lauantai 1. syyskuuta 2012

Ui vastavirtaan

Heipparallaa pitkästä aikaa! 
Bloggausta on ehtinyt jo moneen kertaan tulla ikävä. Siirtyminen opiskelijasta työelämään on viime aikoina vienyt kaiken aikani ja energiani, joten lukeminen on auttamattomasti jäänyt vähemmälle. Illat ovat täyttyneet oppituntien suunnittelusta ja ehdinpä jo flunssankin sairastaa siinä ohessa. Eiköhän tämä tästä kuitenkin helpottune, kun alkaa oppia itselleen sopivaa rutiinia. Pari teosta olen kuitenkin saanut luettua. Per Pettersonin Hevosvarkaat odottelee vielä arvion kirjoittamista mutta sitä ennen on vuorossa Miss Farkku-Suomi, joka kolahti ja täytti kympillä senhetkiset vaatimukseni. 

Miss Farkku-Suomi, Kauko Röyhkä.
Like 2003. Sivuja 303.

Miss Farkku-Suomi, lähtään sekoilemaan
Lähtään aukoon päätä urpoille, sitten juostaan karkuun.

Miss Farkku-Suomi, lähtään sekoilemaan
Lähtään ennen kuin meet Lontooseen ja pääset Suosikin kanteen


Kauko Röyhkän teoksesta, Miss Farkku-Suomi (2003), tehtyä elokuvaa en vielä ole nähnyt, sillä asetin itselleni ehdon: ensin luet kirjan. Aloitin teoksen juuri sopivana hetkenä: olin parantumassa flunssasta enkä väsyneenä halunnut kirjalta syvällisiä kiemuroita ja tekstin pinnan alle sukeltelua. Halusin selkeän juonen, ripauksen suhdekuvioita ja helppolukuisuutta. Miss Farkku-Suomi vastasi pyyntöihini niin hyvin, että laitoin potkua seuraavan päivän tuntien suunnitteluun sen verran, että ehdin ja jaksoin vielä ennen nukkumaanmenoa seurata Välden, Piken ja kumppaneiden elämää.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 70-luvun Ouluun. Syrjässä oleva pieni kaupunki elelee omissaoloissaan. Muun maailman virtaukset lipuvat pohjoiseen hitaasti, kiirehtimättä. Vanhat ja kauniit rakennukset on purettu, tilalla on kolkkoja ja kylmiä betonipömpeleitä. Kun kirjasto ja kaupat sulkevat ovensa lauantaina kahden aikaan, sammuu elo koko kaupungista. Jäjelle jää harmaudessa kaikuva hiljaisuus. Nuorisolle perjantai on viikon ainoa päivä. Sen aiheuttama odotus, tunne siitä, että mitä vain voi tapahtua, antaa voimaa jaksaa koko viikon: pian helpottaa. Perjantai-iltana kokoonnutaan Seelariin, valkkari irrottaa kielenkannat ja Finnhits keikuttaa lanteita. 

Kertojana toimiva Välde ei ole aiemmin välittänyt viettää perjantai-iltoja menomestoissa, mutta päättää jättää television Lassiet ja Mustat oriit, jotta pääsisi näkemään Piken. Koulun suosituin tyttö, jolla on pieniä sydämiä vyössään, on jokaisen pojan unelma. Koulun kastijärjestelmä on kuitenkin julma: jos on nössykkä, on turha yrittää päästä khuulien suosioon. Väldeä hyljeksitään, koska hän ei ole kuin muut eikä yksinhuoltajaäidillä ole rahaa. Välde on kuitenkin oma-aloitteinen ja hänellä on unelmia, joita kohti hän sisukkaasti pyrkii. Hänen periaatteeseensa kuuluu olla erottua massasta. Punkbändien, kuten Velvet Undergroundin, musiikki antaa voimaa pyrkiä kohti omaa bändiä, omaa musiikkia ja keikkalavoja. Siinä sivussa pitää napata myös koulun suosituin tyttö ja menettää poikuus. Miten käy, kun Pike valitaan Suosikin kilpailussa Miss Farkku-Suomeksi? 

