se runoryhmä tarinassa melkeinpä eniten. Loppuun olisin samoin toivonut ehkä erilaista ratkaisua..

    Mutta kuten sinäkin, alkutaipaleella vasta ollaan ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!