sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tyttö ja hiljainen kapina

Näkymätön Elina (Som om jag inte fanns),
Kerstin Johansson i Backe. Otava 2006 (2002).
Seven-pokkarit. 124 s. 


Jos hän sanoisi, että hän katuu. Jos hän sanoisi, että hän teki väärin, kun pilkkasi Elinaa. Mutta opettaja ei katuisi. Hän oli aikuinen ja opettaja ja puhui ruotsia ja hänellä oli valta. Niiden, jotka päättivät, ei koskaan tarvinnut välittää köyhistä. Sellaisista, jotka eivät edes osanneet puhua ruotsia takeltelematta. 


Oli suo, mielikuvitusystävät ja Elina. Eletään 1930-lukua Torniojoen Ruotsin puoleisella alueella. Elina, hänen äitinsä ja sisaruksensa puhuvat keskenään suomea. Tornionjokilaaksoa halkova joki on merkki: Suomen puolella puhutaan suomea, Ruotsin puolella se on kiellettyä. Koulussa opetuskieli on ruotsi, mikä tuottaa Elinalle vaikeuksia. Sanat eivät solahda oikeille paikoilleen ,ja kun pitäisi puhua, oudot sanat tukahtuvat kurkkuun. Elinan kaunis sisko Irma sen sijaan ihannoi ruotsalaisten pukeutusmistyylejä ja tapoja ja puhuu ruotsia ongelmitta.

Tuberkuloosista lähes parantunut Elina joutuu koulussa uuden opettajansa, Tora Holmin, silmätikuksi. Ruotsalaisopettajan sanat ja katse ovat kuin rintaan osuvia teräviä nuolia. Mitä Elina tekeekin tai sanookin, opettajan ilkeät sanat rämähtävät naamalle. Lopulta Elina alkaa kapinoida opettajaa vastaan muuttumalla mykäksi. Tyttö ei saa tukea muilta oppilailta, ei edes siskoltaan. Koska hennon Elinan rakas isä on kuollut, hänellä ei ole ketään muuta, jolle uskoutua kuin suolla liikkuvat mielikuvitusystävät -ja isän henki. Herkkää äitiä ei viitsi vaivata, koska tämä vain pettyisi ja suuttuisi.

Voiko hiljainen kapina musertaa vihaa sylkevät sanat? Voiko epäluotettava suo olla ystävä?

Näkymätön Elina luokitellaan lastenkirjaksi mutta se sopii mainiosti myös aikuislukijoille. Kylmä tunnelma hiipii ihon alle ja kun lapsia kohdellaan inhottavasti, alkaa itsekin voida pahoin. Tarinan tunnelma muuttuu yhä tiiviimmäksi mitä pidemmälle se etenee. Siihen liimautuu kiinni. Piinaava sanattomuus ja koruttomat, lyhyet lauseet ovat tehokkaita. 

Teos nostaa esille tärkeitä asioita, kuten kaksikielisyyden, valtakielen ja auktoriteettien mahdin. Aiheita voi peilata paitsi historiaa myös nykyaikaa vasten. Lukiessa ei voi olla tuntematta inhoa Elinan opettajaa kohtaan, ja tämän piikikkäät sanat palauttivat mieleeni omia vähemmän kivoja kokemuksia alakoulun englannintunneilta. Miten yksi opettaja voikaan -kenties huomaamattaan- iskostaa pieneen oppilaaseen, että tämä ei ole hyvä jossain? Elinan kyläkoulussa oppilaita on vähän, mutta nykyään isot luokkakoot muovaavat oppilaista massan, josta on haastavaa erottaa oppilasta yksilönä. Hiljaiset saattavat joukkiossa jäädä tahtomattaan muiden jalkoihin, näkymättömiksi. 

Näkymätön Elina ansaitsee tulla nähdyksi. 

Teoksesta ei ole kovinkaan paljoa kirjoitettu blogeissa -toivottavasti jatkossa enemmän ;) Ainakin Elma Ilonan arvio löytyi. 


4 kommenttia:

  1. Elokuva oli yksi harvoista suomalaisista, josta pidin aika paljonkin. Pitäisi varmaan lukea tämä kirjakin, kun leffan näkemisestä on kuitenkin sen verran aikaa että tapahtumat eivät ole liian kirkkaina mielessä.

    VastaaPoista
  2. Oih, tämä on hieno kirja. Mä en muuten tiedä, olenko sitä itse kokonaan koskaan lukenut, mutta tiedän tarinan. Hienoa, että nostit esiin täällä!

    VastaaPoista
  3. Minäkin luin tämän joskus alkuvuodesta ja pidin todella paljon! Tämä on tärkeä kirja, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. On tietysti totta, että opettajan (tahattomatkin) sanat saattavat jäädä mieleen koko elämän ajaksi, mutta niin voivat kenen tahansa aikuisen. Tora Holm on kuitenkin aika kauhea opettaja, sillä opettajanhan pitäisi ymmärtää lasta. Siihen hänet on koulutettu ja siihen lapsi luottaa.

    Elokuvaa en ole nähnyt, mutta haluaisin kyllä nähdä sen.

    VastaaPoista
  4. Kun luin arviotasi muistui mieleeni, että olenhan minä tämän lukenut. Onneksi olen pitänyt aina tarkkaa kirjaa lukemisistani ja sieltähän se löytyi. Olin silloin 9 vuotias ja muistan pitäneeni kirjasta todella paljon. Silloin tosin nuo kaikki syvälliset pohdinta ovat varmaankin menneet täysin yli hilseen, mutta kuitenkin. Numeroarvioinnilla olin tuolloin antanut 10½ =D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!