Lasketaan lampaita

Suuri lammasseikkailu (Hitsuji o meguru böken),
 Haruki Murakami. Tammi 2010 [1982].
suom. Leena Tamminen. 351 s.


Se lampaista. Sodan jälkeen, kun villan ja lampaanlihan tuonti Australiasta ja Uudesta-Seelannista vapautui, lampaankasvatuksen merkitys Japanissa romahti olemattomiin. Eikö se ole murheellinen eläin? Siinä on nyky-Japanin koko kuva. 

Japanilaiskirjailija Haruki Murakamin teos Suuri lammasseikkailu vie lukijansa maagis-realistiseen maailmaan, jossa mikä vain voi olla mahdollista. Nimettömäksi jäävä päähenkilö, tokiolaismies, joutuu rikollisjärjestön luotsaamaan tehtävään: hänen on löydettävä eräs erikoinen lammas. Aikaa hänelle annetaan kolme kuukautta. Taakse jää tuttu työpaikka mainostoimistolla, entinen vaimo, nimetön kissavanhus ja elämä, johon kuului sekalaisia suhteita naisiin. Edessä siintäävät Hokkaidon vuoret ja vierellä kulkee nainen, jolla on eriskummallisen suuret mutta kauniit korvat.

Osasin jo etukäteen odottaa, että Suuri lammasseikkailu ei välttämättä ole juoneltaan helpoin. Heti teoksen alkaessa aistii outouden ilmapiirin, joka vain vahvistuu, mitä pidemmälle teosta lukee. Suuri lammasseikkailu on kummallinen ja hämärä. Koska pidän maagisesta-realismista, ei kaikki merkillisyys ollut pahasta, mutta aika paljon minulta jäi tajuamatta. Ongelman ydin ei täysin ole oudoissa tapahtumissa vaan ehkä hitaassa kerrontatavassa. Alkua käynnistellään omaan makuuni turhan verkkaisesti, ja uni alkoi kutittaa silmäkulmassa jo muutaman sivun jälkeen. Lisäksi henkilöihin oli vaikea tarttua, koska kenenkään nimeä ei paljasteta. On vain alkukirjaimia ja peitenimiä. Vasta kirjan keskivaiheilla pääsin juoneen mukaan ja lukeminen alkoi sujua. Valitettavasti juonen vetovoima ei pitänyt otteessaan ihan loppuun asti. Kerronta alkoi maistua pitkitetyltä, ja viimeisten sanojen jälkeen oli pakko palata vähän matkaa taaksepäin ja yrittää lukea kohtia uudelleen. Suuri lammasseikkailu jäi minulla suureksi kummastukseksi. 

Vaikka Murakamin teos ei tällä kertaa ollut nappivalinta, pidin kuitenkin kiireen ja rauhallisuuden ristiriidasta. Siitäkin huolimatta siis, vaikka kiireetön kerronta meinasi välillä haukotuttaa. Tokiolaismiehellä on vain kolme kuukautta aikaa löytää yksi tietty lammas ja jos hän ei löydä sitä, rikollisjärjestön pomo ei suinkaan aio antaa selittelyille tilaa. Vaikka pelko, kiire ja ahdistus varmasti jäytävät tokiolaismiestä, hänen arkensa on siitä huolimatta hyvin tavallista. Mies viettää iltansa kuunnellen musiikkia, juoden viskiä tai lukien kirjoja. Mikään ei vaikuta siltä, että kauhu ajan kulumisesta jäytäisi tämän hermoja. Miten suloisen normaaliksi arjen voikaan pukea, vaikka tavallisuuden taakse kätkeytyy täysin vastakkaista.

Kafka rannalla pitää jatkossakin tiukasti kiinni paikkaansa lemppari Murakaminani. Suuri lammasseikkailu ei kuitenkaan lytännyt haluani jatkaa Murakamin teoksiin tutustumista, sillä seuraavaksi aion häneltä kokeilla Sputnik -rakastettuni -romaania. En tiedä, onko Suuri lammasseikkailu paras mahdollinen ensimmäiseksi Murakamiksi. Teos sopii kuitenkin erityisesti niille, jotka nauttivat verkkaisesti kerrontatyylistä eivätkä hätkähdä arkeen hiipivästä kummallisuudesta.

Suuren lammasseikkailu ihastuttaa ja kummastuttaa. Lue, mitä Katjamarjis ja Mikko Kirjavinkeissä ovat olleet mieltä.




Kommentit

  1. Kylläpä olen kanssasi samaa mieltä. Suuri lammasseikkailu on kummallinen ja hämärä! Mutta koska Murakami kirjoittaa niin hyvin, lukee tätäkin tarinaa mielellään. Sputnik on jo huomattavasti selkeämpi kuin tämä ja siinä on hieman samoja kaikuja kuin Kafkassa rannalla.

    Kafka rannalla on omakin Murakami-suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kyllä! Kommentoin lukiessani miehelleni kirjan kummallisuutta ja kun tämä kysyi, eikö se ole hyvä syy jättää kirja kesken, sanoin: "No mutta, kun tämä on Murakamia." ;-) Onpa mahtavaa kuulla, että Sputnik on lähempänä Kafkaa. Täytyy ehdottomasti saada se luettavaksi viimeistään kesällä.

      Poista
  2. Minulla on tämä lumattomien pinossa, jollakin tavalla kiinnostaa enemmän, vaikka tuntuu kryptiseltä kirjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kryptisyys voi olla mieluistakin -tiedä, vaikka tämä olisi sinulle must kirja. ;-)

      Poista
  3. Tämä oli ensimmäinen Murakamini, ja toistaiseksi ainoani; en kokenut kirjaa millään tavalla hankalaksi, mutta en silti syttynyt kirjasta. Jonkinlainen kiinnostus kuitenkin muita teoksia kohtaan on olemassa, varsinkin kun monet ovat sanoneet, että Lammas ei ole Murakamin vahvimpia saavutuksia. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle hankaluutta tuotti pitkäveteisyys,koska silloin saatoin lukea niin, että ajatus oli muualla ja tipahdin heti juonesta. Luin jostain, että Lammas olisi Rotta-trilogian viimeinen osa mutta ainut suomennettu. Voi olla, että siksikin teos jää vieraaksi.

      Onneksi luin aikoinaan Kafkan ensimmäisenä Murakaminani, koska sen ansiosta Lampaan aiheuttama pieni pettymys ei tapa kiinnostusta miehen teoksiin. :-)

      Poista
  4. Hmm. Vielä en ole saanut Murakamia luettua, mutta tämä(kin) kirja odottelee omassa hyllyssä kärsivällisesti. Tässä kuussa olisi tarkoitus vielä lukea Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko lukenut, Sonja, Kafkaa? Sitä suosittelen. :-) Oi, minuakin kiinnostaa tuo Mistä puhun... Toivottavasti luet sen, niin tulen lukemaan arviosi. :-)

      Poista
  5. Heissan! Heitin sinua haasteella blogissani :O

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!