perjantai 8. kesäkuuta 2012

Onneton kosioretki

Nummisuutarit, Aleksis Kivi. 1867.
SKS 1999. Sivuja 146 (sis. esipuhe, näytelmä, arviointeja).


Linnean luotsaaman Hyppää lavalle!-haasteen innoittamana tartuin viimein Aleksis Kiven komediaan Nummisuutarit (1867). Koska en ole pitkiin aikoihin lukenut näytelmiä, tuntui lukeminen aluksi kankealta. Onneksi heti alussa oli Aarne Kinnusen esipuhe, jonka ansiosta liuku näytelmän lukuun tuntui hieman pehmeämmältä.

Nummisuutarit koostuu viidestä näytöksestä. Martta ja Topias ovat melko yksinkertaisen ja nuoren Eskon vanhemmat. Lisäksi heillä on myös kasvattitytär Jaana. Tämä on rakastunut nuoreen seppään, Kristoon, jonka kanssa tahtoisi kihlautua. Martta ja Topias eivät kuitenkaan toivo tätä tapahtuvaksi ennen kuin heidän oma Esko-poikansa päätyisi naimisiin. Tapana nimittäin on, että perintörahat saa lapsista se, joka menee ensimmäisenä naimisiin -ja Eskon vanhemmat tahtovat kärkkäästi rahat itselleen. Niinpä Esko lähetetään kosiomatkalle Karrin tyttären, Kreetan, luokse. Matka ei ole yksinkertainen vaan siihen syntyy odottomattomia mutkia ja kuoppia, joita nuori ja kokematon Esko ei osaa varoa. Sille tielle osuvat rukkaset, ensimmäiset kännit, lähes toisen hengiltä poisottaminen vahingossa, petetyksi tuleminen ja halu karata vastuuta kauas pois.

Henkilöiden luonne ja ulkonäkö tulevat dialogeista esiin sujuvasti. Esimerkiksi Martta-äiti on yhtä voimakastahtoinen kuin Kalevalan Louhi ja Mikko Vilkastus, Eskon puhemies, on yhtä viekas kuin Kettu Repolainen. Ja juuri luonteenkuvauksen mestarityönä Nummisuutareita onkin pidetty, kertoo Kinnunen esipuheessaan. Onnettomasta kosioretkestä kertova näytelmä on juurtunut tiukasti suomalaiseen identiteettiin, ja siitä ovat peräisin muun muassa käsityksen suomalaisten miesten harjastukasta.  

Dialogien kieli on  luonnollista, elävää ja perisuomalaista. Muutaman kerran jouduin pysähtymään ja hetkeksi tuumimaan jonkin vanhan ja itselle vieraan sanan merkitystä. En heti hoksannut esimerkiksi, että olla kiipalissa tarkoittaa ilmeisesti samaa kuin olla kiipelissä. Hymy nostaa suupieltä ylös, kun lukija tunnistaa suomalaisille tyypillisiä piirteitä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tämä katkelma ensikertaa humaloituneesta Eskosta ja hänen puheistaan:

ANTRES (yksin). Rupeanpa häntä (Eskoa) pelkäämään. Kovin irstasluontoinen mies, ja vahva, hirmuisen vahva. (Esko tulee juosten takaisin ilman hattua ja toista kenkää.)
ESKO. Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn?
ANTRES. Kuinka on laitas? Olethan ilman hattua ja toista kenkää!
ESKO. Olkoon niin!
ANTRES. Ne etsimme ylös.
ESKO. Ei, kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta ja kengästä? Peeveli! Jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni heitän ja myyn itteni Ryssälle. Sataan plootuun! 


