lauantai 22. kesäkuuta 2013

Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi

Liian paksu perhoseksi, Sisko Istanmäki.
Tammi 1995 [2010]. 214 s.

Liian paksu perhoseksi on tragikomedia isokokoisesta Kaisusta, joka lähtee nuorena tyttönä kauppa-apulaiseksi autioituvalle Ruutinojalle, pikkuiseen kylään 60-luvun Pohjanmaalle. Sekatavara-nimisen kaupan omistajana häärii hintelä ja pienikokoinen Erni, jonka äiti ja sisko käyttävät häikäilemättä miehen laihoja tuloja omiin tarpeisiinsa. Torakat ovat vallanneet kaupan, lattiaa tuskin erottaa pinttyneen mudan alta ja tavaraa lojuu hujanhajan. Tämäkö olisi Kaisun unelmien työpaikka? Ehkä ei, mutta jokin saa tomeran tytön jäämään Ruutinojalle. "Kerro nyt sitten siitä kauppiaasta", äiti utelee kerta toisensa jälkeen puhelimessa. "Ei ole mitään kerrottavaa", Kaisu kiirehtii toteamaan, vaikka hyvin tietää äidin vaistoavan kohonneesta äänensävystä jotain.

Istanmäen klassikkomaineen saanut teos koostuu arjen kuvauksesta, jossa työn ohessa keskiössä ovat myös ihmissuhteet. Se paljastaa, miten Kaisun ja Ernin rakkaus kasvaa suhteeksi ja millaisia ylä- ja alamäkiä heidän parisuhteessaan on. Kauppiaden arjessa on mukana monenlaisia kyläläisiä, joiden luonteet niin ihastuttavat kuin vihastuttavatkin Kaisua. Yhdessä Kaisu ja Erni muodostavat köyhän kyläkaupan keuhkot, puhkuvat siihen voimaa. Se ei olekaan helppoa, sillä Ernin äiti ja sisko ostelevat mielensä mukaan uusi verhoja ja milloin mitäkin ja kasvattavat Ernin velkataakkaa. Rakennuksia pitäisi korjata, mutta Erni ei uskalla sanoa äidilleen vastaan. Nämä nössöt luonteenpiirteet ärsyttivät minua aika pahasti, mitä useammin ne tulivat esiin. Vähältä piti, etten huutanut raivosta: Ota nyt aikuinen mies itseäsi niskasta kiinni! Kaisukin suuttuu -kerran jos toisen- mutta yhdessä Ernin kanssa he näyttävät, millainen voima rakkaudella on. Toinen hyväksytään sellaisena kuin tämä on, ja yhdessä keksitään keinot selvittää solmut, joita elämänlankaan välillä kiertyy. 

Kaisu kahvittaa salin puolella niiden (häälahjojen) tuojat, kylän naiset. Hän pitää heidän harvasanaisesta olemuksestaan. Nämä naiset tietävät, mitä onni on. Että se on vain sitä, ettei ole suurempaa onnettomuutta. Tavallista tasaista menoa vain. 

Vaikka teoksen tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaalle, ei murretta siitä juuri löydy. Kaisu koulii muutamat murteelliset sanat pois, kun Ernin äiti toteaa Ruutinojalla puhuttavan kirjakieltä. Pohjanmaalaisuus näkyy kuitenkin ihmisten arjessa muulla tavalla nimittäin ahkerana työntekona, periksiantamattomuutena ja suorapuheisuutena. Etenkin Kaisu paiskii töitä aamusta iltaan niin, että Erni yrittää välillä toppuutella.   

Liian paksu perhoseksi on vahva kuvaus rakkaudesta arjen hyörinässä. Vaikka hampaitakin kiristellään, opettaa teos lukijalle, minkä avulla ihminen selviää vaikeimmastakin tilanteesta: huumorilla. Teos saa hymyn huulille useamman kerran ja loppu on niin mainio, että lukija lähes naurahtaa. Istanmäen teosta voi lämmöllä suositella jokaiselle.

Istanmäen kirjasta ovat kirjoittaneet Jonna ja noora. Osallistun tällä Avioliittojuonia-haasteeseen, johon olen nyt lukenut neljä kirjaa eli hopeahäiden verran. Lisäksi lyhennän hieman omaa tbr-listaa (22/100). 

