perjantai 27. tammikuuta 2012

Jos minä saisin valita...



Sain alkuviikosta Sannalta jos minä saisin valita -haasteen, kiitos! Tässä rennon perjantai-illan ratoksi onkin sopiva hetki heittäytyä haasteeseen muutamin sanoin. En jaksa nyt kirjoittaa maailmanparannuslistaa, joten vastaan lyhyesti sellaisia asioita, joita olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni. 

Jos minä saisin valita...

... ihmiset unohtaisivat puhelimensa olemassa olon silloin, kun tapaavat toisiaan.  
... sana pitäisi korvattaisiin sanalla voisi.
... ihmisiltä löytyisi malttia liikenteessä eikä kukaan menisi rattiin juotuaan alkoholia.
... solmitut ystävyyssuhteet säilyisivät läpielämän. 
... saisin asua tulevaisuudessa jossain päin eteläistä Suomea.
... löytäisin joskus ihanan peppipitkätossumaisen talon, jonka saisin sisustaa vanhalla ja kierrätetyllä. Talossa olisi valtaisa ikkuna, jonka laudalla voisi istua kahvikuppi kädessä ja katsella maailmaa.
... oppisin entisöimään vanhoja huonekaluja.
... kaikki löytäisivät jonkin harrastuksen, josta nauttisivat koko sielullaan. 
... jokainen tuntisi itsensä oman elämänsä dancing queeniksi. (Ei varmaan jää epäselväksi, mitä musiikkia juuri fiilistelen.)

Tämän haasteen lienee jo moni saanut. Nappaa tästä, jos haluat. :-)

Lähipäivinä on tulossa arviota Adichien novellikokoelmasta Huominen on liian kaukana. Pitkästä aikaa siis jotain muuta kuin länsimaista tuotantoa. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille teille ihanille lukijoille! 




2 kommenttia:

  1. Kyllä näilläkin haaveilla jo maailma parantuisi :)
    Olen itsekin miettinyt, että minkä takia se puhelin on nykyään kaiken aikaa pakko pitää käsillä? Ja miksi siihen vastataan melkeinpä joka tilanteessa? Muutaman kerran olen suunnitellut jättäväni puhelimen jonnekin lähtiessä, mutta suunnitteluasteelle on tähän asti jäänyt...

    Toivottavasti talounelmasi toteutuisivat mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  2. Maija, joskus tuntuu, että puhelin on kuin liimattu ihmiseen varsinkin nyt älypuhelimien valtakautena. Jos on lähtenyt tapaamaan toista, miksi käydä silloin tarkistamassa facebookia tai muuta? Kyllähän se maailma siellä netissä pysyy, mutta ystävä ei ole vierellä aina. Kiitos, minäkin toivon, että tulevaisuudessa löytyisi kiva talo ja pääsen sisustusunelmieni pariin. 8)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!