Riikka Pulkkinen: Vieras

Vieras, Riikka Pulkkinen.
Otava 2012. 299 s.


Olen varmaan ainut bloggaaja, joka on lukenut Riikka Pulkkisen mielipiteitä jakaneen kolmannen teoksen, Vieraan (2012), vasta nyt. Sain teoksen viime jouluna lahjaksi, mutta unohdin sen kokonaan hyllyyn muiden kirjojen joukkoon. Sieltä löytyvät myös aiemmat kaksi Pulkkisen teosta, Totta (2010) ja Raja (2006). Näistä eniten mieleeni oli Raja, kun taas Totta jäi etäiseksi enkä löytänyt siitä tarttumapintaa. Nyt kieltämättä jännitti. Vaikka en pidä itseäni Pulkkis-fanina, olivat odotukseni korkealla ja toivoin, että teos tarjoaisi hienon lukuelämyksen. Ilokseni tarina vei mennessään heti ensisivuilta lähtien. Syy siihen, miksi minua jännitti antautua Vieraalle, löytyy yhdestä sen aiheesta. Uskonto on nimittäin vahvasti läsnä, sillä päähenkilö, Maria, toimii seurakuntapastorina. Koska en ole vielä päässyt yli yläkoulu- ja lukioaikojen uskontotuntitraumoista, on suhtautumiseni aiheeseen yhä vastahankainen. Päätin kuitenkin, etten anna omien ajatusteni häiritä vaan kokeilen, tunnustelen, annan mahdollisuuden. Ja hyvinhän siinä kävi.

Marian elämä on ajautunut kriisiin: elämänkumppani on muuttunut rakkaasta sietämättömäksi, usko painautuu Jumalan sijasta muumikantiseen päiväkirjaan, omat ajatukset ja keho tuntuvat vierailta. Teoksen alussa Maria on jo matkalla pois Suomesta, laivan keula osoittaa kohti New Yorkia ja  Maria pohtii, voisiko hän kätkeä virkapukunsa pallomereen. New Yorkista Maria toivoo paitsi löytävänsä itsensä, myös tutustuvansa edesmenneen äitinsä synnyinseudulle, josta hän on vain kuullut lumoavia tarinoita. Joskus käy niin, että kirjaa lukiessa kuulee korvissaan tarinaan sopivan laulun sanat. Vapaudenpatsas, taivaita kohti kurkottelevat rakennukset ja kaupungin syke alkoivat soida korvissani Jay-Z:n ja Alicia Keysin yhteiskipaleen Empire state of mind kertosäkeen sanoina:

In New York, concrete jungle where dreams are made of, oh
There´s nothing you can´t do, now you are in New York
These streets will make you feel brand new
Big lights will inspire you, let´s hear it for New York, New York, New York

Niin, New York on vahvasti läsnä, sitä kuvataan paljon ja kaupungin inspiroimana Maria alkaa tutustua itseensä uudelleen, etsiä omia ääriviivojaan. Kaupunki tanssii valojen sykkeestä ja liikenteen pauhusta eikä liike sammu oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Tanssin rytmin löytää Mariakin. Sen lumoon hänet johdattaa nuori ja salaperäinen nainen, Mélanie. Musiikki ja liike vievät Marian uudelleen valon kevääseen, aikaan, jolloin hän oli 14-vuotias. Nuori tyttö kidutti itseään väkevässä uskossaan niin, että hän sairastui vakavasti anoreksiaan. Pulkkisen kuvaus on tässä kaikista voimakkainta, ja 14-vuotiaan Marian perfektionistisuus ja syömisen äärettömän tarkka vahtiminen tuntuvat pahoinvoinnin aaltoina myös lukijassa. Itse yleensä vältän syömishäiriöitä kuvaavia teoksia, koska koen ne hyvin ahdistavina. Olen itsekin pihdannut ruuan suhteen liikaa teini-ikäisenä ja ollut kertomassa koulun terveydenhoitajalle huolesta ystävän syömättömyydestä. Epämukava olo mullisti mahan pohjassa Marian nuoruuden kuvauksissa, mutta jokin kerronnassa tarrasi niin kovasti, että en voinut olla lukematta, miten tyttö laskee yksitellen jokaisen kaurahiutaleen tai ahtaa suuhunsa laskiaispullan toisensa jälkeen miettien kuumeisesti samalla, kuinka paljon pitäisi juosta illalla. Samalla, kun Maria riuduttaa itseään äärimmilleen, lukijakin kiduttaa itseään ahmimalla yhä enemmän sivuja ja tuntemalla pelottavaa nautintoa niitä lukiessaan. Mitä lähempänä nuori Maria on pyhän kolminaisuuden säihkyvää ydintä, sitä enemmän hänen perfektionistisuutensa herätti voimakkaan ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olin oudon lumoutunut, toisaalta Mariassa ja hänen hurmoksessaan ärsytti lähes kaikki. Nämä tunteet eivät olleet yhtä voimakkaita vanhempaa, nykyhetken Mariaa kohtaan.