Vaikka nuorilla on kova elämän- ja kokemisen jano, Miss Farkku-Suomi ei pakkaudu niin täyteen menoa ja meininkiä, ettei lukijakaan ehtisi vetää happea. Teini-ikäisten maailman ongelmat ovat muistettavissa myös omilta yläkouluajoilta, sillä omassanikin koulussa oppilaat luokiteltiin selkeästi eri kasteihin suosion ja ulkonäön mukaan. Miss Farkku-Suomi osoittaa, miten haastavaa nuorelle voi olla kurkotella itsensä näkyväksi muiden silmissä, jos hänet luokitellaan alhaisimpaan kastiin koulussa. Välde näyttää, ettei muiden kuvitelmia kannata alkaa itse uskoa, vaan on säilytettävä itsevarmuus. Musiikin kautta itseään rakentava Välde rokkaa läpi teoksen: niin musiikillaan kuin omana itsenään. Hänen asenteensa uhkuu kirjan sivuilta. Pike ei jää ihan yhtä vahvasti mieleen. Jotenkin hän jäi omassa lukukokemuksessani hieman kaukaiseksi eikä sen takia teoksen loppu koskettanut sydänjuuria myöden. 

Viimeisillä metreillä tarina mielestäni melkein valuu yli. Turhat selittelyt häiritsivät pörräävän kärpäsen tavoin. Nostelin hieman epäilevänä kulmiani mutta annoin teokselle anteeksi, koska kokonaisuus sinänsä on täyttä rautaa. Miss Farkku-Suomen kieli on mutkatonta ja kun Oulun murrekin on jo viiden vuoden Oulussa asumisen aikana ehtinyt tulla tutuksi, ei tarvinnut senkään puolesta pysähdellä kummastelemaan. Uskon, että teos kestää hyvin useammankin lukukerran. 

Teos oli ensimmäinen Kauko Röyhkäni ja samalla saan vetää 12. kirjan luetuksi tbr 100 -listaltani. Miss Farkku-Suomea voi ilomielin suositella kaikille! Nyt saan antaa itselleni luvan katsoa, miten tarina puree elokuvan muodossa.  


Blogistaniassa kirjaa on luettu yllättävän vähän. Muita arvioita en löytänyt kuin Sallan ja Jaanan. Lisäksi Helsingin Sanomista löytyy Antti Majanderin arvio. 






4 kommenttia:

  1. Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

    Minua kiinnnostaisi lukea Kauko Röyhkää (ja jostain syystä tämä muistutti minua myös siitä että pitäisi lukea Nick Caveia) ja tämä voisi olla oiva teos tutustumiseen. Viime aikoina olen ollut myös mielentilassa jota kuvaat hyvin, tämä syksyn alku minulle on kuin joka päivä olisi "toipumassa flunssasta" :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos anni.M!

    Suosittelen ehdottomasti aloittamaan tästä kirjasta. Etenkin, jos tuntuu siltä, että "joka päivä toipumassa flunssasta" ;-) Tarina vetäisi mukaansa heti ensimetreiltä ja tätä oli pakko saada lukea siihen asti, kunnes silmät eivät pysyneet enää auki. Kauko Röyhkä muu tuotanto on minulle vierasta, pitäisi tutustua.

    VastaaPoista
  3. Jes, tämä on hieno kirja! Kannattaa kuunnella myös Kaukon saman niminen levy. :) Ja eiköhän se leffakin tule jossain vaiheessa katsottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitäisi! :-) Samalla, kun tätä kirjoittelin, kuuntelin youtubesta kirjan nimikkokappaletta. Kuulosti tutustumisen arvoiselta ja Kauko Röyhkän tuotantoon yleensäkin pitäisi tutustua, koska mies on jäänyt minulle vieraaksi.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!