Kaksi osaa kevätkaihoa

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia,
Tove Jansson. (Det osynliga barnet, 1962).
Wsoy 2010. Suom. Laila Järvinen.
s. 145.

Poden tällä hetkellä keväistä lukujumia. Paksut ja raskaat kirjat eivät nyt kerta kaikkiaan uppoa vaan mieli tekee kevyttä, lyhyttä ja nopeaa. Ystäviltäni saama Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia sopii siis täydellisesti lukujumilääkkeeksi. Teos sisältää nimikkotarinansa lisäksi kahdeksan muuta kertomusta. Näistä viisi ovat suosikkejani, joista yksi on kipuaa vielä korkeammalle kuin muut.

Teoksen ensimmäinen kertomus, Kevätlaulu, on minulle tärkein. Voisin lukea sen vaikka kuinka monesti uudelleen, pysähtyä välillä tuijottamaan lintujen hyppelyä puissa ja jatkaa jälleen. Kevätlaulu rauhoittaa, tuudittaa rauhatonta kulkijaa. Ja Nuuskamuikkunen ylipäänsä on yksi ehdottomista suosikeistani Muumilaakson väkijoukosta.

Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa. 

Entäs ne muut suosikkikertomukset? Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on kertomus Vilijonkasta, jonka mieltä vaivaa pelko. Hän ei usko, että aurinkoinen päivä kylvettäisi asukkaita lämmössään ilman seuraamuksia. Voiko myrskystä sitä paitsi seurata mitään muuta kuin tuhoa? 

Niin, niin, väistämätön, jatkoi Vilijonkka kiireesti. Se jota ei voi rukoilla, jonka kanssa ei voi keskustella, jota ei voi ymmärtää, jolta ei voi koskaan kysyä. Se joka tulee mustan ikkunaruudun takaa, kaukaa tieltä tai avomereltä ja kasvaa ja kasvaa ja jota ei koskaan näy ennen kuin on liian myöhäistä. 

Hemuli joka rakasti hiljaisuutta on kertomus kaipuusta omaan tahtoon, omiin unelmiin, hiljaisuuden ikävään. Hemulin mielikuvituksellinen koti ympäristöineen on paikka, jonne minäkin tahtoisin päästä kurkkimaan. Voimauttava kertomus, joka tuikkii pienistä tähdistä.

Hän meni karuselliin ja sytytti ihmeiden talon kuun. Sitten hän laskeutui Vilijonkan riippumattoon ja katseli kattoaukosta tähtiä. 

Muumipappa ei tahdo olla elämäänsä tylsistynyt kuisti-isä. Hattivattien salaisuus kertoo Muumipapan seikkaluista jännittävien hattivattien kanssa. Noiden salaperäisten olioiden, jotka eivät koskaan pysähdy vaan purjehtivat aina eteenpäin. Mutta onko vapaus sitä, että alati etsitään jotain? Vapaus voi löytyä lähempää kuin arvaammekaan.

Ajatella, jos ei koskaan voisi tulla iloiseksi tai pettyä, mietti isä veneen kiitäessä läpi myrskyn.

Edellä mainittujen lisäksi suosikkeihini kuuluu vielä Sedrik. Nipsu suree pois antamaansa lelua, Sedrikiä. Ei tosin täysin sen itsensä vaan säihkyvien smaragdisilmien takia. Sedrik opettaa, miten tavarasta luopuminen antaa rutkasti enemmän merkitystä elämään. Se muistuttaa meitä siitä, miten tavara tuo onnen vain pieneksi hetkeksi, mutta ystävät, seikkailut ja muistot ilahduttavat läpi elämän. On vaalittava, ei haalittava. Sen, kun muistaisimme.

Muita teoksen kertomuksia ovat Kamala tarina, Maailman viimeinen lohikäärme, Kertomus näkymättömästä lapsesta ja Kuusi. Pienellä hosulilla on vilkas mielikuvitus, petoja on joka puolella. Muumipeikko nappaa viimeisen lohikäärmeen, joka tykästyykin Nuuskamuikkuseen. Entä, miten muumit onnistuvat saamaan väärin kasvatetun ja näkymättömäksi muuttuneen lapsen jälleen näkyväksi? Kuusi päättää teoksen kauniisti tarinaan, jossa muumit tutustuvat kummajaiseen nimeltä joulu. 

Mikä teoksen tarinoista on sinun lempparisi? 


Lisää muumeista löytyy Lauran ja Jokken blogeista.

Pst. Kiitos ystävät! <3




Kommentit

  1. Kiitos linkkauksesta, kuten blogissani olen kertonut Kevätlaulu on lempitarinani :)

    Itselläkin on kiireitten vuoksi hankaluuksia päästä kirjoissa eteenpäin, mutta aikaa on edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätlaulu on niin ihana -mahtavaa, että se on vielä ensimmäisenä teoksessa.

      Itselläni ei sen sijaan ole kiireitä, mutta kevät saa aikaan aina paljon ideoita ja intoa muuhun kuin esim. tiiliskivikirjojen lukemiseen. Aloitin nimittäin parisen viikkoa sitten Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, mutta jouduin toteamaan, etten jaksa nyt keskittyä siihen. Pitää siis antaa Bulgakovin vielä odotella. Kaikki lyhyemmät ja kevyemmät kyllä uppoavat, esim. tänään olen innoissani nautiskellut Kyrön Miniästä. Toivottavasti kiireesi helpottavat tai että ainakin rentoutumishetkinä saat aikaa kirjoille. :-)

      Poista
  2. Minun kaikkien aikojen lempparini on Kuka lohduttaisi Nyytiä?, mutta se ei taida kuulua tähän. Se on sitten Näkymätön lapsi, joka on hyvin vaikuttava tarina ja siinä on paljon myös opetusta.

    Niin, Jokkeen viitaten, eikö aikaa ole vai joko se loppui, Joskus luulen, että se lakkaa virtaamasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisasta Leena!
      Aika ei lopu, sitä riittää ...

      Poista
    2. Leena, minulla Kuka lohduttaisi Nyytiä? -teos on vielä lukematta. Aika moni muukin Muumikirja (seuraavana vuorossa Muumipapan urotyöt).

      Viisaita sanoja. :-)

      Poista
  3. Näkymättömällä lapsella on erityismerkitys ja -paikka sydämessäni <3 Tämä kirja olisikin hyvä kevätkirja, joka tosiaan sopisi lukujumiin sekä myös potemaani lukutukokseen (kun lukemista olisi niin paljon mutta ei tiedä mihin tarttua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Villasukka! Se on kyllä hieno tarina ja opettavainen.

      Niin onkin, todella sopiva kevätkirjaksi! Kaikkien aikojen lempparimuumini, Muumilaakson marraskuu, on sen sijaan syys/marraskirjani. <3 Lukutukos on tuttu vierailija minullakin. Lukujumi sen sijaan syntyy usein, kuten nytkin, silloin, kun olen lukenut tosi paljon kaikkea ja yhtäkkiä tulee ähky. Pienellä tauolla ja lyhykäisten kirjojen lukemisella jumi kuitenkin paranee. :-) Siksipä tänään ostamani Kyrön teokset sopivat siihen täydellisesti!

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!