tiistai 30. lokakuuta 2012

Aikaspiraalin armoilla

Aika suuri hämäys (A Visit rom the Goon Squad),
Jennifer Egan. Tammi 2012 (2010).
suom. Heikki Karjalainen. 412 s.

Jennifer Eganin pääosin hehkutettu teos Aika suuri hämäys (2010, suom. 2012) hämäsi minua jo ennen kuin olin ensimmäistäkään riviä lukenut. Kuvittelin teoksen nimen sanan aika olevan partikkeli. Kirjaa lukiessa sitten paljastuikin ajan olevan substantiivi! Kun teoksen kannet lopulta suljin viimeisen kerran, en enää ollutkaan varma, onko kumpikaan määritelmä väärä. Toisaalta teoksen tarinat kuohuvat aika suuria hämäyksiä puhumattakaan, miten suuri hämäys itse aika on. 

Aika suuri hämäys on kuin palapeli. Se koostuu erilaisista tarinoista, jotka poukkoilevat ajassa niin punk-musiikin valtakauteen 1970-luvulle kuin aikamatkalle tulevaisuuteenkin, 2020-luvulle. Henkilökaarti on runsas, joskin minun makuun liian valtaisa. Useammin kuin kerran olin hukassa, kun yritin muistella henkilöiden nimiä ja heidän osallisuuttaan muihin tarinoihin. Levy-yhtiön johtaja Bennie Salazar ja tämän assistentti Sasha ovat kuitenkin pysyviä ja molemmat jollain tapaa oleellisia tai vain vilauksia muiden henkilöiden elämässä. Heidän tehtävänsä on sitoa pirstaleiset tarinat yhteen. Ihmiselämän kenties pohdituin ikiaihe, aika, on keskeinen. Aika karkaa, harhauttaa ja hämää. Monet teoken henkilöistä paijaavat hyviä aikoja, menneitä, hopeareunuksisia muistojaan. Ainoastaan teoksen alussa ollaan pienen hetken nykyhetkessä. Sen jälkeen hypitään menneen ja tulevan välillä muttei vilkaistakaan enää sinne, missä ihminen oikeasti on: nykyhetkeen.

Eganin palkintoja kahminut teos vaatii lukijalta pitkäjänteisyyttä, sataprosenttista läsnäoloa ja kärsivällisyyttä. Aika moni bloggaaja on kirjoittanut, että Aika suuri hämäys vaatisi avautuakseen toisen lukukerran ja olen tästä samaa mieltä. Minulla meni hurjasti energiaa pelkästään siihen, että pysyin aikaspiraalin pyörteessä mukana. Lukeminen kangerteli ajoittain, koska en heti uuden tarinan alkaessa ymmärtänyt, kenen näkökulma on ja missä ajassa tällä kertaa ollaan. Tämän jälkeen täytyi keskittyä myös yhdistelemään tarinoiden palasia toisiinsa ja muistamaan, millä perusteilla ne toisiinsa kytketään. Lisäksi Aika suuri hämäys heitti minut usein ulkopuolelle, jolloin tunsin kieppuvani spiraalin mukana saamatta otetta mistään. Olo oli välillä ihan kuin piirretyissä, tiedättekö, niissä kohdissa, joissa hahmo putoaa hurjasti pyörivän spiraalin armoille. Kaikki kokemani ongelmat varmasti helpottuisivat, jos teoksen lukisi toiseen kertaan ja voisi pähkäilyn sijaan pohtia teoksen henkilöitä ja tarinoiden syvällisiä ajatuksia. 

Kiinnostavimpia osuuksia teoksessa olivat tulevaisuuteen, 2020-luvulle, sijoittuvat tarinat. Mitä luulet tööttämisen tarkoittavan? Entä millaiselta näyttää tulevaisuuden tytön päiväkirja, joka on kirjoitettu PowerPoint -muotoon? Kevyttä luettavaa se ei ainakaan ole mutta saa pohtimaan, millainen ihmisen tulevaisuus onkaan. Aika suuri hämäys ravistelee totuttuja tapoja kirjoittaa ja on rohkeasti omanlaisensa. 

Teosta on luettu ja siitä on kirjoitettu blogistaniassa todella paljon. Itse kiinnostuin Eganin teoksesta juuri muiden arvioiden herätettyä huomioni. Tässä katkelmia muutamaan muun bloggaajan arvioista:

Mari A toteaa osuvasti: "Keskiössä on amerikkalainen ihminen, hänen kasvunsa ja toisaalta voi tätä kirjaa ajatella globaalistikin, facebookin ja muiden some-sovellusten aikakauden näyttäjänä: miten ihmisiin vaikuttaa se, että kukaan menneisyydestä ei enää jää menneisyyteen, vaan on löydettävissä ja palaa elämään netin välityksellä."

Liisa tykästyi: "Minulle kirja oli nautittava lukuelämys, joka paitsi ihastutti kirjallisilla oivalluksillaan, myös kosketti ihmiskohtaloillaan ja havainnoillaan elämästä. Yksi vuoden parhaista kirjoista, uskallan sanoa."

Sanna kiitti erikoisesta ideasta, mutta: "Koko kirjasta jäi hieman sekava ja epäselvä kuva, tämä oli sekoitus kaikenlaista outoa, enkä minä missään vaiheessa onnistunut saamaan selkoa kokonaisuudesta."

Suketus odotti ja ilahtui: "Tarina imi ja Eganin tekstiä oli ilo lukea. Se soi ja swengasi, otti mukaansa eikä pudottanut kärryiltä."

