maanantai 7. toukokuuta 2012

Hyvän ruuan aakkoset

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike,
Tuomas Kyrö. 2012. WSOY.
s. 130.

Tuomas Kyrön jatko-osateoksesta Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2012) on kirjoitettu blogeissa paljon ja siksipä aionkin kuvailla teosta aika lyhyesti. 80-vuotiaan Mielensäpahoittajan vaimo on joutunut vuodeosastolle ja kotiapulainen Raisa on käynyt kokkaamassa ja auttamassa kodinhoidossa Mielensäpahoittajaa. Elämä muuttuu, kun Raisa vaihtuu kauniiseen naiseen, jolla ei ole aikaa jutella saatika edes kahvitella. Mielensäpahoittaja lukitsee oven ensimmäistä kertaa elämässään ja päättää pärjätä ominneuvoin. Kyllähän sitä aina itselleen osaa kokata.Vai osaako, kun on elämänsä pitänyt kädessään vasaraa ja halikkoa eikä puukauhaa ja vatkainta. 

Mielensäpahoittajalla ei kuitenkaan jää sormi suuhun. Opettajana toimikoon emännän lehtileikkeistä kokoama ohjekirja. Sehän olisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kokkaustaito ja palasia emännästä. 

Ruokakirjoissa pitäisi olla hyviä ohjeita ja huonoja kuvia. Nyt on niin koreat kuvat, ettei kukaan saa omista keitoksistaan vastaavaa. Kyllä iskee ihmiseen masennus ja häpeä, kun ei taikina kohoa ja kerma juoksettuu. 

Harjoittelu alkaa kastikkeesta, jota kukaan ei osaa tänä päivänä tehdä oikein: ruskeakastikkeesta. Monitoimikastike, jota voi käyttää sellaisenaan tai käyttää lisukkeena vaikkapa jauhelihaa, makkaraa tai nakkia. Tavallisesti kastikkeessa on käytetty jauhoja, nykyään ne voi korvata tomaattimurskalla. Kyllä ei ole helppoa, sen minäkin myönnän. Muistan, kun pois kotoa lentäneenä räpiköivänä varpusena kokeilin ensimmäisen kerran tehdä sitä kastiketta, mitä äitikin aina tekee. Kokkareistahan siitä tuli, kun en tiennyt niksejä: veden pitää olla kädenlämpöistä. Vai että siinä oli vika! Onneksi oppi ei ojaan kaada, vaikka pohjaanpalaneen kattilan sinne välillä joutuisikin heittämään.

Mielensäpahoittajan kanssa muistellaan Kakkosen lihavia poikia (Makupalat! Sitä minäkin katsoin lapsena), Sopas-Teijaa ja ensimmäistä laihaa ruokaihmistä, Kolmos-Jaakkoa. Naurulta ei voi välttyä, sehän on selvä. Mielensäpahoittajan yksinäisyys ja ikävä sen sijaan koskettaa. Mielensäpahoittaja kasvattaa, näyttää ja ehdottaa. Entä, jos kouluissa olisi pakollisina aineina maanviljelys ja karjanhoito? Mitäpä jos abit heittäisivät karkkien sijaan terveellisempää vaihtoehtoa, perunaa? Miksi ilmaisesta ruuasta valitetaan, kun voisi olla kiitollinen?

Kananmuna on kertakaikkisen nerokas keksintö. Säilöntäkuori valmiina. Mutta sen verran herkkä, että munaa pidellessä ihminen oppii kuinka haurautta pidellään. Tulevat ne hetket jokaisen eteen, vaikka oli ajatellut että vahvana pysytään. 

Kaupungissa ruoka oli kortilla. Nyt on koko elämä muistitikulla.

Koska Mielensäpahoittajakin on naseva, niin mitäs minäkään tässä turhia jaarittelemaan. Teos on taattu huumoripläjäys, jonka keskeltä löytyy myös koskettava sisus. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on kuin hyvä kalakaveri. Pakko kehaista loppuun, että sain pääasiassa vain sci-fiä ja fantasiaa lukevan avopuolisonikin kiinnostumaan tästä kirjasta, jes!

Ps. Kun luet teosta ja olet sen lukenut, älä ihmettele, kun alat kylvää puheessasi jonkin aikaa Mielensäpahoittajalle tyypillisiä lausahduksia. Se on ihan normaalia. Kysy, vaikka Hannalta, jos et usko. 

Pps. Yksi lempisitaateistani: Pulla aloittaa monta hyvää tässä elämässä. 


Kyröä löytyy muun muassa AmmaltaSusalta ja Kirsiltä. Näistä löytyy lisää linkkejä.



5 kommenttia:

  1. Kyrön tuotanto on vielä lukematta, mutta Miniä on hyllyssä. Haluaisin kuitenkin ensin lukea Mielensäpahoittajan.

    Ps. sulle on Kaisa ylläri blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet onnekas, kun sinulla on vielä Kyrön Mielensäpahoittaja-tuotanto lukematta -paljon hauskoja lukuhetkiä sinulla tiedossa siis. ;-) Mielensäpahoittajia voi onneksi lukea, missä järjestyksessä vain, mutta minäkin luin ne järjestyksessä.

      Kiva ylläri olikin! Vastauksia tulossa tämän viikon aikana.

      Poista
  2. NO VOI SOKEA MINÄ! Luin Lauran haastettavien listan joku miljoona kertaa, ja silti en tajunnut, että suthan on jo haastettu! :D Nooooh, samaa haastetta pukkaa tältäkin suunnalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :-D Eihän sitä aina voi kaikkea huomata, vaikka kuinka lukisin moneen kertaan ;-) Eikä haittaa yhtään, totta kai vastaan sunkin kivoihin kysymyksiin! Mutta lienee sopivaa, että kerron itsestäni 11 random asiaa 22 sijaan -menee muuten koko päivä miettimiseen, hih :-D

      Poista
    2. Huhhuh, 22 asiaa voisi venyä jo aika pitkäksi! :D

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!