Novellien matkassa: Minulla oli unelma

Huolimattomia unelmia, Juha Itkonen.
Otava 2008. 253 s.

Juha Itkosen novellikokoelma Huolimattomia unelmia (2008) sisältää 12 novellia: Kaupankäyntiä, Fucking Thailand, Florida, Ei minun elämäni, Tamminen, Ei, Sama sana, Muilutus, Olosuhteet, Vierashuone, Hetki minun jälkeeni ja Siivet. Kukin novelli tutustuttaa lukijan eri ikäisiin ihmisiin. Itkonen onnistuu taitavasti eläytymään niin pienen pojan kuin toimittajanaisen ajatusmaailmaan. Itkosen novellit heittelevät lukijan tunteita: liikuttumisesta pieneen alakuloiseen hymyyn. 

Ensimmäinen novelli, Kaupankäyntiä, on yksi suosikeistani kokoelmassa. Kummastelin lukiessani sitä, miksi kyseinen novelli tuntui tutulta, kunnes muistin: Olen lukenut sen aikoinaan lukiossa ja luultavasti myös analysoinut sitä. Kaupankäynnin minäkertojana on pieni poika, jonka isä myy tavaraa pimeästi. Isän ja äidin suhde salamoi, mutta pojalle isä on sankari. Yhdessä isä ja poika lähtevät loppuunmyytyyn jääkiekko-otteluun, missä poika eksyy ihmismassaan hakiessaan evästä. Harhamatka antaa pojalle rohkeutta, joten hän seuraa ottelun yksin ilman isää. Kun järjestysmies pelin päätyttä johdattaa pojan oikealle paikalleen, on isä muuttunut: hartiat lysyssä, kasvot mustelmilla ja silmät itkun tahrimat. Sankaria ei enää ole, viitta on palanut. Yhtäkkiä poika on aikuinen ja isä lapsi. Oli kuin isä olisi murentunut edessäni, antanut maailmalle periksi ja jättänyt sen minun huolekseni. 

Kokoelman novelleista miellyttivät Kaupankäynnin lisäksi ainakin Fucking Thailand, Ei minun elämäni, Muilutus ja Hetki minun jälkeeni. Fucking Thailand on puhutteleva novelli uusperheestä, jossa yläkouluiässä oleva poika lähtee Thaimaan matkalle lesboäitinsä ja tämän tyttöystävän kanssa. Matkan aikana poika oppii hyväksymään äitinsä parisuhteen. Muilutuksessa kaveriporukka päättää yllättää vastahakoisen sulhasen polttareilla ja vievät tämän mökkeilemään. Polttareiden taustalla ei kaikilla ole ilo tulevista häistä vaan Marjamäki yrittää saada sulhasen toisiin ajatuksiin. Olinko valmis, Marjamäki kysyi minulta; valmis tekemään vanhalle ystävällemme palveluksen, varmasti suuren ja mahdollisesti viimeisen, jonka hän meiltä huolisi. Novelli on kokonaisuudessaan onnistunut, ja pidin etenkin sen lopusta: on hyväksyttävä ystävän päätökset, vaikka kuinka niitä haluaisi muovailla itselle mieluisiksi. Ei minun elämäni kertoo ahkerasta toimittajanaisesta, joka pääsee nuoren kotiäidin muuttumisleikkiä tehdessä niin lähelle tuntematonta ihmistä, että oppii jotain merkittävää itsestään. Aviomies löytää entisen ihastuksensa sydänriipuksen, joka heilauttaa miehen kertaheitolla nuoruusmuistoihin Hetki minun jälkeeni -novellissa. 

En ole vielä törmännyt novellikokoelmaan, jossa ihan jokainen novelli olisi mieluinen.  Huolimattomissa unelmissa vieraiksi jäivät ainakin Florida, Tamminen ja Ei. Nuorukainen ja mies, toisilleen tuntemattomat, ovat matkustaneet Yhdysvaltoihin novellissa Florida. Koko novelli jäi minulle epäselväksi, koska asioita jätetään hämärän verhon taa: Miksi kumppanukset ovat matkustaneet Yhdysvaltoihin? Keitä he oikein ovat? Tamminen ja Ei kuuluvat niihin novelleihin, joista en juurikaan muista mitään. Ehkä kokoelmallinen arjen surkeutta imi voimat ja välillä olisi kaivannut täysin muuta. Novelli toisensa jälkeen on pohjimmiltaan samaa harmautta, vaikka toisaalta niiden pohjalta kumpuaa myös palanen positiivisuuden valoa. 

Olen aiemmin lukenut Itkoselta teoksen Anna minun rakastaa enemmän, jolle en oikein lämmennyt. Kokemus ei voinut olla hieman vaikuttamatta ennakko-odotuksiini, mutta novelleissa Itkosen kirjoitustyyli puri paremmin. Huolimattomia unelmia ei ole kaikilta osin napakymppi, mutta se onnistuu koskettamaan lukijaa syvältä. Unelmaa on ihana helliä, tuudittaa ja vaalia, mutta se voi särkyä yhtä helposti kuin syntyikin. Tarvitaan vain pieni särö, osuma, ja koko elämä voi musertua sinä hetkenä. Vaikka sitähän elämä on: unelmien rakentamista ja toteuttamista, niiden sortumista, hyväksymistä ja uusien kokoamista. 

Tämä pitäisi tallentaa videokameralle, lähettää satelliittiterveisinä kaikkien maailmankaikkeuden mahdollisten planeettojen asukkaille. Tällaisia me olemme. Tällainen on meidän maailmamme. Me emme halua mitään pahaa. Antakaa meidän elää.


Osallistun tällä novellikokoelmalla Kirjavan kukon novellien lukuhaasteeseen. Huolimattomista unelmista en onnistunut kovin montaa arviota löytämään, mutta ainakin Susa on siitä kirjoittanut. Kurkkaa myös arvio Kirjavinkeistä.

Kommentit

  1. Minulla on tämä lukemattomana hyllyssä, saa nähdä milloin innostun taas pitkästä aikaa tarttumaan novelleihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni sattui hyvä sauma lukea novelleja nyt, kun olen niitä työn puolesta lueskellut. :-) Muuten niitä tulee -minullakin- harvakseltaan luettua.

      Poista
  2. Minulla on samanlainen kokemus novellikokoelmista. Ne ovat aina hieman epätasaisia.

    Huolimattomia unelmia ei ole suosikkini Itkoselta, vaikka nautin hänen tekstistään ja tunnustaudun ihan Itkos-faniksi. :) Kokeile Hetken hohtavaa valoa tai Myöhempien aikojen pyhiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä Katja! Voisin jompaa kumpaa kokeilla vielä joskus. :-)

      Poista
  3. Hei! Sinulle on jotain blogissani :)

    http://maailmanaareen.blogspot.com.au/2013/02/blogihaaste-11.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!