keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Tiikeriä mä metsästän

Tiikerin vaimo (The Tiger's Wife), Tea Obreht.
Wsoy 2011 (suom. 2012). 362 s.

Belgradissa vuonna 1985 syntynyt Téa Obreht voitti esikoiskirjallaan Tiikerin vaimo Orange-palkinnon ilmestymisvuonnaan 2011 (suom. 2012). Samalla hänestä tuli nuorin kirjailija, joka on kyseisen palkinnon saanut. Huhheijaa, pisteet siitä!

Tiikerin vaimo kertoo, miten tarinat versovat huhuista, jotka kypsyvät aikanaan myyteiksi. Niiden siemeninä ovat ihmiset ja tarinat säilyvät hengissä niin pitkään kuin vain on joku, joka kertoo niitä eteenpäin. Tiikerin vaimossa tarinoiden säilyttäjänä toimii nuori lääkäri, Natalia Stefanovic, joka on itse kuullut tarinat edesmenneeltä isoisältään. Natalia on ollut ainoa, joka on tiennyt isoisän olevan sairas, mutta myös hänelle tulee yllätyksenä, että isoisä oli salaa lähtenyt paikkakunnalle, jota kukaan ei tunne. Orpolapsia rokottamaan lähtenyt Natalia lähtee noutamaan isoisältä jääneitä tavaroita. Samassa hänet on imaistu kartalle merkitsemättömän kylän tarumaiseen todellisuuteen. 

Tiikeri on tärkeä eläin jo ensimmäiseltä sivulta lähtien ja tassuttelee keskeisenä osana läpi teoksen. Juovikas peto on osa toista tarinaa, josta Obrethin teos on saanut nimensäkin. Tiikerin vaimo on myytti mykästä naisesta, joka suojelee kylään saapunutta tiikeriä. Toisessa tarinassa kerrotaan kuolemattomasta miehestä, johon Natalian isoisä nuoruudessaan tutustui. Kerrotaanpa teoksessa myös eräästä apteekkarista ja rakkauslauluja säveltävästä pojasta, josta kuoriutuukin sadisti. Tarinoiden taustalla mylvii Balkanin sota ja Jugoslavia rakoilee valittaen. Sota ei kuitenkaan saa päänäyttämöä vaan ihmiset verhoavat sen tarinoihin ja käsittelevät niiden kautta arkaa aihetta.

Minulle käsite tiikeri oli tuttu, koska isoisä käytti minua joka viikko linnoituksessa ja osoitti, että tuossa on tiikeri; koska viettäessämme toisinaan hiljaisia iltapäiviä täytettyjen eläinten museossa nimikylteissä luki tiikeri ja koska tiikeri hiipi mummin polvipalsamipurkin kantta koristavissa mutkikkaissa kiinalaiskuvioissa. Tiikeri oli yhtä kuin Intia ja raukeat keltaiset iltapäivät; sambarhirvi, joka vääntyili silmät suurina ja niska murtuneena mangrovemetsässä Kiplingin viidakkoköynnösten taipuessa alas jättääkseen piiskanjälkensä tappajan selkään. 

Tiikerin vaimo elää monista tarinoista, mutta Obreht onnistuu pitämään juonenlangat hyppysissään ja yhdistelee tarinoita taitavasti toisiinsa. Etenkin myytissä tiikerin vaimosta aistii maagisen realismin voimakkaasti, ja tuossa tarinassa sitä on mielestäni hyödynnetty kaikista taitavimmin. Siitä huolimatta en saanut kyseisestä tarinasta kunnolla otetta, vaikka siinä oli kiinnostavia piirteitä. Sen sijaan myytti kuolemattomasta miehestä osoittautui omaksi suosikikseni, vaikkei sekään mielestäni täysin onnistunut olemaan ontumatta. 

