lauantai 16. maaliskuuta 2013

Maton alle lakaistut salaisuudet

Kultapoika, smaragdityttö (Gold Boy, Emerald Girl),
Yiyun Li. Tammen Keltainen kirjasto 2012 [2010].
suom. Seppo Loponen. 259 s.


Viimeinen helmikuun novellikuukautena lukemani teos oli amerikankiinalaisen Yiyun Lin Kultapoika, smaragdityttö (suom. 2012 [2010]). Lin on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, ja hänen novellikokoelmansa on jäänyt mieleen blogien arvioita silmäillessä. Nyky-Kiinaan sijoittuvat novellit yllättivät minut -eivät ällikällä, mutta peruspositiivisesti kuitenkin. 

Kultapoika, smaragdityttö sisältää kahdeksan novellia: Ystävällisyys, Hänenlaisensa mies, Vankila, Omistaja, Palavat talot, Puutarhatie kolme, Aika kiitää ja nimikkonovellin teoksen nimen mukaan. Ensimmäinen novelli, Ystävällisyys, on huikean pitkä aloitus.. Aloin selailla sivuja, kun aloin jo epäillä, että oliko teos sittenkään novellikokoelma, heh. Jokaista Liun novellia verhoaa suru, joka ei enää välttämättä purista sydäntä mutta on hiljaisena olemassa. Henkilöt ovat usein menettäneet rakkaan ihmisen, lapsen tai aviopuolison, tai hän on valinnut yksinäisyyden varjellakseen elämän lyömiä mustelmia, salaisuuksia. Yksinäisyys ei välttämättä ole henkilöille itselleen ongelma, mutta sitäkin suurempi läheisille: ilman aviopuolisoa kun ei ole sopivaa elää.

Novellit ovat todentuntuisia välähdyksiä ihmisten arkisesta elämästä. Lin luomat ihmiset ovat aitoja, ja hän suhtautuu heihin lempeästi. Li ei saarnaa eikä alleviivaa punaisella henkilöiden tekoja. Itselleni jäi olo, että novellien ihmiset eivät kenties salaisuuksiensa tai pettymystensä kätkemisen takia tahdo näyttäytyä lukijalle kokonaan vaan he jäävät puoliksi varjojen taa. Kaikista lähimmäksi lukija pääsee Ystävällisyys-novellin päähenkilöä, nelikymppistä naista, joka on aikoinaan adoptoitu, käynyt armeijan ja sitten päätynyt matematiikanopettajaksi. Päähenkilön tutuksitulo on tietenkin novellin pituuden ansiota, sillä muut ovat paljon lyhyempiä ja tiivistetympiä. Lin novelleja on miellyttävä lukea, mutta ne eivät hengitä täysin palkein: jotain jää puuttumaan. Huomasin nimittäin aika pian, että novellien tapahtumat alkoivat nopeasti haihtua mielestä. Esimerkiksi Aika kiitää -novelli jäi harmittamaan. Iäkäs nainen muistelee lapsuuden verisisariaan, joihin ystävyys on aikoinaan katkennut. Naisen lapsenlapsi teettää ravintolan seinälle vanhasta valokuvasta suurennoksen, jossa verisisaret pieninä tyttösinä poseeraavat. Aika kiitää ja niin kiitää novellikin: loppu tulee liian pian eikä ehdi koskettaa niin paljon kuin olisi parhaimmillaan voinut.

Lin novellien peruspohja on kuitenkin hyvin valettu: aiheet ovat kiinnostavia. Yhdessä suosikissani, Palavissa taloissa, iäkkäät naiset pitävät yksityisetsivätoimistoa, jossa he pyrkivät kavaltamaan miehiä, joiden epäillään pettävän aviopuolisoaan. Naisten salapoliisitoiminta sai sympatiahymyn kareilemaan huulilla, vaikka tätä(kin) novellia verhoavat elämän tuottamat pettymykset. Mieleeni jäi myös Vankila-novelli, jossa tyttärensä auto-onnettomuudessa menettänyt aviopari haaveilee uudesta lapsesta. Koska nainen on jo iäkäs, he päättävät vuokrata kohdun vieraalta naiselta. Lin kieli on tasaisen varmaa. Joskin se on hieman yllätyksetöntä, vaikka mukavan selkeää onkin. 

Tutustuinpa muuten Yiyun Lihin juuri sopivasti, sillä hänen romaaninsa Kulkurit on hiljattain suomennettu. Ei ainakaan pääse lukulista lyhenemään. ;)

Kultapojan, smaragditytön ovat lukeneet muun muassa NorkkuJenniMorre ja Joonas Säntti Kiiltomadossa


2 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli ihan ok, mutta odotan pitäväni Kulkureista vielä enemmän, sillä en ole novellien suurin ystävä ;). Kiva kun luit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samanlaiset odotukset täälläkin! Novellien lukukuukausi oli yllättävän rankka, vaikka pidänkin novelleista. Huomasin, että niitä on helpompi ja mukavampi lukea silloin tällöin. :-)

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!