tiistai 20. maaliskuuta 2012

Olkoon onni teille aina myötäinen

Nälkäpeli 1 (The Hunger Games).
Suzanne Collins. 2008.
Suom. Helene Butzow.
WSOY pokkari, 2011.
Sivuja 389.

Kuvittele, että suurinta osaa Pohjois-Amerikasta ei enää ole kartalla. Erilaiset luonnonkatastrofit, myrskyt ja tulipalot ovat syöneet maan, jonka tomusta eräänä päivänä kohoaa Panem. Tyytymättömät kansalaiset kohottavat nyrkkinsä ja käyvät kapinaan hallitsijoita, Capitolia, vastaan. He kuitenkin häviävät taistelun, ja Panem jaetaan kahteentoista eri vyöhykkeeseen, joista jokainen tuottaa tehostetusti eri hyödykkeitä. Esimerkiksi vyöhykkeen 12 elinkeinona toimivat hiilikaivokset, joiden tuotosta hyötyy ainoastaan Capitol ja vyöhykkeiden ihmiset joutuvat elämään nälässä. Lisäksi Capitol on kehittänyt kansalaisille toisenkin rangaistuksen, nälkäpelin.

Capitol vie lapset vyöhykkeiltämme ja pakottaa heidät tappamaan toisensa yleisön silmien edessä -se on Capitolin tapa muistuttaa meille, että olemme heidän armoillaan. Että eillä on häviävän pieni mahdollisuus selvitä seuraavasta kapinasta. 

Jokaisen vyöhykkeen 12 - 18-vuotiaiden lasten ja nuorten nimet on kirjoitettu paperille ja laitettu suureen kulhoon. Rikkaat ja köyhät asetetaan tässäkin vastakkain, sillä Capitol on asettanut peliin pienen jujun. Kun lapsi joutuu 12-vuotiaana mukaan nälkäpeliin, hän voi ilmoittautua useammalla osuudella ja saa siitä vastineeksi tesseroita, vilja- ja öljyannoksen. Niinpä köyhä lapsi ottaa yhden tesseran jokaiselle perheenjäsenelleen. Tessera riittää vain vuodeksi eli seuraavaan nälkäpeliin asti, jolloin lapsi yleensä ottaa jälleen uuden jokaiselle perheessään. Ja näin lapsen mahdollisuus joutua karmivaan peliin kasvaa joka vuosi.

Nälkäpeliin valitaan yksi tyttö ja yksi poika jokaisesta kahdestatoista vyöhykkeestä. Valitut joutuvat vaativiin olosuhteisiin erämaahan, missä heidän on tapettava toisensa. Luonnollisesti viimeinen elossa oleva on voittaja. Ja, ai niin, nälkäpeli on suosittu tosi-TV-ohjelma, jossa ihmiset lyövät vetoa voittajasta. 

Tiedät jo varmasti, mistä kirjasta puhun. Kyllä, kyseessä on Suzanne Collinsin kirjoittama teos Nälkäpeli (2008). Tässä kolmiosaisen sarjan ensimmäisessä osassa seurataan 16-vuotiaan Katniss Everdeenin pärjäämistä nälkäpelissä. Hän on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, koska muuten hänen 12-vuotias siskonsa, Prim, olisi joutunut peliin. Vyöhykkeen 12 pelaajat eivät ole aiemmin menestyneet, mutta koska Katniss on jo vuosia elättänyt perhettään ja hankkinut heille salaa riistaa metsästä, hän uskoo pärjäävänsä jotenkuten. Mutta miten kauan, kun olosuhteistakaan ei ole tietoa?

Nälkäpeli on uskomattoman koukuttava kirja. Sen suorastaan imaisee lukijan mukaansa,  ja ei voi kuin ahmia, kunnes on takakansi vastassa. Collinsin kieltä voi kuvata yhdellä sanalla: sujuvaa. Siksi sitä onkin ilo lukea. Kieli on luonnollisesti korutonta, sillä Nälkäpelissä tärkeintä on itse juoni. Se vaanii ja yllättää lukijan kerta toisensa jälkeen. Osa juonenkäänteistä on mielestäni tosin odotettavissa eivätkä siksi aiheuta järeitä kohahduksia. Nälkäpelin rakenne on kokonaisuudessaan loistelias, sillä mielenkiinto juoneen säilyy tiiviisti alusta loppuun. Ja voi sitä jännityksen määrää! Välillä ei oikein tiennyt, miten päin olisi sohvalla lukenut, kun mahassa kipristi. Pelonväreitäkin juoksi välillä selässä, mutta Nälkäpeli ei omasta mielestäni ollut ihan niin pelottava, mitä odotin. Kai minä sitten odotin, että menetän yöunet ja vaikeroin kauhusta, muttei niin käynyt -onneksi.

Collins on luonut teokseen kiinnostavia ja erilaisia henkilöitä. Jokaisella on jokin omanlaisensa piirre, joten henkilöt jäävät hyvin mieleen. Hauskimpiin kuuluvat ehdottomasti kouluttajapari: vaaleanpunahiuksinen Effie ja alkoholisoitunut Haymitch. He takaavat sen, että lukiessa voi vähän hymyilläkin. Katniss Everdeen on miellyttävä henkilö: nokkela, taitava ja järkevä. Katniss on varsinainen eränainen! Minusta oli mukavaa seurata Katnissin strategioita ja selviytymiskeinoja, ja itse asiassa se olikin mielestäni teoksen parasta antia. Teosta lukiessa kuvitteli nimittäin pakostakin, miten itse toimisi Katnissin tilanteessa, jos olisi joutunut mukaan nälkäpeliin.

