Sodassa ja rakkaudessa

Aivot pellolle (Skjut apelsinen), Mikael Niemi.
Wsoy 2011 [2010]. 209 s.

Mikael Niemen nuorille suunnattu teos Aivot pellolle (2010, suom. 2011) on 2000-luvun Romeo ja Julia. 16-vuotias lukiolainen, sympaattinen nörttipoika, rakastuu koulun suosituimpaan tyttöön, Maisaan. Nimettömäksi jäävä poika päättää paljastaa tunteensa vaaleanpunaisia purkkapalloja puhaltelevalle Maisalle: kirjoittaa tälle runon, ostaa tytön lempisuklaata, Geishaa, ja tulipunaisen ruusun. Välituntikello soi, koulun käytävä kuhisee lukiolaisista. Maisa kerää äidinkielen kirjoja kaapistaan, ja poika päättää, että tämä on se hetki, nyt tai ei koskaan. 

Maisan vaaleat hiukset tuoksuvat orvokeilta, sen poika muistaa. Kun hän oli lausunut runon, Maisa oli seisonut kivettyneenä. Ruusun otti yksinäinen siivoaja, suklaat nappasi ohi kävellyt nälkäinen rehtori. Kukaan lukiolaisista ei liikkunut, kukaan ei puhunut. Aluksi tunteensa paljastanut poika luuli tehneensä vaikutuksen, kunnes tajusi, että luokkatovereiden kasvot eivät liikkuneet lainkaan: eivät silmät, eivät huulet, ei edes hengitys. Ainoastaan opettajat ja muu henkilökunta näytti liikkuvan koulussa normaalisti. Mistä ihmeestä oli kysymys? Miksi kukaan ei liikkunut eikä puhunut? 

Käy ilmi, että koulun opettajat ovat nousseet kapinaan ja ruokalassa jaettujen omenoiden myrkky on lamauttanut lukiolaiset. Sattumalta rakkautensa tunnustanut päähenkilö oli jättänyt  ruokailun väliin, koska hän oli ollut ostamassa Maisalle Geishaa ja ruusua. Katalien opettajien takia hänen rakkautensa on kivettynyt kuin patsas eikä vaihtoehdoksi jää kuin supersankarina toimiminen. Tämä jos mikä saa Maisan janoamaan rakkauttani, tuumii poika. Hän alkaa suostutella lempinettipelinsä kautta ystäviään armeijaan, joka voisi nousta opettajia vastaan. Ensin on hankittava aseet, harjoiteltava ampumista, hiottava vedenpitävä suunnitelma ennen kuin aivot pellolle -sota voidaan laukaista käyntiin. Miten poikien käy, kun vastassa ovat koulun väkevät auktoriteetit? Entä mikä opettajien motiivi tälle kaikelle oikein on? 

Niemi ampuu kovaa, nimittäin huumorillaan. Asetelma, johon kuuluu lukiolaispojan kokoama armeija vastaan koulun opettajat, on kaikessa outoudessaan hulvaton. Ja miksei se voisi olla mahdollinenkin: opettajat nousisivat lakkoon, kun eivät enää jaksaisi keksiä, minkä värisillä jönglööripalloilla tänään viihdyttäisivät nuutuneita lukiolaisia. Huumori syntyy juuri siitä, että kirjailija uskaltaa laukoa yli mutta säilyttää silti malttinsa ja uskottavuutensa. Teoksen loppupuolella vauhti kiihtyy lähes liiaksikin mutta säilyy onneksi kirjailijan otteessa. Vauhdin tykitys ja tapahtumien paljous lienee vain hyvästä, sillä niiden avulla kenties pojatkin innostuvat lukemaan. 

Kiinnostavan teoksesta tekee sen intertekstuaalinen viittaus Lumikkiin ja seitsemään kääpiöön. Myrkkyomenia tarjonnut rehtori on kuin sadun ilkeä äitipuoli. Lukiolaispojan armeijaan sen sijaan kuuluu seitsemän nörttipoikaa. Prinssi, lukiolaispoika, onkin nyt se, joka käy seitsemän nörttipojan kanssa taistoon saadakseen painaa suudelman Lumikkinsa huulille. Niemi ansaitsee kiitosta myös sujuvasta ja nopealukuisesta kielestään. 

Aivot pellolle on teos, joka kysyy, mikä on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Uskallatko ottaa siitä selvän? 



Kommentit

  1. En ole lukenut Niemeltä kuin hänen esikoisensa, nyt kiinnostuin tästäkin.

    VastaaPoista
  2. Koulumaailmakuvaukset maittavat aina! Ja etenkin tuo tyyli, jolla venytään äärimmilleen, muttei silti vedetä ihan läskiksi, vetoaa minuun. Pakko lukea!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä mahtavasta arviosta! Kirja on houkuttelevan kuuloinen, mutta jostain syystä se on jäänyt lukematta. Pitääpä tarttua kirjaan ensi tilassa!

    VastaaPoista
  4. Aivot pellolle on kyllä sellainen nuortenkirja, että se kuuluisi kaikkien lukea! Aiheasetelma on kuin tarkoitettu koulujen kirjallisuustutkielmiin ja äikäntunneille. Vaaditaan kuitenkin hyvää pokkaa opettajalta vetää tämä oppilaiden kanssa uskottavasti! Huumori puree varmasti kaikenikäisiin! :-D

    VastaaPoista
  5. Erinomaisen hyvin kirjoitettu arvio, joka nosti kertaheitolla Niemen kirjan korkealle lukulistallani!

    VastaaPoista
  6. Minusta kirjan seksikohtaukset olivat ehkä turhankin rankkoja nuortenkirjaan. Varsinkin sitä jatkuvaa suihinottoa olisi voinut karsia pois.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!