Turkisten takana siintää Narnia

Velho ja leijona, Narnia 1.
(The lion, the witch and the wardrobe).
C. S. Lewis. Ilm. 1950. (2002).
Otava. Loisto-pokkarit.
Suom. Kyllikki Hämäläinen.
Kuvitus: Pauline Baynes.
Sivuja 238.

Kolkko, vanha ja puinen vaatekaappi, joka on täynnä unohdettuja koin syömiä turkiksia, on paikka, joka avaa lapsille tien toiseen maailmaan, Narniaan. Siellä asustavat tavallisten metsän eläinten lisäksi kaikki taruolennot, kuten faunit, yksisarviset, jättiläiset, peikot ja menninkäiset. Eräänä päivänä siellä seikkailevat myös sisarukset, Lucy, Edmund, Susan ja Peter. 

C.S. Lewisin Narnia-kertomuksen ensimmäinen osa Velho ja leijona (1950) kertoo neljästä sisaruksesta, jotka löytävät tien Narniaan lontoolaisen professorin vaatekaapista. Nuorin lapsista, iloinen Lucy, löytää Narnian, kun lapset leikkivät eräänä sadepäivänä piilosta professorin valtavassa talossa. Pienen tytön joutuminen rinnakaiseen maailmaan on kenties saanut vaikutteita Lewis Carrollin lastenkirjallisuuden klassikosta Liisan seikkailut ihmemaassa. Lucy tutustuu pieneen fauniin, Tumnukseen, joka kertoo hänelle valkoisesta velhosta, jonka loitsun takia Narniassa on aina talvi eikä koskaan joulua. Lisäksi Lucy saa tietää, että velho tahtoo napata Narniaan tulleet Eevan tyttäret ja Aatamin pojat. Tumnus ei halua vangita suloista ja kilttiä Lucyä, vaan johdattaa tämän takaisin katulyhdyn luo, mistä Narniaan eksyneet voivat löytää takaisiin oikeaan todellisuuteen. 

Muut sisarukset, kujeileva Edmund, tyttömäinen Susan ja urhea Peter, eivät usko Narnian olevan totta ja pian Lucy alkaa pitää itsekin tapausta unena. Erään sadepäivän piiloleikin aikana Edmund nousee Lucyn perässä vaatekaappiin ja huomaa olevansa yksin Narniassa. Valkoinen velho huomaa Edmundin ja syöttää tälle taikasuklaata. Sen vaikutuksesta Edmund tahtoo saada suklaata lisää ja lisää, ja suostuu velhon pyyntöön viedä Peter, Susan ja Lucy velhon linnaan. Onnistuuko Edmund houkuttelemaan sisaruksensa linnaan? Entä kuka on Aslan, jota Narnian otukset odottavat? Miten ja ketkä ilkeän velhon taian voivat murtaa? 

Velho ja leijona on lasten fantasiakirjallisuutta. Lewisin tyyli kirjoittaa on jollain tapaa rauhoittava. Tämä johtunee ehkä siitä, miten kirjailija kulkee koko ajan lukijan ja päähenkilöiden mukana antaen välillä omia huomautuksiaan. Pelottavatkaan kohtaukset eivät tunnu yhtään niin kauhistuttavilta, kun kirjailija on lukijan vierellä. Lewis kuvailee paljon miljöötä, ja hänen luomansa hahmot ovat sympaattisia, kuten herra ja rouva Majava. Koin suloisen pariskunnan jotenkin samanlaisina kuin Muumipapan ja Muumimamman, ja etenkin rouva Majavan luonteenpiirteitä pystyi hyvin verrata Janssonin Muumimammaan. Rouva Majavalle tärkeää oli esimerkiksi pakata eväät sun muu tarvittava retkelle, mutta hän suostuu kuitenkin jättämään ompelukoneen kotiin. Eikös vain Muumimammakin aina huolehdi, että vähintään eväät ovat mukana? Velho ja leijona sisältää selkeästi intertekstuaalisuutta Raamattuun. Syytön uhraa henkensä syytetyn puolesta (ristiinnaulittu Jeesus kaikkien ihmisten puolesta), ja kun syytön herää henkiin, kivipaasi halkeaa keskeltä kahtia eikä ruumis ole siinä enää (Jeesuksen hauta on tyhjä, temppelin esirippu repeää).  

