Ullakolla hiiret kuiskivat kuolemaa

Kun kyyhkyset katosivat, Sofi Oksanen.
Like 2012. 361 s.

Tarttuminen Sofi Oksasen teokseen Kun kyyhkyset katosivat (2012) hieman pelotti, vaikka innokkaana odotinkin sen lukemista. Olin kuullut, että juoneen olisi vaikea päästä sisään ja että henkilöissä menisi sekaisin. Ilokseni huomasin, etten itse kokenut juonen seuraamista hankalaksi. Haastavaksi kyllä, mutta sitäkin antoisammaksi. Alku ja tarinan imuun pääsy oli hieman haparoivaa ennen kuin ymmärsin muun muassa sen, millaiset suhteet kertojina toimivien henkilöiden välillä on. Kun kyyhkyset katosivat laittaa lukijan töihin; se antaa lukijan itse huomata pienet vihjeet, jotka tämä saa itse yhdistää aiemmin selvinneisiin asioihin. Juuri tämä teki lukemisesta todella palkitsevaa ja nautittavaa. Oksanen ei aliarvioi lukijaa vaan uskoo tämän päättelytaitoihin ja valppaana oloon. Teoksen luettua olisin voinut alkaa samantien lukemaan sitä uudestaan ja poimia kaiken sen, mikä ensimmäisellä kerralla jäi huomaamatta.

Lukemisen helpottamiseksi jokaisen luvun alkuun on pieneen postimerkkiin kirjattu, mikä vuosi on kyseessä ja otsikossa mainitaan tapahtumapaikka. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1940-lukuun sekä vuoteen 1966. Kertojina vuorottelevat serkukset Roland ja Edgar sekä tämän vaimo Juudit. Ehkä ensimmäinen lukukerta ei vielä tuonut kompastelujen takia kaikkia henkilöitä lähelle. Etenkin viekas ja katala Edgar jäi minulle vähän etäiseksi hahmoksi, koska en heti ymmärtänyt liittää häntä erilaisiin nimiin. Juudit kuitenkin tuli hyvin tutuksi ja hänen kertomiaan lukuja odotin eniten. Henkilöiden nimien kanssa lukijan täytyy olla alati tarkkana, sillä henkilöt vaihtelevat nimeään.

Hän ei ollut kuka tahansa
Hän voisi olla kuka tahansa.
Hän voisi olla ei-kukaan. 

Kun kyyhkyset katosivat kertoo kyynelten tahriman tarinan avioliitosta. Se on kuvaus siitä, miten silmäniskussa oli kipinöitä, kipinöissä lupauksia ja miten rakkaus lopulta lyödään säpäleiksi. Nautin traagisen, joskin ennalta-arvattavan, avioliiton lukemisesta ja olisin voinut lukea siitä vielä enemmänkin. Rakkaus kuohahtaa Viron taistellessa itsenäisyydestään ja tärkeässä tarkastelussa onkin toisen maailmansodan tapahtumat ja näiden vaikutus ihmisiin. 

HIstoriallinen teos vilisee vaikeahkoja termeja ja lyhenteitä, jotka saattavat väsyttää, ellei lukija ole haka historian käsitteissä. Teoksen takaa löytyy muutamien termien ja lyhenteiden selitykset, mutta jokusen kerran googlasin sellaisia, joiden merkitystä en tiennyt. Tai sitten kävi niin, että tunsin itse tyhmäksi, kun avopuoliso osasi heti kertoa, mitä joku sana tarkoittaa. Selvisi siis sekin, kuka on ollut aikoinaan hereillä historian tunneilla... Toisaalta, mikäs sen parempi keino palauttaa mieleen ja oppia uutta, kun joutuu hakemaan tietoa lukemaansa ymmärtääkseen. Siksi ei ehkä kannata valita tätä teosta lukunälkään, jolloin haluaa kevyttä ja nopeaa luettavaa. 

Teoksen nimeä Kun kyyhkyset katosivat selvennetään niin, ettei tämä jää lukijalta huomaamatta. Sodan aikana saksalaiset sotilaat napsivat kyyhkysiä ansoilla ja söivät sitten valkoiset saaliinsa: rauhan ja vapauden symbolit. Lisäksi eräs henkilöistä käyttää kyyhkystä hellittelynimen osana.

Sofi Oksasen tuotannosta olen aiemmin lukenut Baby Janen ja Puhdistuksen. Viimeksi mainitun lukemisesta on jo vierähtänyt useampi vuosi ja yksityiskohdat alkavat sumentua. Puhdistus oli teos, jonka hotkaisin lähes kerralla. Se vavahdutti ja mykisti. Kun kyyhkyset katosivat on eri tavalla ansiokas enkä siksi osaa nostaa toista paremmaksi. Uusinta teosta on pureskeltava paljon hitaammin ja pinnistettävä keskittyminen valppaaksi. Puhdistuksessa päänäyttämöllä ovat henkilöhahmot, kun taas uusimmassa teoksessa sinne nousee Viron historia ja henkilöt tulevat vasta perässä. Luulen, että juuri siksi Kun kyyhkyset katosivat vaatii lukijaltaan enemmän pitkäjänteisyyttä ja terävyyttä kuin aikaisempi teos. Molemmat kuitenkin täyttävät lukunälän, ja jälleen jään odottamaan mielenkiinnolla, millainen teoksen Oksanen seuraavaksi kirjoittaa.  


Sofi Oksasen tuorein teos jakaa mielipiteitä ja luonnollisesti netissä on paljon arvioita luettavaksi. Tässä muutama esimerkki alkuun pääsemiseksi: jaanaSaraAnna Elina ja Paula. Kirjalla on myös ihan omat nettisivut






Kommentit

  1. Mukava lukea, että pidit! Osut varmasti oikeaan tuossa pitkäjännitteisyydessä ja tarkkuudessa, josta kirjoitat postauksesi lopussa. Toisaalta tätä on ehkä suottakin sanottu hankalaksi, vaikka eihän KKK mikään läpilukukertomus ole. Vahva monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit hyvinkin olla oikeassa, Paula. On hyvä, että on niitäkin kirjoja, joita ei lue läpi kertaheitolla. KKK tuli itselleni juuri oikeaan kohtaan, sillä kaipasin haastetta. Toisaalta tein virheen, kun aloin lukea heti KKK:n jälkeen Dora, doraa. Tuntui, että KKK oli jo imenyt voimani sota-aiheista ja että olisi pitänyt lukea tyystin muuta.

      Poista
  2. Sain tämän syksyllä lainaan ystävältä, mutta en ole vielä aloittanut lukemista - pelkään kirjan synkkyyttä, rankkuutta ja tuota mainisemaasi vaikeutta, sitä, että pitäisi olla lukiessa koko ajan valppaana. Odotan hetkeä, että pystyn keskittymään paremmin ja antamaan kirjalle sen ansaitseman arvon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikean hetken valinta auttaa varmasti saamaan KKK:sta enemmän irti. Kunhan se aika koittaa, tulen lukemaan mielenkiinnolla arviosi. :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!