Itselleni Aika suuri hämäys jätti jälkeensä pienen pettymyksen, sillä odotukseni olivat nousseet korkealla. Luulin, että teos olisi enemmän mieleeni. Se ei kuitenkaan vavahduttanut suuremmin vaan jätti jälkeensä ennemminkin pyörällä olevan pään. Toisaalta teos onnistui herättelemään ajatuksia, jotka leijuvat yhä mielessä, vaikka lukemisesta on jo ehtinyt kulua parisen viikkoa. Ja sehän on aina hyvä merkki.


(Pst! Tartuin viime viikolla syysloman aikana lupaukseeni haastaa itseni lukea teos oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Tässä välissä kerrottakoon, että hyvin menee! Valtaistuinpeli etenee kivuttomasti ja on jo melko pitkälläkin. ;-)) 





12 kommenttia:

  1. Minä pyörittelin tätä käsissäni Helsingin kirjamessuilla, mutta en raaskinut ostaa, kun olin tehnyt jo niin paljon ostoksia. Kirja kiehtoo ja pelottaa samalla kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaostokset <3 Toivottavasti kokeilet joskus lukea tämän, olisi mielenkiintoista lukea mielipiteesi. :)

      Poista
  2. Minulle tämä on ollut tämän vuoden parhaita kirjoja, ehdottomasti! En tiedä, luinko kirjaa jotenkin liian huolimattomasti, kun minulla ei ollut vaikeuksia pysyä mukana. Päinvastoin, matka oli oikein nautinnollisesti sujuva.

    Minulla ei ollut suuria odotuksia tämän suhteen, vaan olin aika epäilevä. Kirja kuulosti etukäteen niin oudolta, turhaa erikoisuutta tavoittelevalta. Ja sitten se olikin minusta "ihan tavallinen". Loistava, mutta ns. tavallinen (episodi)romaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla Katariina! Meitä lukijoita on niin moneksi :) Minulle henkilöpaljous tuotti päänvaivaa, mikä johtunee myös siitä, että yritin lukea teosta silloinkin, kun työstressi painoi mieltä vielä nukkumaan mennessäkin.

      Teoksen kikkailut eivät tosiaan ärsytä tai tunnu liian pakko-keksiä-jotain-uutta -yrityksiltä. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain vou-tunnetta, sillä minulle jäi melko viileä olo tarinasta. Jostain vetovoimasta kertoo varmasti kuitenkin se, että teos tuli luettua loppuun eikä se jäänyt kesken. ;)

      Poista
  3. Oli taas ihanaa palata tähän kirjaan, kiva että luit sen ja bloggasit! Kuten Karoliinalle, minullekin tämä on ollut tämän vuoden kärkeä. Tarinassa (tai tarinoissa) oli juuri sellaista imua, jota kirjoilta haluan, ja niissä oli myös sopivasti vinksahtaneita juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina piristävää kuulla, että vaikka ei itse olisi mieltynyt niin toiselle lukijalle teos voi kuulua parhaimpien kirjojen joukkoon. :)Olen kuitenkin iloinen, että tuli luettua, koska teos on pelkästään lukemieni arvioiden perusteella keikkunut kiinnostavimpien uutuuskirjojen joukossa.

      Poista
  4. Minä pyörittelin tätä käsissäni vasta kirjastossa, mutta en ottanut mukaani kuitenkaan... Jotenkin kiinnostaa, toisaalta ei. Hassua. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, joskus käy niin! Itsellänikin on tilanteita, kun mietin, että toisaalta voisi lainata, mutta toisaalta ei ehkä sittenkään huvita. Vaan eihän sitä tiedä, jos joskus paljon, paljon myöhemmin huomaa, että teoksen aihe alkaakin tuntua huippu kiinnostavalta. :)

      Poista
  5. Taidan antaa tälle kirjalle jossain vaiheessa mahdollisuuden. Kovasti kehuttu kirja kiinnostaa, mutta tosiaan aluksi vierastin ajatusta musiikkimaailmasta, jonka piirissä moni henkilöhahmo työskentelee? Suketus kuitenkin vakuutti, ettei musiikkimaailma ole yksi päähenkilöistä, joten ei auta muu kuin napata kirja jossain välissä kotiin luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Joo, Bennie ja Sasha työskentelevät musiikkimaailmassa ja erityisesti Bennien nuoruus on musiikin (punk) täyteistä. Episodipätkissä pääsee ääneen myös muita henkilöitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän musamaailmassa tai vain haaveilevat siitä. Minuakin musiikki vierastutti: en ole yhtään musikaalinen eikä musiikki muutenkaan kuulu ykköskiinnostuksiin. Onneksi teoksessa musiikki on kuitenkin enemmän taustalla eikä teos pulpunnut ainoastaan musiikkijuttuja. Toki oli pätkiä, joissa esim. punkbändien nimet eivät sanoneet yhtään mitään. Uskaltaisin sanoa, että ei kannata pelätä. ;)

      Poista
  6. Ei vitsit, tosi kiva teksti. Varsinkin tuo alku oli hienosti kirjoitettu! Tämä pitää kyllä ehdottomasti lukea. :)

    VastaaPoista
  7. Mulla oli myös lieviä epäilyksiä kirjan suhteen, mutta päätin, että alan avartaa maailmaani ja lukea sellaista, mikä ei tavallisesti mua ehkä kiinnostaisi. Pääsääntöisesti tämä ollikin hyvä lukukokemus, mutta välillä oli juuri tuollainen tunne, että mut nytkäytetään pois tarinasta. Mutta Egania tulee suomeksi keväällä lisää, luen varmaan itsekin lisää silloin.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!