Teoksen ilmestymisajasta johtuen Lewis erottaa naisten ja miesten työt toisistaan: Peter käy hakemassa ruuan herra Majavan kanssa, tytöt auttavat kiltisti rouva Majavaa keittiössä. Lisäksi taisteleminen on kiellettyä tytöiltä, sillä se kuuluu pelkästään pojille. Tytöt saavat ainoastaan puolustaan itseään, jos on ihan pakko tai soittaa torvella avunhuuto pojille. Onneksi Lucy sentään kysyy syytä, eikä ole yhtä kritiikitön kuin prinsessamainen Susan. 

Luen varsin harvoin fantasiaa, mutta Narnian maailma ja C. S. Lewisin tyyli kertoa siitä lumosi minut. Lukulistani ensi vuodelle siis kasvaa, sillä haluan vielä lukea loputkin kuusi osaa ja havainnoida, miellyttävätkö muut osat yhtä paljon kuin ensimmäinen. 

Peter piti ovea kiinni, mutta hän ei sulkenut sitä. Sillä tietenkin hän muisti niin kuin yleensä kaikki järkevät ihmiset muistavat, ettei koskaan, koskaan, saa sulkea itseään vaatekaappiin. 


Kommentit

  1. Luin muutama viikko sitten englanniksi Velhon ja leijonan. Minäkin aion paukuttaa menemään koko sarjan tässä lähitulevaisuudessa ja olisi ehkä ihan hauskaa kokeilla yksi osa suomeksi. Että saisi vähän tuntumaa siihen, miten lasten fantasia puree. Nyt kun luen englanniksi, vieras kieli tuo lukemiseen tietynlaista haastetta.

    VastaaPoista
  2. Minun on vaikea sanoa, miten suhtautuisin tähän, jos tutustuisin kirjaan vasta nyt, aikuisena. Nyt kirja (ja elokuva, sellainen vanhempi animaatioversio) on minulle niin kaunis ja kiehtova lapsuusmuisto, että olen aseeton Narnian edessä. Kaikkia kirjoja en ole kyllä lukenut, en tainnut lapsena edes tietää, että Velhon ja leijonan lisäksi on muitakin (olen sittemmin lukenut jokusen).

    Pidin hirveästi myös aikuisten elokuvasta Varjojen maat, joka kertoo C.S. Lewisista, hänen rakkaussuhteestaan kypsällä iällä, mutta myös Narniasta ja kirjoittamisesta. Pääosassa on Anthony Hopkins ja suosittelen elokuvaa lämpimästi!

    VastaaPoista
  3. Muistan kun sain Narnian tarinat kuvitettuna yhteissidoksena joululahjaksi. Voi sitä riemua, ahmin kaikki kirjat ja rakastin Narniaa ihan mielettömästi! Menin jopa kerran istumaan vaatekaappiin, kun ajattelin että pääsisin sitä kautta Narniaan.

    Olisi ihan mielenkiintoista lukea kirja uudelleen, nyt vanhemmalla iällä ja perehtyä intertekstuaalisuuksiin ja muutenkin analysoida kertomusta. Silloin lapsena kun Narnia oli minulle pelkkää Narniaa. Mutta... ehkä haluankin pitää sen juuri sellaisena. :)

    VastaaPoista
  4. Rakastin Narnioita lapsena, mutta kun yritin lukea Velhoa ja leijonaa aikuisena, sen tuntui jopa hiukan pitkästyttävältä. Lisäksi olin yllättynyt siitä, kuinka voimakasta kristillinen allegoria oli: lapsena se oli mennyt minulta täysin ohi.

    Päätin sitten jättää loput kirjat lukematta uudelleen ja säilyttää vain lapsuuden ihanat lukumuistot.

    Minäkin olen lapsena puolitosissani kokeillut, josko vaatekaapista todella pääsisi Narniaan.

    VastaaPoista
  5. Jees, kannattaa olla varovainen näiden kanssa, aikuislukijalle se kristillinen taso näkyy aika lailla selvemmin kuin lapselle (vaikka kyllä minä aikoinaan ainakin Kaspianin matkassa maailman ääriin huomasin sitä intertekstuaalisuutta...)
    Henk koht kyllä pidin näistä sekä lapsena että aikuisena vaikka olivatkin hyvin erilaisia kokemuksia...tosin olen nyt lueskellut joitain muitakin C.S.Lewisin kirjoja ja niistä pitänyt.

