sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Juuri niin kuin pitääkin

Näin on hyvä. Kertomuksia Wyomingista 3,
(Fine Just the Way It Is), Annie Proulx.
Otava 2011. Suom. Juhani Lindholm. s.282.


Annie Proulx on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. En muista kuulleeni edes sitä, että hänet tunnetaan parhaiten Brokeback Mountain -novellistaan, josta on tehty menestynyt leffakin. Novellikokoelma Näin on hyvä. Kertomuksia Wyomingista 3 (2011) lähti kirjastolta mukaaani puhtaasta mielenkiinnosta. Se on jatko-osa kahdelle edelliselle novellikokoelmalle: Lyhyt kantama ja Maan tomua. 

Näin on hyvä pöllyää preerian kuivaa hiekkaa, leiskuu punertavasta ilta-auringosta ja tömisee hevosten kavioiden iskuista. Novelleita on kaiken kaikkiaan yhdeksän. Tapahtumapaikkana pysyy lähes koko ajan karu Wyoming, mutta aikamatkailua tehdään välillä useitakin vuosia taaksepäin. Ainoastaan kahdessa novellissa vaihdetaan maan päälisestä Wyomigista maan alle, Helvettiin. Karua kuin ympäröivä luontokin on myös ihmisten elämä. Proulxin novelleissa pahinta voi aina odottaa tulevaksi ja ihmisten elämä voi olla hetkessä tomua. Novellit eivät kuitenkaan synkistele vaan pahimmankin verhon takaa pilkistää sitkeys ja toivo.

Rose juoksi sisään ja katseli, kuinka jäähaulit piiskasivat joenpohjan kiviä ja vähitellen väistyivät kaatosateen tieltä. Kivet katosivat kuohuvan veden alle. Sitten sade lakkasi yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin, taivaalta ropisi vielä muutama rae ja pakenevaa pilveä vasten piirtyi kaksoissateenkaari, joka lupasi kaikkea hyvää. 

Proulxin novelleissa luonto on oleellisesti läsnä, ja kirjailija kuvaakin luontoa ja sen näytelmiä kauniisti ja tarkasti. Pidin suunnattomasti kolmesta novellista: Olen aina pitänyt tästä paikasta, Marunalapsi ja Kiusantekoa rämeellä. Ensin mainitussa Paholainen päättää laittaa Helvetin uuteen uskoon: Tälle paikalle ei ole tehty mitään ikiaikoihin. Täällä on vanhanaikaista, passe, ihmiset haukottelevat, kun vain ajattelevatkin Helvettiä. Iljanteissa kivissä ja synkissä metsissä ei ole enää menneiden vuosien negatiivista värinää -nykyisille ympäristöihmisille ne ovat suorastaan arvoja. Meidän täytyy pysyä mukana. Uudistua. Paholainen kiertelee valtakuntaansa ympäriinsä ja demonisihteeri Duane Fork kirjoittaa kaikki ideat muistiin. Novelli on hauska väriläiskä muuten surumielissävyitteisten novellien joukossa. Paholainen pääsee päähenkilöksi myös novellissa Kiusantekoa rämeellä, jossa hän lukee ihmisten lähettämiä sähköposteja ja käyttäytyy kuin viestit olisi lähetetty hänelle itselleen. Kaikista mieleenpainuvin, karmivin ja kiinnostavin novelli on kuitenkin Marunalapsi. Se on maagisen realisimin taidonnäyte, jossa lapseton pariskunta alkaa hoivata marunapensasta kuin omaa lastaan. Pensas kasvaa suureksi ja alkaa muistuttaa taivasta kohti kurkottavaa lasta. Pensaan lähettyvillä alkaa sattua kummallisia katoamisia: kukaan kadonneista ei milloinkaan palaa. 

Vaikka Annie Proulx kirjoittaa vetävästi, välillä kerronta vettyy pitkäveteiseksi. Esimerkiksi viimeisen novellin, Maha pystyssä ojassa, luin harppoen, koska aiemmat novellit olivat imaisseet kaiken energiani. Minulla kesti jonkun aikaa ennen kuin pääsin kaikkiin novelleihin sisälle, mikä saattoi hieman turhauttaa. Lisäksi olen lukenut mitättömän vähän Villiin länteen sijoittuvia teoksia, joten ympäristö cowboyineen ja intiaaneineen vaati totuttelua. Tunnelman luomisessa Proulx on mestari, mutta noin puolivälissä kokoelmaa täyteen kudottu tunnelma alkoi tukehduttaa. Siksi oli pakko pitää taukoa Proulxin novelleista ja lukea välillä muuta.   