18 kommenttia:

  1. Olen nähnyt tarinan joskus muinoin telkasta, veikkaan että toimii oikein hyvin myös kirjana, ja kesäkirjana oikein mukava varmasti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole telkku- tai teatteriversioita nähnyt, mutta kirjasta tykkäsin :) Ja sinäpä sen sanoit, kesäkirjana toimii vallan mainiosti! Itse lueskelin tätä kahvilan terassilla, aah.

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kirjan joskus aikoja sitten ja lukukokemus oli tosiaan melko voimakas. Voin edelleen muistaa kirjan tunnelman, vaikka monet tapahtumat ovat jo unohtuneet mielestäni. Tässä on sellainen kirja, jonka voisi ehdottomasti lukea uudemman kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vieläkin teoksen humoristinen loppu vahvana mielessä ja se saa yhä hymyillyttämään. :) Tämän tosiaan voisi lukea uudelleen!

      Poista
  3. Tämä on ihana kirja ja Erni todellakin ahdistavan nössö. Olen lukenut tämän useampaan kertaan ja elokuvankin katsonut kahdesti, tykännyt joka kerta. Tuo lainaamasi sitaatti on ihana, sillä sitähän se onni on: tasaista arkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, mahtavaa kuulla! :) Pitäisikin kirjoittaa tuo osuva sitaatti muistikirjaan talteen.

      Poista
  4. Haa, löysin tämän kirpparilta pari viikkoa sitten! Täytyypä ottaa lukuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, teit mahtavan löydön Annika! Tulen heti lukaisemaan arviosi, kun olet kirjan lukenut. ;)

      Poista
  5. Kiva, että tykkäsit! Minulle tämä saattaa olla jopa vuoden 2013 paras luettu kirja. :)

    Juuri tuo huumori ja lämpö on parasta. Tragikomedia on vaikea laji, mutta Istanmäki handlaa homman ihailtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, korkea sijoitus! :) Istanmäen huumori on ihanan lempeää, ja Kaisu on hahmona mielenkiintoinen. Hänestä kun selviää koko ajan lisää asioita, jotka selittävät vahvan naisen käytöstä. Loppu hymyilyttää vieläkin.

      Poista
  6. Tämä piti lukea heti ilmestymisvuonna. Olen nähnyt myös kesäteatterissa ja telkkarissa. Hyvä tarina erilaisuudesta ja sen voimasta sekä tietysti rakkaudesta arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämän luku on venynyt näihin päiviin saakka, teatteri- ja telkkuversioita en ole nähnyt. Onneksi tuli nyt luettua -muuten olisi jäänyt loistava kirja välistä. :)

      Poista
  7. Istanmäki on yksi suosikkejani! Kannattaa lukea häneltä myös muita teoksia, kuten Yöntähti tai Viimeiset mitalit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, pitääpä laittaa muistiin mainitsemasi teokset. :)

      Poista
  8. Jaahas, mihinköhän kirjaan olen aikoinaan tämän kirjan sekoittanut, koska olen koko aikuisikäni olettanut tämän olevan eräs syömishäiriöistä kertova kirja, jonka olen lukenut joskus yläasteikäisenä. Eli erittäin hyvä tietopaketti tuo sinun arviosi:D Tulen tämän varmaan jossain vaiheessa lukemaankin, niin monella 100 must-read-books- listalla tämä on pyörinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei! :-D Olisitko sekoittanut Ihanaan mereen? Se ainakin käsittelee syömishäiriötä, ja sitä luetutetaan yläkouluissa (minäkin olen sen aikoinani koulussa lukenut). Suosittelen lämpimästi Istanmäkeä. Minullakin teos pyöri listoilla pienen ikuisuuden ennen kuin joudutin lukemista hankkimalla teoksen omaan hyllyyn. :)

      Poista
  9. No niin, minäkin sain romskun luetuksi, ja tulin nyt uudelleen arvioosi tutustumaan. Samoilla linjoilla olen. Ihanasti kirjailija tarinaa ammentaan siitä ittestään - arjesta :D

    Voi että pisti kyllä Ernin suku vihaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hienoa, että luit ja että kokemus oli hyvä! Pitää tulla heti lukemaan arviosi, kun sen kirjoitat. :) Joo huh huh, onneksi oma suku ei ole Ernin oman kaltainen.. :-D

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!