    Mutta peukutusta luku-urakkaan. Seuraava osa oli minusta sarjan tylsin mutta kyllä se siitä taas parani.
    Ja hyvä että luet näitä oikeassa julkaisujärjestyksessä. Ainakin englanniksi näitä on julkaistu sarjana myös kronologisessa järjestyksessä jossa tämä on toinen kirja mutta minusta se on huono järjestys...

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia teille kaikille kommenteista!

    Sonja: Pitääpä seurata sinun blogiasi ja lueskella, millaisia ajatuksia sinulla Narniasta herää. Minuun lasten fantasia taitaa purra huomattavasti paremmin kuin muille suunnatut kirjat.

    Karoliina: Minä sen sijaan mietin lukiessani, että miten olisin suhtautunut Narniaan, jos olisin lapsi. Pikkuisena mieleeni ei varmaan olisi tullut tarttua tällaiseen kirjallisuuteen, kun kaikki eläinkirjat houkuttivat enemmän. Varmasti Narniaan suhtautuu ihan eri tavalla aikuisena kuin lapsena. Ja itse asiassa, pakko tunnustaa, etten minä tiennyt Narnian olemassa olosta ennen kuin siitä tuli elokuva :-D Kiitos leffavinkistä, pistän sen korvan taakse!

    noora: Täysin ymmärrettävää, lapsuuden kirjamuistoja täytyy vaalia :-) Itsellänikin on sellaisia kirjoja, joihin en tahdo aikuisena kajota, etteivät mielikuvani mene rikki. Itsekin varmasti olisin vaatekaapiin sulloutunut, jos tämän olisin lapsena jo lukenut :-D

    Liisa: Aikuisena Narnian varmasti kokee ihan erilaisena kuin lapsena. Mielestäni on hyvä, että säilytät lapsuuden muistosi -itse tekisin juuri samoin.

    hdcanis: Varmasti ovat olleet erilaisia lukukokemuksia. Itselläni ei ole vertailupohjaa, koska en ole Narniasta lapsena ollut tietoinen enkä olisi silloin varmaan niistä kiinnostunutkaan. Lapsillehan Narniassa varmasti tärkeintä on seikkalu ja itse Narnia maailmana, kuin kaikki analysoinnit, mitä nyt aikuisena voi huomata ja pohtia. :-)Luinkin tuosta, että Velhoa ja leijonaa voi pitää ensimmäisen sijasta toisena osana. Aika erikoista kyllä.

    VastaaPoista
  7. Vaikka olen ollut lapsesta asti lukutoukka, en ole koskaan lukenut Narnioita. Elokuviinkin tutustuin vasta olisiko ollut viime vuonna! Haluan ehdottomasti lukea kirjat jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
  8. Oih, nämä Narnian tarinat ovat mielestäni ihanat. En kuitenkaan koskaan lapsena koskaan näitä lukenut, vasta aikuisiässä omille lapsilleni.
    Kirpparilla tuli viime viikolla vastaan uudenveroinen kirja, missä on kaikki 7 Narnia kirjaa hintana 3e. Oli pakko se ostaa kummipojalle. Omilla lapsella vastaava hyllyssä.

    VastaaPoista
  9. Villasukka kirjahyllyssä: Ihan sama juttu minulla! Onneksi tämä kirja tuli minua kirpparilla viime kesänä vastaan, niin tuli tartuttua Narniaan jo tänä vuonna. Muuten olisin vieläkin Narniapimennossa, sillä elokuvia en ole koskaan katsonut. Mukavaa, että sinäkin aiot tutustua aikuisiällä Narnian maailmaan. :-)

    Irene: Oi, millaisen löydön olet tehnyt! :o Miten onnekas kummipoikasi onkaan. :-)

    VastaaPoista
  10. Minäkin tutustuin Narniaan vasta aikuisena, kun viime vuonna kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa äänikirjoina. Täytyy kyllä kuunnella/lukea loputkin jossain vaiheessa.

    Kyllä teki vielä tälläkin iällä mieli mennä vaatekaappiin kokeilemaan, jos sieltä pääsisi jonnekin, hih! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!