Kaipaus mukanamme

Dora, dora, Heidi Köngäs.
Otava 2012. 333 s.


Kuu on kuten minä: falski, tyhjä ja eloton. Olen pimeä kaivoskäytävä, kylmää hikeä tihkuva kaivoskäytävä, punatautipaskalle haiseva käytävä. En näe eteen enkä taakse. Tunnustelen tietä pimeässä, käytävä kapenee suipoksi ja tunnelin terävä pinta repii kädet ja jalat verille. Dora, dora, minun nimeni.



Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer matkustaa Petsamoon jouluna 1943. Hänen mielensä on levoton: yhteys Hitleriin on katkennut. Speer ei suinkaan matkusta yksin, vaan hänen matkajoukkonsa on vähintäänkin värikäs. Mukana ovat kaunis sihteeri Annemarie, nuori suomalaistulkki Eero, puolijuutalainen taikuri ja hieman taka-alalle jäävä viulisti. Joukko matkaa hyisen tuulen viheltäessä ja puuterilumen pöllytessä auton perävaloissa kohti pohjoista, missä revontulet tanssivat taivaalla.

Dora, dora on jäinen, kaamos on nielaissut kaiken valon. Tunnelma on jännittynyt ja kiihtyy loppua kohden kohti takakannen lupaamaa räjähdystä. Tämän ansiosta lopulta koukutuin kirjaan, sillä aluksi jopa mietin keskenjättämistä ja sitä, että palaisin teokseen myöhemmin uudelleen. Syy ei ollut kirjan vaan sen, että olin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -teoksen jälkeen sen verran väsähtänyt sota-aiheeseen, että tuntui raskaalta heti perään palata synkkyyteen. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi, koska jokin koukutti. Pidin siitä, että Köngäs vetäisee lukijaa välillä taaksepäin, jotta tämä pääsisi katsomaan tapahtumia toisen henkilön näkökulmasta. Köngäs ei nimittäin suo pelkästään Speerille äänessäoloa vaan päästää myös sihteerin, tulkin ja taikurin ääneen. Tämä ratkaisu oli mieluinen, sillä Speeriä vihlovasta  ikävästä olisi ollut liian toisteista lukea joka sivulla.

Dora, dora huokuu himoa ja kaipausta. Ei vain Speerin ja Hitlerin välistä, vaan myös Annemarien, tulkin ja taikurin omia kuohuvia tunteita. Himo kuohuu koko ajan pinnan alla, vaikkeivat toiset sitä huomaa. Köngäs kuvaa kauniisti Annemarien ikävää rintamalla olevaa miestään kohtaan ja kourivaa himoa suomalaistulkkia kohtaan. Sitä vastoin miesten tunteiden kuvaus kielellä kikkailemalla tuntui liian huolitellulta ja koreilevalta. En osannut kuvitella viileää  Speeria kuvaamassa tunteitaan esimerkiksi seuraavasti: Hän on kuin minun sulamaton kohtani, aina avoin kylmä meri. 

Speer on kaikesta huolimatta kiintoisa henkilö, koska hän oikeasti elänyt ja matkustanutkin Petsamoon. Albert Speer oli häikäilemätön, Hitlerille ja työlleen täysin omistautunut mies, joka toimi ennen varusteluministeriksi pestautumista Saksan pääarkkitehtina. Sanotaan, että Speer katui juutalaisten kohtelua, ja tämä tuli kirjassakin esille. Katuiko Speer todella vai oliko hän vain erityisen taitava näyttelemään? Siitä eivät historioitsijatkaan ole varmoja. Annemarie on henkilöistä herkin ja haavoittuvin. Hänen ja tulkin, Eeron, toisiinsa ihastumista ja pakahduttavaa rakkauden tuskaa oli antoisinta lukea. Taisinpa itsekin ihastua vaaleahiuksiseen ja kilttiin Eeroon; hänen kohtalonsa kosketti syvästi. 

Summa summarum. En ole aiemmin lukenut Köngäksen teoksia eikä Dora, dora jättänyt pakahduttavaa tunnetta päästä heti käsiksi naisen tuotantoon. Finlandia-ehdokkaaksi viime vuonna päässyt teos on kyllä lukemisen arvoinen, vaikkeikaan täysi kymppi teos olekaan. Dora, dora kaikuu tuulessa vielä pitkään kansien sulkemisen jälkee, loppu saa lukijan hengästymään. Teoksen alku kuitenkin tuntui käynnistävän hitaasti eikä napannut minua heti pauloihinsa. Köngäksen kieli oli kuitenkin upeaa luettavaa vaikkei se mielestäni täysin solahtanut mieshahmojen suuhun eikä ole virheetöntä, kuten monet ovatkin todenneet. Vaikka itse sytyin hitaasti Dora, doralle, sitä voi lämpimästi suositella lukijoille, jotka tahtovat historiaa, johon kietoutuvat rakkaus, kaipaus ja ihmisessä kytevä pahuus. 


Dora, doran ovat lukeneet myös muun muassa KatjaMiiaAnnika K ja Sara

Kommentit

  1. Haastoin sinut: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/02/sain-matkalla-mika-mika-maahan-blogista.html#comment-form

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Vastailenpa siihen ensi viikon aikana :)

      Poista
  2. Hih, minäkin ihastuin Eeroon <3 Jos Köngäksen kerronta lumosi, suosittelisin antamaan vielä kirjailijalle mahdollisuuden... Minä tosin olen jäävi sanomaan, koska mielestäni Köngäs on suomen paras kirjailija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Eero! Uskoisin antavani Köngäkselle vielä mahdollisuuden. Sen verran kuitenkin hänen kirjoitustyylinsä jäi kiinnostamaan.. ;-) Ellei Köngäs olisi saanut Finlandia-ehdokkuutta, olisin yhä tietämötän hänestä. Niin vain löytyy lisää kiinnostavia suomalaisia kirjailijoita. :-)

      Poista
  3. Minä pidin Dora, Dorasta aika lailla varauksetta. Se on moninäkökulmaisuudessaan kiinnostava, intensiivinen, hurja ja kuitenkin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappiin osuvia adjektiiveja, Katja. :-) Teoksen lopun nopetuva tahti, kiihko ja intensiivisyys oli huikeaa. Jonain päivänä vielä pitää kokeilla muita Köngäksen teoksia.

      Poista
  4. Hienoa tulkintaa! Dora Dora on kyllä parhaimpia lukukokemuksia ikinä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!