sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Talvi on tulossa

Valtaistuinpeli ( A Game of Thrones), George R. R. Martin.
Kustannusosakeyhtiö Kirjava 2003 (1996).
Suom. Satu Hlinovasky, 709 s. + liitteet. 


Toinen puoliskoni ehti melkein neljä vuotta ehdottaa, vakuuttaa ja suostutella minua lukemaan hänen kaikkien aikojen lempikirjasarjaansa Tulen ja jään laulua ennen kuin lopulta tunsin olevani itse halukas tarttumaan ensimmäiseen osaan, Valtaistuinpeliin. Syksyn kääntyessä kohti talvea koin, että olen pysynyt kirjallisella mukavuusalueellani jo pitkään. Niinpä sitten haastoin itseni ja nappasin avopuolison kirjarivistä aikuisten fantasiaa.

Yllätyin, miten hyvin Valtaistuinpeli tarrasi otteeseensa. En edes merkittävästi hoksannut lukiessani miettiä sitä, että luen fantasiaa. Velhopojat sun muut noidat eivät ole yhtään mieleeni, mutta Martinin tarjoana keskiaikainen ritariseikkailu on ihan luettavaa -tuskinpa muuten olisinkaan hieman tiiliskivikammoisena lukenut yli 700 sivuista annosta. Aluksi vaikeroin nimivilinän keskellä ja koska en jaksa vaivautua etsimään liitteistä vastauksia, oli onni, että avopuolisolta sai heti vastauksen kysymykseen, kuka olikaan kuka. Vaikka henkilökaarti on valtaisa, on jokainen hahmo erilainen ja omalla tavallaan mielenkiintoinen tai raivostuttava. Oma suosikkihahmoni selvisi aika pian: poikatyttö Arya, joka heiluttaa mieluummin miekkaa kuin keikistelee näteissä mekoissa. Ilo oli aina ylimillään, kun oli Aryan vuoro olla kertojana. Martinin valinta vaihdella kertojaa on toimiva ja tekee muutenkin tarinasta miellyttävän seurata. Ellei sitten käy niin kuin minulle välillä: Jos kertojan vuorossa olikin vähemmän kiinnostava henkilö, laskin nuokkuen luettavia sivuja ennen kiintoisamman hahmon vuoroa. 

Valtaistuinpeli on säästelemätön, karvas ja tapahtumarikas teos valtataisteluista. Kiista siitä, kenen paikka valtaisuimella oikeasti on, on kytenyt siitä lähtien, kun Targaryenin suku on syrjäytetty istuimelta. Tästä lohikäärmeen suvusta ovat jäljellä enää vain Dani ja Viserys, sisar ja veli. Heidän puoli tarinasta kuului suosikkeihini. Viserys naittaa nuoren siskonsa Dothraki-päällikölle, joiden tavat ja kielen arka Dani joutuu opettelemaan. Hiljalleen hiljaisesta Danista kehittyy itsevarma ja päättäväinen vaimo. Kaukana Targaryenin suvun aikeista Eddard Stark, pohjoisen lordi, lyödään kuninkaan Kouraksi. Hän, vaimo Catelyn ja heidän lapsensa joutuvat kierojen tapahtumien pyörremyrskyyn. Tarina on pullollaan yksityiskohtaisia kuvauksia ihan kuin taidokkaasti piirretyt kuvakirjat, joissa pelkästään yhtä kuvaa voi tutkia pienen ikuisuuden. Martin ei suotta päästä lukijaa helpolla vaan tämä joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan lempihahmonsa hengen puolesta. Välillä ei voi kuin pidättää hengitystään ja toivoa parasta - ehkä turhaan.

Opinko jotain uutta itsestäni haasteen aikana? Kyllä vain. Vaikka fantasiaotukset eivät kuulu ykkösmieltynyksiini, lohikäärmeet ovat aika siistejä. Ritarien miekkojen kalskahdukset toisiinsa vetivät huomioni puoleensa. Dothraki-kansa eriskummalliseni tapoineen ei ole lainkaan hassumpi. Kaiken keskellä jupiseva kiero kääpiö on aika symppis.

Avopuolison luotto siihen, että luen loputkin osat on kova. Hän toi hyvissä ajoin kotikotoaan seuraavan osan, Kuninkaiden koitoksen, jotta voin jatkaa heti lordien seikkailuja, kun mieleni tekee. Pitäisiköhän tehdä traditio, että vähintään marraskuu olisi varattu Tulen ja jään laululle? Joka tapauksessa ensimmäinen osa jäi niin selvästi kesken ja loppuikin koukuttavasti, että aion ensi vuonna lukea seuraavan osan. Aika ovela tuo Martin; jätti vaikka mitä koukkuja, joihin jäin kiinni. Suosittelen fantasian ystäville ja myös niille, joilla fantasia ei kuulu lempigenreihin. 


Valtaistuinpelistä ovat kirjoittaneet ainakin MorreNorkku ja Salla

Tänä vuonna luetuista arvostelua odottavat vielä Katja Ketun Kätilö ja Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Jännityksellä odotan, että huomenna löytyisi paketeista pari hartaasti toivottua kirjaa. Toivottavasti joulupukki muistaa kirjalla myös teitä! :-)


























4 kommenttia:

  1. Hauskaa että kolahti! Minäkin ihastuin tähän sarjaan aivan päättömästi, vaikken ollut ennen juuri aikuisena fantasiaa lukenut. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten tämä osuu niihinkin, jotka eivät juuri fantasiaa lue. :-)

      Poista
  2. Tähän olen halunnut tutustua jo pitkään! Itse vieläpä tykkään valmiiksi fantasiasta, joten mitään esteitä lukemiselle ei pitäisi olla...korkeintaan vain ajanpuute. Siskoltani löytyisi kolme ensimmäistä osaa englanniksi, mutta vaikka englanninkieli taittuukin hyvin, vähän arveluttaa, jaksaako täysin panetutua noin paksuun kirjaan vieraalla kielellä!? Noh, katsotaan sitä sitten ensi vuoden puolella. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, ainakin monet kaverini ja avopuoliso myös ovat lukeneet englanniksi näitä kirjoja ja saaneet ne luetuiksi. Itse en tosin jaksaisi, mutta minä en oikeastaan yhtään lue kaunokirjallisuutta muilla kielillä kuin suomeksi. :-) Kannattaa ehdottomasti kokeilla, etenkin jos tykkäät fantasiasta. ;-) Tästähän on tv-sarjakin tehty, mutta itse en ole sitä seurannut.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!