Nälkäpeli sisältää kaiken kuolemanpelon lisäksi myös mukaviakin asioita: ystävyyttä ja rakkauttakin. Teoksen rakkausjuttu on mielestäni aika läpinäkyvä ja hieman lapsekas, mutta onneksi Collins ei ole sirotellut tarinaan liikaa sokeria, siirappia ja hattaraa. Jos niin olisi, en varmasti olisi näin innostunut teoksesta. Koska ollaan nälkäpelissä, ei kuitenkaan kaikesta, edes tunteista, voi olla varma: taktikointia vai totta? 

Kaikista kiinnostavin puoli teoksessa on tietenkin se, että nälkäpeli on tosi-TV-ohjelma. Kaikkien vyöhykkeiden kansalaiset joutuvat katsomaan sitä, osa jopa haluaa. Koska Capitol palkitsee runsaasti voittajan vyöhykkeen, osalla vyöhykkeistä lapset ja nuoret jopa treenaavat peliä varten ja toivovat kuulevansa oman nimensä, kun pelaajia arvotaan. Pelaajien on näytettävä hyvältä ja vaikutettava kiinnostavilta, jotta he saisivat paljon sponsoreita -muuten ei voi pärjätä. Koska kyseessä on tosi-TV, pelissä täytyy olla paljon äksöniä. Jos pelaajat elävät pitkään hiljaiseloa, voivat pelin järjestäjät aiheuttaa mitä vain, vaikkapa tulipalon, jotta joku kuolisi ja pelaajat havahtuisivat. Niinhän Big Brotherissakin kilpailevat tietävät, että katsojat eivät halua katsella pelkästään leppoisaa päiväkahvittelua. Eivätkä Selviytyjät tai mitkä tahansa tosi-TV-ohjelmat olisi mitään elleivät kilpailijat solmisi liittoja, repisi niitä ja riitelisi toisten kanssa. Nälkäpelistä tekee pelottavan ajatus, joka esitetään takakannessakin: Tällainenkö on tulevaisuuden maailma? Miten julma ja raaka ihminen voikaan olla saadakseen viihdettä?

Toivon että keksisin keinon... Näyttää Capitolille, että minua ei voi omistaa. Että olen enemmän kuin nappula heidän pelissään. 

Vinkkinä opettajille, että Nälkäpeli sopisi loistavasti luettavaksi yläkouluun ja lukiolaisillekin silloin, kun käsitellään mediaa ja tosi-televisiota. Teoksen pohjalta saisi varmasti herätettyä syvällisiäkin keskusteluja. Toki on muistettava pitää mielessä, kenelle teoksen antaa luettavaksi, koska ainakaan herkille lukijoille se ei sovi. 

Vaikka Nälkäpeli on nuortenkirja, en edes muistanut sitä lukiessani. Poikaystäväkin yllättyi kyseessä olevan nuorille suunnattu kirja, kun kerroin hänelle teoksen juonen. Teos sopii siis vallanmainiosti vanhemmillekin lukijoille. Olkaa kuitenkin viisaampia kuin minä, ja varatkaa myös seuraavat osat, Vihan liekit (2009) ja Matkijanärhi (2010), jo valmiiksi yöpöydälle. Nyt nimittäin vähän harmittaa, kun kirjastossa on kaikki jatko-osan kirjat lainassa, mur! Vihan liekit jatkaa nimittäin suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jää, joten kutkuttaisi jo tietää, miten tarina jatkuu... ;-)

Tämä kirja sinun täytyy lukea! 

P.S. Kohta tämän voi nähdä myös valkokankaalla! Ensi-ilta elokuvateattereissa on perjantaina 23.3. Olen yleensä vähän laiska katsomaan kirjoista tehtyjä leffoja, mutta tämä on pakko nähdä jossain vaiheessa. 

Nälkäpeliä ovat hehkuttaneet myös Emilie ja Kata







8 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä huikea! Leffaliput varasin heti lauantaiksi ja seuraava osa odottaakin jo kirjahyllyssä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä onnekas! Se leffa ei voi olla muuta kuin hyvä. :-)

      Poista
  2. Näin trailerin telkkarissa ja innostuin siitä, ja sitten vasta tajusin, että kyse on tosiaan tästä kirjasta, josta olen kyllä kuullut, mutta joka ei jotenkin ehtinyt jättää mitään erityistä muistijälkeä. Täytyypä hankkia luettavaksi, onkin taas vähän dystopiannälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin kirja oli vieras entuudestaan. Joitain hämäriä muistikuvia sentään oli, että joku ystäväni olisi joskus teosta hehkuttanut, ja sen varjolla uskalsinkin ostaa Nälkäpelin kirpparilta noin kuukausi sitten. Varsin hyvä kirppisosuma, koska heti, kun näin trailerin telkusta, mielenkiinto heräsi ja oli pakko lukea. :-)

      Poista
  3. MInustakin tämä oli mukaansatempaava ja raikas. Leffa pitää nähdä... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta meni ihan ohi, että olit kirjoittanut tästä. Kävinkin juuri lukemassa arviosi. :-) En ollut aiemmin kuullutkaan, että asetelma on peräisin Stephen Kingiltä. Tosin en olekaan Kingiä aiemmin lukenut. :-)

      Poista
  4. Että tätä on suitsutettu paljon! Pitänee tosiaan lukaista tämä jossakin välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisää suitsutusta on varmasti vielä tulossa ;-D Minuun jotenkin puri tämä selviytymistarina, koska tässä ei ole liikaa sellaista rakkaussössötystä niin kuin vaikkapa Twilightissa. :-D Luehan Morre tämä teos kunhan ehdit. Olisi kivaa lukea sellaisen arvio, joka lukee paljon fantasiaa/ scifiä. :-)

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!