Muistatko Tiheikön väen?

Koska en kestä enää blogini hiljaisuutta, päätin muistella lapsuuden aikaisia lempihiirihahmojani teidän kanssanne ja jakaa hellyyttävän ihania kuvia Tiheikön väen hiirulaisista teidänkin tiistai-iltanne iloksi. Ennen tätä minun on kuitenkin mainittava, että viimeistään viikonloppuna tauko arvioidenkin kirjoittamisen suhteen loppuu, sillä Kjell Westön Missä kuljimme kerran on kenties jo tänään tai viimeistään huomenna luettuna. Voin luvata jo nyt, että sittenkin on tiedossa hypetystä ja riemun kuplia... ;-)

Rakastan niitä hetkiä, kun yhtäkkiä muistaa jo unohtuneen lempparikirjan olemassaolon. Voi sitä onnen tunnetta! Ihan kuin löytäisi kauan kadoksissa olleen ystävän monien vuosien jälkeen. Viimeisin onnen kohahdukseni oli, kun luin Karoliinan lauantaista postausta Astrid Lindgrenin Lotta-kirjoista (klik). Olin jo täysin unohtanut yhden lapsuuden aikaisista lempikirjoistani Lotta osaa mitä vain, ja hetkeksi palasin nykyhetkestä lapsuuteeni, kun selailin Karoliinan linkittämiä kuvia. Kaikista lapsuuden aikaisista suosikeista kärjessä on kuitenkin -monien muiden eläinhahmojen lisäksi- etenkin iki-ihana Tiheikön väki (Brambly Hedge). Näihin hiirulaisiin törmäsin sattumalta, kun yhtenä iltana seilailin kosmetiikkablogeissa (!). Lähes kiljaisin siitä tunteesta, mikä syntyy, kun muistaa ja palaa eletyn elämän filminauhaa kelaten takaisin päin, lämpöisiin lukumuistoihin vuosien, vuosien taa. Eritoten tämä kylmä, taidokas ja ah niin hyisen kaunis kuva palautti lapsuuden lempikirjani mieleeni:



Tiheikön väestä ilmestyi peräti kahdeksan kirjaa vuosina 1980-1994. Kirjasarjan neljä ensimmäistä osaa ovat: Kevät, Kesä, Syksy ja Talvi. Olen melko varma, että minulla on omana Talvi, ja palan halusta päästä etsimään tuon kirjan jouluna vanhempieni luota. Tiheikön väen kirjoittaneen ja kuvittaneen Jill Barklemin kuvat ovat satumaisia, äärettömän tarkkoja, vangitsevia ja yksinkertaisesti upeita. Tuijotin, hämmästelin ja ihailin noita kuvia pikku tyttönä ja lumoudun niistä edelleen. Muistan, miten kuvittelin itseni noihin kuviin, osaksi hiiriperhettä. Tahdoin päästä Tiheikön väen talon sokkeloihin, tutkimaan jokaista nurkkaa, jokaista tavaraa, leipomaan hiirten kotoisaan keittiöön ja kokemaan suuria seikkailuja. Minulla oli lapsena tapana laittaa kirjat ja lehdet iltalukemisen jälkeen tyynyni alle ja Tiheikön väkikin on siellä usein majaillut -hyvässä turvassa ;-) 

Oletteko te lukeneet lapsuudessanne Tiheikön väkeä? Tai luetteko näiden hiirien tarinoita lapsillenne?



(Ah, näiden kuvien suloisuutta!)










Kommentit

  1. Ihana nostalgiapostaus! :) Sillä juu, luin (ja varsinkin katsoin) Tiheikön väkeä lapsena ja nykyisin, kun asun peltojen ja hiirulaisten keskellä, ajattelen Tiheikköä usein. Pitääkin kysellä, missä minun ja siskojeni Tiheikkö-aarteet nyt mahtavat olla...

    VastaaPoista
  2. Luettu on, ja juuri nuo hiirulaisten talon ihanat nurkat ja sopet olivat sitä parasta antia. Koko talo oli niin lämminhenkinen, erityisesti se keittiö, ja täynnä kiinnostavia tavaroita.

    VastaaPoista
  3. ihania kuvia! itse en muista tiheikön väkeä seuranneeni, mutta tunne siitä, että yhtäkkiä muistaa jo unohdetun lapsuuden suosikin, on kovinkin tuttu. ne on kyllä ihania hetkiä.

    VastaaPoista
  4. En muista lapsuudestani, mutta Englanti/Beatrix Potter/Kaislikossa suhisee-fanina löysin kirjat itse joskus aikuisuuden kynnyksellä ja se oli rakkautta heti ensisilmäyksellä. Tiheikön väkeä on julkaistu edelleen. Hankin pari vuotta sitten omille lapsilleni kirjan "Esikko ja pikku karkulaiset", joka on osa Tiheikön väki-sarjaa. Nyt Barklemin mukana tekijöiksi on merkitty vielä Alan MacDonald sekä Lizzie Sanders.

    Kirja ei ole aivan yhtä viehättävä kuin vanhemmat Tiheikön väki-kirjat, mutta silti hurmaava. Se on yksi omista suosikeistani lasteni iltasatukirjaksi. :)

    VastaaPoista
  5. Oih, olin kans hulluna noihin kirjoihin lapsena! Ja vieläkin oon. :D

    Ihanan tekstin kirjoitit kyllä! Sori muuten, ko en oo kommentoinut pitkään aikaan. Sulla on ollut tosi mielenkiintoisia tekstejä täällä.

    Voin kuvitella, miten nuo kuvien yksityiskohdat on sua kiehtoneet, kun olet itsekin taiteilija! :)

    Tää teksti oli kyllä jtn niin ihanaa.... Yhyy, Kaisa, mulla on ikävä sua! <3

    VastaaPoista
  6. Jenni: Itsekin muistelisin katsoneeni Tiheikön väki -animaatiosarjaa. Sekin oli hienosti tehty. Toivottavasti sinäkin löydät kirjasi kätköistä! ^^

    Lukutoukka: Oi, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ihailen sitä, miten joku saa luotua noin yksityiskohtaisia ja lämminhenkisiä kuvia.

    Sonja: Eikös vain, ne tuntet ovat ihan parasta. :-)

    Katja: Ai niitä julkaistaan yhä? :o Ooh, kiitos tiedosta. Täytyypä joskus etsiä niitä uusia kirjastosta ja vertailla vanhoihin. Olipa kiva kuulla, että luet lapsillesi Tiheikön hiiristä. :-) Minä en ole koskaan lukenut Beatrix Potteria, mutta katsonut telvisiosta kyllä. Se oli yksi lempisarjoistani, ja olen nyt vanhempana aikonut lukea kirjankin.

    Ideanus: Oi, mikä ihana postaus! Mullakin on Idaani ikävä, monen monta halausta sinne Tsekinmaalle <3 Itsekin olen välillä laiska kommentoimaan, joten älä huoli -tärkeintä on, että oot tykännyt lukea juttujani. :-)

    VastaaPoista
  7. Minulle tuli tästä mieleen Kaislikossa suhisee, jooka luettiin melkein puhki ja sitten meillä on se vielä elokuvanakin.

    Lisäksi tuli muistuma Hiiri Hipsuvarpaaseen.

    Aivna ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  8. Leena, puhkiluetut kirjat <3 Minulla sen sijaan on Kaislikossa suhisee lukematta :o Piti googlata Hiiri Hipsuvarvas, kun en ole siitä aiemmin kuullut :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!