Kirjabloggaajien joulukalenteri: 19. luukku


Tänään avautuu kirjabloggaajien joulukalenterin 19. luukku täällä minun blogissani. Eilen Marissa kannusti hankkimaan joululahjaksi "vanhoja" kirjoja, ja huomenna kurkataan luukkuun numero 20 Hannan blogissa. Kaikki joulukalenteriin osallistuvat blogit löydät niin ikään sieltä. Mahtavia luukkuja on jo saanut lueskella, ja muutama odottaa vielä aukeamistaan.

Mitä kuuluu Mielensäpahoittajan jouluun? Tuomas Kyrön kirjojen 80-vuotias Mielensäpahoittaja asustaa Sysi-Suomessa. Ensimmäisessä, vuonna 2010 ilmestyneessä osassa päästään kurkistamaan mielensä alati pahoittavan vanhuksen jouluun. Käy niin, että Mielensäpahoittaja joutuu lähtemään syrjäisestä, mutta rakkaasta kodistaan jouluksi poikansa luo kaupunkiin.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun poika kutsui jouluksi kotiinsa. Se on isossa kaupungissa se koti, pieni talo isossa talossa, niin kuin ne tuppaavat olemaan. Pakkasin omat lakanat ja tein eväät. Ruisleivän väliin sipuliteemakkaraa, anjoviksia ja keitettyä kananmunaa. Ajattelin, että niillä kestäisi nuorempikin mies helposti neljän tunnin reissun. Tilasin kyydin juna-asemalle aamuviideksi, kyllä pitää jäädä se kolme tuntia varuaikaa jonka asiat tarvitsevat. 

Miniä on tietenkin Mielensäpahoittajan harmiksi pedannut vierassänkyyn puhtaat lakanat, vaikka vanhuksella on omat lakanat mukana. Eihän se nyt päde, että pitäisi vieraissa lakanoissa nukkua. Uni ei tule, mutta onneksi voi rakentaa legoista kuormurin aattoaamua odotellessa. Vaan miten käy, kun saa viimein astella joulupöytään? 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun syötiin kalkkunaa. Elämäni ensimmäisestä joulusta viimeiseen minä olen pistellyt harmaasuolattua kinkkua ja sinappia. Se tehdään leivinuunissa miedolla lämmöllä ylikypsäksi, niin että palaset lohkeilevat käteen. Kun on kolmentoista kilon kinkku niin riittää leivän päälle pitkäksi aikaa. 

- - Lapsenlapsista keskimmäinen vaati kalkkunan tilalle nakkeja. Se katsoi minuun ja äitiinsä, sitte se kysyi minulta oliko nakki eläin. Kyllä kai se enemmän on kuin kalkkuna, minä sanoin. 

Miniän naama alkaa uhkaavasti punoittaa eikä itku ole kaukana. Mielensäpahoittaja alkaa kehua kalkkunaa, ottaa lisää siivuja ja laittaa reilusti hilloa päälle.

Sanoin että kun laittaa paljon hilloa niin ei tämä ihan pahvilta maistu. 

Kun vatsat pullottavat jouluruuasta, on aika siirtyä lahjoihin. Ensin poika, miniä ja lapset jakavat lahjansa vanhukselle. 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sain joululahjoja. Tavaramääräni tuli valmiiksi vuonna kahdeksankymmentäseitsemän, kun Yrjänän houkuttelemana menin ostamaan mikroaaltouunin. 

Vaikka poliittisen ihmisen elämänkerran merkitystä on vaikea ymmärtää, miniän antama hanurimusiikkiklassikoita sisältävä levy ja lastenlasten piirtämät kuvat ovat vanhuksen mieleen. Lahjajojen antajat voivat huokaista helpotuksesta. Sitten on Mielensäpahoittajan vuoro antaa itsetehdyt lahjat: pojalle tuhkalapio, miniälle lahjakortti ja lapsille kettukarkkia ja puiset salkut. 

Jonkin verran pahoitin mieleni tavasta, jolla lahjat revittiin papereista ja paperit vain työnnettiin roskapussiin. Ne voi taitella ja säästää. Kyllä jouluja aina riittää. 

Mielensäpahoittajan joulu päättyy siis kaikin puolin hyvin -vaikka seuraavana päivänä kotimatkalla autoradiossa soikin  jeejee-musiikki. 


Tunnelmallista joulua kaikille!




Kommentit

  1. Mielensäpahoittaja on kyllä niin kutkuttava. Hivenen huolestuttavaa on, että olen löytänyt itsestäni muutaman saman piirteen... Varuaikaa on hyvä olla, tavaraa ei niinkään ja lahjapapereitakin yritän välillä vaivihkaa taitella. Leppoisaa joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varuaika on aina tarpeellista ja itsetehdyt lahjat ihania:) Leppoisaa ja kirjaisaa joulua sinullekin!

      Poista
  2. Kiva kun muistutit tästä! Paitsi että nyt alkoi tehdä mieli ylikypsää joulukinkkua, vaikkei sellaista ole edes joulun ruokalistalla...

    Hyvänmielen joulua sinulle! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hyppään junaan huomenna Mielensäpahoittajan tavoin ja menen tarkistamaan, löytyykö kotipuolesta ylikypsää kinkkua ;) Ihanaa joulua sinullekin!

      Poista
  3. Olinkin jo unahtanut, että Mielensäpahoittajassa vietettiin jouluakin, ja nyt tuo karhean lämpöinen joukuvaus palautui mieleen. Kiitos tästä luukusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tupsahti yhtäkkiä mieleen, että olikohan ensimmäisessä osassa joulusta ja olihan siellä, kun tarkistin. Onneksi työpaikan hyllystä löytyi, itsellä kun teosta ei ole. :) Kirjaisaa ja iloista joulua sinulle Liisa!

      Poista
  4. Luukussasi pääsi mukavasti Mielensäpahoittajan hykerryttävään tunnelmaan. Eikös hän lopulta arvellut, että nakki ei ole liharuokaa, eikä kalkkuna ainakaan! Lähden jouluksi juuri sinne Sysi-Suomeen, syömään äidin tekemää ylikypsäksi leivinuunissa paistamaa kinkkua... mieltä pahoittamatonta joulua sinulle ja kiitos luukusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kyllä Mielensäpahoittaja juuri sitä mieltä oli. :-D Voi, että mahtava kuulla. Vietähän ihana joulu Sysi-Suomessa! :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!