lauantai 15. kesäkuuta 2013

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Että hän muistaisi saman, Elina Hirvonen.
Avain 2005. 158 s.


"Ole kiltti ja ota tämä pois", hoin jumalalle ja ajattelin silittäväni ihon läpi Joonan ajatuksia. "Ota kaikki pois ja anna kaiken olla niin kuin ennen. Rakas rakas jumala. Ole kiltti ja kaiken olla niin kuin ennen."

Äiti uskoo, että lapset tarvitsevat aurinkoa, keltaisesta kumpuavaa iloa. Yhdessä aviomiehensä kanssa hän maalaa huoneen seinät loistamaan keltaista ja hymyileviä auringonkukkia kurkottamaan kohti kattoa. Kaksi lasta, Anna ja Joona, saavat ympäri vuoden leikkiä ja kasvaa aurinkoa sädehtivässä huoneessa. Sitten kaikki muuttuu. Perheen pastorina toimiva isä lyö poikaansa Joonaa eikä se jää yhteen kertaan. Pieni Anna käpertyy kerälle ja rukoilee entistä elämää ja hellää isää takaisin. Joona lupaa, että vielä jonain päivänä hän tappaa isän. Niin pitkälle hän ei sentään ehdi vaan päätyy mielisairaalaan, jossa seinät eivät loista keltaista.


Elina Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) kestää vain yhden päivän ajan, kun Anna istuu kahvilassa aikomuksenaan lukea kirjaa. Sitten soittaa äiti ja pyytää tytärtään käymään veljen luona mielisairaalassa. "Hän sanoo, ettet sinä välitä hänestä enää", äiti anelee ja vastentahtoisesti Anna lupaa mennä. Lähteminen kuitenkin pitkittyy ja Anna palaa muistoihinsa. Lukijalle valotetaan paitsi Annan ja Joonan lapsuutta myös heidän isänsä ja isänisänsä omaa sekä Annan amerikkalaisen poikaystävän Ianin kipupisteitä. Tämä saa kertoa, miten hän on kantanut syyllisyyttä World Trade Centerin tuhoiskuista ja isästään, joka ei koskaan toipunut sodasta palattuaan. Että hän muistaisi saman kokoaakin yhteen isien ja poikien saamia mustelmia ja kolhuja, joiden aiheuttamaa särkyä myös vaimot ja tyttäret tuntevat sisimmässään ja jotka näin siirtyvät sukupolvelta toiselle. 

Että hän muistaisi saman on ensimmäinen lukemani teos Hirvoselta. Ostin sattumalta saman päivän aikana kaksi kirjailijan teosta, kun löysin ensin tämän Oulun Siivouspäiviltä ja Kauimpana kuolemasta -teoksen kirjaston poistomyynnistä. Maksaessani Että hän muistaisi saman -kirjasta myyjänä ollut nainen lupasi minua odottavan hienon lukukokemuksen. Kiintoisaa oli, että hän oli jättänyt muistilapun yhdelle sivulle, jotta uusi lukija voisi miettiä syytä. Jos joskus myyn kirjan eteenpäin, saa seuraavakin lukija pohtia samaa. 

Naisen lupaus piti, sillä Hirvonen onnistui lyhyestä sivumäärästään huolimatta liikuttamaan. Eritoten Annan tuntema syyllisyys veljestään vavahdutti, mutta Ianin oma jäi harmillisesti etäämmälle. Kahden perheen surullisen tarinan lisäksi kuvataan Annan ja Ianin välistä romanssia. Se jää mielestäni kuitenkin hieman laihahkoksi eikä saa ihan yhtä paljon voimaa ja tunnelatausta kuin perheiden kipuilut. Hirvosen kirjoitustyyli on vähäeleistä ja toteavaa mutta jollain hämmästyttävällä tavalla kuitenkin painavaa. Liikutus ei tullut ihan silmäkulmaan asti mutta värisi sydänalassa, kosketti. Tunnelma on vakava, huumoria on turha etsiä. Siitä huolimatta rivien väleistä hehkuu pientä toivoa, ainakin siihen tahtoo uskoa. Tunne jää hentona kytemään vielä kansien sulkemisen jälkeenkin. 

Hetki, jonka lukija saa viettää Annan ja kahden perheen kanssa, on lyhyt mutta sitäkin tärkeämpi.

Hirvosen teoksesta on kirjoitettu monessa blogissa. Katja toivoisi osaavansa kirjoittaa kuin Hirvonen, Sara on vaikuttunut siitä, ettei teos hukuta lukijaa ahdistukseen, Noora olisi kaivannut enemmän sivuja ja Annika toivoo kaikkien muistavan Hirvosen kirjan. 

12 kommenttia:

  1. Ooh, Elina Hirvonen on hieno kirjailija. Olen pitänyt tästä ja Kauimpana kuolemasta todellakin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauimpana kuolemasta täytyy ehdottomasti lukea vielä jonain päivänä. Onneksi se on nyt omassa hyllyssä odottamassa! :)

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä paljon! Kauimpana kuolemasta ei ollut ihan yhtä lailla minun kirjani, mutta tämä oli hieno ja muistan erityisesti kirjan tunnelman vieläkin tosi hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tosiaan säilyy varmasti pitkään. Upea teos! Kauimpana kuolemasta on minunkin luettava vielä. :)

      Poista
  3. Minulla on vielä Kauimpana kuolemasta lukematta. Afrikasta-esseekokoelma oli niin ikään vaikuttava, vaikka tämä esikoinen oli aluksi mennä minulta ohi. En ollut lukenut silloin niin paljon erilaisia kirjoja kuin nykyään ja aluksi oli tottuminen tyyliin. Perhesuhteet ja syyllisyyden tuntojen kuvaus koskettivat minuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli joskus Kauimpana kuolemasta lainassa, mutta en ehtinyt lukea sitä ja fiilis ei tuntunut oikealta. Jonain päivänä vielä. Onneksi tämä teos tuli nyt kuitenkin vastaan ja luetuksi, jotta tiedän, miten hieno kirjailija Hirvonen on. Hänen kirjoitustyylinsä kolahti.

      Poista
  4. Tämä kirja liikutti minuakin. Pidin tästä niin, että valitsin muistaakseni yhden viime vuoden parhaimmaksi lukukokemuksekseni. Kauimpana kuolemasta on hieno sekin, mutta tämä vaikutti jotenkin syvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hienoa kuulla Katja, että Hirvonen nousi noin korkealle! Tunnelma värisee vieläkin.

      Poista
  5. Komppausta Katjalle, minustakin Kauimpana kuolemasta oli hienoa, mutta tämä vielä hienompi <3 Mahtavaa, että luit ja pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *hieno

      sori, kirjoitan kommenttia reissusta :)

      Poista
    2. Hihi. Kiitos kommentista ihana Annika! :) On aina huippua löytää lisää hyviä kirjailijoita.

      Poista
  6. Luin tämän jo tuoreeltaan vuonna 2005 (tai -06), joten en muista kirjasta juuri muuta kuin tunnelman, joka jäi vahvana mieleen. Pitäisikin lukea lisää Hirvosta!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!