Tiikerin vaimon heikkous on, että se huojuu tarinoiden runsauden alla. Yhtenä syynä tähän saattaa olla, että tarinoiden lisäksi teoksessa annetaan sijaa myös nykyisyydelle, Natalian elämälle aloittelevana lääkärinä. Lukijana koin ajoittain olevani ähkyssä ja apteekkarin osuus tarinoissa heilahti täysin ohi, kun keskittymiskykyni jäi jonnekin lepäilemään. Olisiko jotain palasia voinut karsia? Jäi sellainen olo, että intoa kirjoittamiseen on ollut niin paljon, ettei ole ollut malttia karsia jotain ja rakentaa muutamasta entistä parempaa. Nykyisyyden jaksoja lukiessani olin välillä niin malttamaton odottaessani jatkoa vanhoille tarinoille, että annoin silmieni syödä rivejä niin nopeasti kuin vain pystyivät. Tästä voikin sitten päätellä, että kiinnostusta ei oikein riittänyt enää Natalialle itselleen. Hän jääkin teoksessa sivuhenkilöksi ja myös etäiseksi, vaikka hän onkin kertoja. Sen sijaan isoisä toimii päähenkilönä ja haalii lukijan mielenkiinnon itselleen. Toisaalta teoksen pääpaino ei ole henkilöissä vaan ihan muussa mutta itselleni henkilöiden merkitys on aina suuri. Heidän on tunnuttava niin, että tahdon ahmia lisää heidän elämästään ja tuntea kirjaan palatessani iloa. Jos näin ei käy, on niin ja näin, lämpenenkö tarinalle. 

Kuten monet muutkin ovat todenneet, Tiikerin vaimo ei ole nopealukuinen ja helppo teos. Se vaatii lukijaltaan kärsivällisyyttä ja aikaa. Teos ei tarjoa kaikkea hopeatarjottimella suoraan lukijan eteen vaan tämä saa pohtia tapahtumien merkityksiä myös itsenäisesti ja kehitellä omia johtopäätöksiä. Itse luin teosta pienissä pätkissä, mikä osoittautui hyväksi lukutavaksi. Toisaalta en tarttunut teokseen aina positiivisin mielin vaan mietin, jaksaisinko antaa tarinalle sen vaatiman ajan ja palkitsisiko teos minua ollenkaan. 

Obreht tarjoaa teoksellaan lumoavan matkan balkanilaiseen kirjallisuuteen, johon en olekaan aiemmin tutustunut. Olenkin sitä mieltä, että sen takia teos kannatti lukea loppuun asti. Minulle ei syntynyt kuitenkaan suurempia vau-elämyksiä, koska koin teoksen tarinapaljoudessaan melko raskaaksi ja henkilöhahmot mieleenpainumattomina. Uskonkin näiden seikkojen olevan painavimmat syyt, miksi Tiikerin vaimo luultavasti vaipuu pois mielestäni. En kuitenkaan täysin halua antaa teoksesta negatiivista kuvaa, koska sillä on myös ansionsa: esimerkiksi rakenne on taidolla laadittu ja maagisen realismin luomisessa on onnistuttu. 


Tiikerin vaimo jakaa mielipiteitä. Kurkkaa, mitä esim. seuraavat bloggarit ovat olleet mieltä: MorreJaakkonooraNorkku ja suketus.




6 kommenttia:

  1. Minullekin tämä oli hieman liian runsas ja vaikea kirja, jotta olisin täysn tähän hullaantunut. taidokas ja mielenkiintoinen kirja kuitenkin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Yhä jaksaa hämmentää, miten 26-vuotias on osannut heti kirjoittaa tällaisen esikoiskirjan ja napannut vieläpä Orange-palkinnon. Saa nähdä, mitä Obreht seuraavaksi kynällään taikoo.

      Poista
  2. Tiikerin vaimo on kirja, jonka haluan lukea, vaikka hieman pelkään tuota kaiken runsautta ja hitautta. Tälle pitää selvästi varata paljon aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aikaa kannattaa varata ja malttia. Kesä ei selvistäkään ollut otollinen aika lukea tätä, ehkä loppusyksy ja talvi olisivat parempia aikoja Tiikerin vaimolle. Sinun mielipide olisikin kiinnostavaa tästä kirjasta kuulla! :-)

      Poista
  3. Se mitä tässä kirjoitat, auttaa minua ymmärtämään, miksi tämä kirja palautui minulta lukemattomana kirjastoon (se pyöri yöpöydälläni pari kuukautta muiden kirjojen rinnalla, sitten joku teki siitä varauksen) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Minullekin on muuten käynyt hiljattain noin (luin toisesta blogista arvion, kirja pyöri yöpöydällä kunnes palautin lukemattomana, varausta tosin ei ollut) Lionel Shriverin Jonnekin pois -kirjan kanssa. Päätin, että jos hänen rankoista aiheistaan jotain luen, niin Poikani Kevinin.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!