Aarne Nopsasen kuvitusta 1946 vuoden
Mantere Oy:n teoksesta.
Kielessä vilahtelee myös vanhoja sananlaskuja. Ilmeisesti tämäkin on sellainen tai sitten Kiven itse keksimä, mutta hauska joka tapauksessa: Muista, että parempi tippuvan räystään alla kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa. Kiinnitin paljon huomiota myös nykykielestä poikkeavien nimittelysanojen paljouteen. Toista nimitetään milloin suureksi kanaljaksi, milloin mannermaan turvikoksi. 


Nummisuutareissa käsitys maailmasta on oikeudenmukainen, joten paha saa lopussa palkkansa ja kaikki kääntyy jälleen hyväksi. Kuka köyhempänä, kuka rikkaampana, kuka kaiken menettäneenä, mutta väärintekijät ovat saaneet opetuksensa. 

Lopetukseksi kaunis katkelma Karrin hääpuheesta, jonka unohdin merkitä kirjan sivuilta, mutta joka onnekseni oli myös takakannessa:

KARRI. Ja päivä nouskoon taas ja laskekoon; niin vuodet menköön, niin aika aina onnen suojassa kulukoon, kunnes viimein päänne vaipuu rauhalliseen hautaan; ja kaipauksen kyynel silloin kastakoon hautanne kummun.



   

11 kommenttia:

  1. Nummisuutarit on mainio! Jotenkin niin hellä kaikessa perisuomalaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellä onkin osuvasti kuvaileva sana Nummisuutareille!

      Poista
  2. Nummisuutarit oli yksi lempikirjoistani lapsena. En silloin tietenkään tiennyt mitään Kivestä tai näytelmän klassikkostatuksesta - löysin vain kirjan vanhempien kirjahyllystä ja ihastuin.

    Sittemmin olen nähnyt Nummisuutarit pari kertaa myös näyttämöllä. Mieleen on jäänyt erityisesti Ryhmäteatterin versio, Eskona loistava Martti Suosalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, lempikirjasi jo lapsena!? Minä en vielä silloin tiennytkään tällaisten teosten olemassa olosta, oli vain Pupu Tupunat sun muut eläinkirjat. :-D

      Näyttämöllä tämä on varmasti ollut upea kokemus!

      Poista
  3. En ole Nummisuutareita lukenut, selvästi pitäisi. Ihana tuo ote hääpuheesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin, niin kaunista ja kuulasta. Tuo puhe on yhtä herkkä kuin runo! <3 Seitsemän veljestä oli itseltäni entuudestaan Kiveltä luettuna, nyt viimein tämäkin. Molemmista tykkään! :-)

      Poista
  4. Miten minulle tulikin nyt mieleen Pikku Pietarin piha...Lukisin näytelmiä, mutta se on laji, jota en osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman tuo tuotti vaikeuksia minullekin, mutta hitaasti hyvä tulee. ;) Näytelmien lukeminen helpottuisi varmasti, jos lukisi niitä useammin mutta kaikkeen ei vain ehdi tarttua.

      Poista
  5. Kiva, että toit esille tällaisen suomalaisen klassikon. Nummisuutarit on yksi harvoja näytelmiä, jonka olen lukenut, tosin koulussa. Muutama vuosi sitten näin sen Kansallisteatterissa, mutta esitys oli kovin keskinkertainen. Vain Juha Muje kanttorina loisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytelmiä tosiaan tulee luettua harvoin. Minullakin oli pohjalla ainoastaan Seitsemän veljestä ja Minna Canthilta pari näytelmää. Aleksis Kivi kuuluu kirjailijasuosikkeihini -hän kuvaa niin loistavasti suomalaista maisemaa ja ihmisluontoa. :-)

      Poista
  6. Minä en ole lukenut Nummisuutareita, mutta tekstisi perusteella voisin. Vanhat solvaussanat ovat mitä loistavimpia ja soisinkin että niit käytettäisiin mieluummin kuin niitä joka suunnasta lenteleviä v-sanoja. :)

    Onneksi tajusin vielä googlailla haasteen tiimoilta, minulta oli mennyt ihan ohi tämä sinun osallistumisesi!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!