Annie Proulxia on kehuttu paljon ja takakansi suitsuttaa häntä aikamme suureksi novellistiksi. Häntä pidetään vahvana pohjoisamerikkalaisena naiskirjailijana ja esimerkiksi Anna Elina nostaa Proulxin samalle linjalle Oatesin, Shieldsin, Munron ja Phillipsin kanssa. Näin on hyvä tukee näitä kehuja. Vaikka en täysin lämmennyt Proulxin novellikokoelmalle, siitä huokuu väkevän kirjailijan voimaa. Ehkä pitää vielä joskus kokeilla jotain muuta Proulxilta ja testata, pureeko jokin muu hänen teoksensa voimakkaammin. 

Näin on hyvä -novellikokoelmasta ovat lukeneet myös Katja ja Kirsi, joka kirjoittaa laajemminkin Annie Proulxista kirjailijana.

10 kommenttia:

  1. Proulx on varmasti suuri novellisti, mutta itse pidän eniten hänen romaanistaan Laivauutisia. Se on koskettava, kokonainen ja omaperäinen kirja. Suosittelen sitä lämmöllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, Katja! Pitää nyt kyllä laittaa kirjavinkki korvan taa, kun näin moni sitä suosittelee ;)

      Poista
  2. Minä pidän Proulxista aivan valtavasti ja harmittaa, kun pari hänen kirjaansa vain odottaa hyllyssä lukijaansa. Mutta eivätpä ainakaan karkaa minnekään. ;)

    Hänen raadollinen tyylinsä puree minuun suuresti, ja tämänkin kokoelman novellit luin ihan sydän syrjällään. Tuo Marunalapsi on jäänyt kyllä vahvasti mieleen, ihan mieletön tarina.

    Kuten Katja, minäkin suosittelen Laivauutisia. Se on upea romaani, joka antaa lukijalle todella paljon.

    (Melkein tekisi itsekin mieli lukea se uudelleen... Kimppaluku.....??) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, Suketus! Marunalapsi säilynee mielessä kaikista vahvimmin.

      Jos kolme suosittelee, niin kyllähän se täytyy tutustua Proulxin romaaniin. Kimppaluku voisi olla paikallaan. Pitääpä katsoa sitä tässä kevään aikana. :-)

      Poista
  3. Heh, klikkasin tänne suosittelemaan Laivauutisia, nyt tunnen itseni kaiuksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, sinun kommentin ansiosta takuulla lainaan kyseisen teoksen. ;)

      Poista
  4. Voimakas on juuri oikea sana kuvaamaan tätä. Tämän jälkeen ei voi unohtaa Proulxia kirjailijana. Vaikka on hyvä, mulle kävi juuri niin, että vaati vähän taukoa, kun yritin aloittaa toista hänen teostaan, se tökki alkuun. Se ei tosin ollut tuo kehuttu Laivauutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti, mahtavaa aina löytää ja tutustua itselleen tuntemattomiin kirjailijoihin. Minullakaan ei taitaisi onnistua se, että heti nyt tarttuisin Proulxiin.

      Poista
  5. Luin tämän myös ihan juuri ja vaikutuin! Omiksi suosikkinovelleikseni nousivat Vanhoja cowboylauluja, Maha pystyssä ojassa ja Paholaisesta kertovat tarinat.

    Vaarallinen harmonikka jäi vuosia sitten kesken, mutta nyt musta tuli Proulx-fani heti kerralla. Kävinkin jo huuto.netissä uusilla novelliostoksilla...

    Laivauutisia olisi myös tuossa odottamassa, ilmoittaudun mukaan kimppalukuun! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Satu! Oletkohan jo kirjoittanut tästä arvion? Pitää käydä kurkkaamassa blogiasi ;-) Ja sinuunpa Proulx sitten kunnolla kolahti, jos jo hommasit tuotantoa omaan hyllyyn! :-)

      Meitähän olisi jo hyvin kimppaluvussa, jee!

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!