Vieras on teemoiltaan runsas kuin tienpientareelta kerätty kukkakimppu. On uskonnollisuutta, ruumiillisuutta, muukalaisuutta, avioliittokriisiä ja rasismia. Siitä huolimatta kimppu pysyy kauniisti kasassa. Vieras ei ole vain Marian tarina, vaan se kertoo myös pienen, ulkomaalta Suomeen muuttaneen Yasminan elämästä. Hän on innokas oppimaan suomen kielen ja kulttuurin, mutta muut lapset kääntävät selkänsä ja supisevat keskenään. Maria, joka on myös itse kokenut kiusaamista äitinsä taustan vuoksi, yrittää parhaansa mukaan auttaa Yasminaa. Jotain kuitenkin tapahtuu, mikä saa Marian ottamaan Yasminan muumipäiväkirjan mukaansa ja matkaamaan New Yorkiin. Vieras sisältää poimintoja Yasminan päiväkirjamerkinnöistä, mutta mielestäni niiden merkitys tarinan kannalta jäi aika mitättömäksi. 

Itsevarmaa, runollista ja rikasta. Sitä on Pulkkisen kieli Vieraassa. Aiemmat lukemani kirjailijan teokset eivät ole kielensä puolesta enää vahvoina mielessäni, mutta uskaltaisin todeta ihastuneeni eniten tähän kolmannen teoksen kieleen. Paikoin kielessä kuitenkin tuntui olevan turhan hiouttuja sanavalintoja. Rosoa saa mielestäni olla, ei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle hiottua. Kieli kuitenkin taipuu kauniisti ja luo kerrontaan tanssin rytmin etenkin kohdissa, jotka Pulkkinen on kirjoittanut runomuotoon. Sanat liikkuvat, keinuvat ja sulautuvat Marian tanssiin. Haastetta luo, tavoittaako sanojen rytmi lukijan. Runomuotoisen kohdat vaativat hiljentymään, antautumaan sanojen poljennolle ja kuulostelemaan. On annettava lupa tanssivien sanojen määrätä tahdin ja sen, saako lukija jatkaa suoraan lukemista vai onko jäätävä hetkeksi pohtimaan liikkeen herättämiä ajatuksia. 

Vieras on teos, josta riittäisi äärettömän paljon pohdittavaa. Kannattaakin valita se luettavaksi, jos haluaa saada ajatuksia herättävän lukukokemuksen ja nauttia siinä samalla taidokkaasta kielestä. 

Googlaamalla löytyy iso pino arvioita, niin ihastuneita kuin pettyneitä. Esimerkiksi Elinan mielestä Vieras onnistuu pysymään vetävänä lukukokemuksena, Sara koki kirjan teemat hyvin vahvasti, Nanna tykkäsi, vaikka jotkin teologiset pohdinnat tuntuivat raskailta, Minna ei pitänyt päähenkilöstä, mutta nautti kielestä ja Susa pitää Vierasta Pulkkisen vahvimpana, mutta hän ei ihastunut siihen heti.  




Kommentit

  1. Minä pidän perää. En ole vieläkään lukenut Vierasta. Minunkin suosikkini ennen Vierasta on Raja, Totta oli pienoinen pettymys. Nyt voisin vihdoin uskaltautua tämän kirjan pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, oli jo varma olevani viimeinen ;) Raja on myös minun suosikkini. Koska se on ensimmäinen lukemani Pulkkinen, teos säilynee ykkösenä, vaikka lähelle tämä Vieraskin tulee. Luehan, olisi mukavaa kuulla, mitä tykkäät! :)

      Poista
  2. Vieras on ehdottomasti suosikkini Pulkkisen kirjoista. Ihastuin kieleen ja uppouduin täysin Marian uskonnollisen hurmoksen ja syömishäiriön sekoittamaan maailmaan. Yasminen päiväkirjamerkinnöt eivät olleet ihan uskottavia, mutta annan sen anteeksi kirjalle, joka muuten teki minuun suuren vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla kokemuksestasi Liisa! Olen ihan samaa mieltä tuosta päiväkirjakatkelmien epäuskottavuudesta, mutta häiritsevästi se ei haitannut minunkaan lukukokemustani. :)

      Poista
  3. En ole lukenut tätä kirjaa. Luen parhaillaan Totta-romaania. En osaa päättää, pidänkö siitä vai enkö pidä. Kirjaa on hehkutettu ylettömästi ja siksi odotukseni olivat ehkä kohtuuttomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen, että en lukenut Vierasta heti, kun sain sen lahjaksi -juurikin, että "kohu" vähän laskeentuu ennen kuin itse luen. Minulle Totta ei ollut mieluinen enkä siitä juurikaan edes mitään muista. Sen sijaan Vieras tarrasi, mistä olen iloinen, koska pelkäsin niin paljon etukäteen kuulemieni huhujen mukaan sitä, olisiko se ollenkaan mieleen. Pitääpä tulla sitten lukemaan arviosi Tottasta, jotta saa tietää, kumpaa mieltä enemmän olit. :)

      Poista
  4. Minä taidan olla sitten hännän huippu, en nimittäin ole lukenut vielä yhtään Pulkkista. Raja (vai oliko se Totta, apua en ole varma edes siitä!) kuitenkin odottaa pokkarina hyllyssä, joten aion parantaa tapani -en vain lupaa milloin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, Villasukka, ihana lupaus ;D Toivon, että hyllyssäsi on Raja, vaikka toisaalta Pulkkisen kirjat jakavat kovasti mielipiteitä siitä, mikä kirja on kellekin lukijalle mieleen. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!