Tuomas Kyrö: Liitto

Liitto, Tuomas Kyrö.
Wsoy 2005. 359 s. (bon-pokkari)


Liitto (2005) on Tuomas Kyrön tuotannon kolmas teos. Olen tähän asti lukenut mieheltä ensimmäisen Mielensäpahoittajan sekä sen seuraajanMiniän ja Kerjäläisen ja jäniksen. Kaikki nämä luettuani Kyrön huumori on tullut hyvin tutuksi, ja siksi olikin kiintoisaa tutustua Liiton myötä miehen vakavampaan puoleen. Pienen totuttelun jälkeen solmin liiton kirjan kanssa, uppouduin ja voin edelleen pitää Kyrön lempikirjailijoideni joukossa.

Eletään loppukesäisissä tunnelmissa Mollojärven uintikilpailuissa vuonna 1938. Lyydia ihastuu kisan voittaneeseen hintelään Urhoon, jonka kimmeltävät haaveet kuultuaan Lyydia laittaa peliin oman elämänsä. Koti on hänelle yhtä kuin vankila; väkivaltainen isä ruoskii tyttöä työn tekoon eikä epäröi lukita Lyydiaa tämän huoneeseen kuukausiksi. Lasta odottavan tyttärensä ja pianon isä jättää kylmään talviviimaan Urhon kodin portaille, kun nuoripari muuttaa saman katon alle. Todellisuus ei kuitenkaan ole ruusuinen; Urho on joutunut rintamalle ja Lyydia joutuu hoitamaan huonokuntoista anoppiaan, joka tuskin edes miniäänsä tunnistaa. Ne haaveet, joita Lyydia niin mielessään hoivasi, ovat mennyttä ja edessä on kivikkoinen taival, josta hän ei selviäisi ilman Urhon siskon, Annan, apua. 

Vaikka Liitto sijoittuu vuosiin 1938-1958, sotatanner jää taustalle. Se vaikuttaa ihmisten elämään, mutta keskiössä ovat ihmiset itse. Liitossa on neljä eri kertojaa ja kolme liittoa. Ääneen pääsevät Lyydia, Urho, tämän sisko Anna sekä puolalainen sotavanki Bronislav Slusarski (Pentti). Jostain syystä minulla kesti tovi ennen kuin ymmärsin kursiivilla kirjoitetun tekstin puhuvan Annan äänellä. Ilmeisesti minulla sujahti jokin tärkeä pointti lähtöviivalla, tiedäpä tuota. Joka tapauksessa Kyrö on luonut kiinnostavia, rakastettavia ja persoonallisia henkilöhahmoja. Pidin jokaisesta kertojasta, vaikka välillä joku aiheuttikin hampaiden kiristymistä (mutta sehän onkin liitossa tyypillistä). Hyvä esimerkki tästä on Anna, nuori opettaja, joka on hullaantunut Adolf Hitleriin ja tämän politiikkaan. Nainen on rakentanut oman kuvitelmansa miehestä ja on sokea Hitlerin aiheuttamille hirveyksille. Annan silmät avautuvat vasta puolalaisen sotavangin myötä, mikä murentaa naista, joka on koonnut uskonsa kuvitelmista. Lukijana toisaalta kiinnosti, milloin Annan silmät avautuvat ja toisaalta raastoi seurata, miten nainen kuihtuu pirstaloituneen sisimpänsä mukana.

Lyydian äänessä kaikuvat pääosin suru, ikävä ja pelko lasten ja Urhon puolesta. Pariskunnan liitto on pääosin tragikoomista seurattavaa; se herkistää ja naurattaa. Urho on perinteisen suomalaisen miehen kuva, joka ei juuri puhu kuin muutaman sanan. Hänen kohdallaan korostuu ajatteleminen, sillä vaikka mies ei juuri pukahda, hän pohdiskelee sitäkin enemmän. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö Urhon sydän sykkisi lämpöä, vaikka tämä joskus kummasteleekin vaimon halua kulkea käsi kädessä. 


Emännän kuorsauksesta tiesin olevani oikeassa paikassa, kun ei toistakaan paikkaa ollut, eikä meidän kylillä lähdetä uutta emäntää etsimään niin kauan kuin ensimmäinen elää. Mitä parempaa semmosesta uudesta löytäisi? Varmaan se aluksi näyttäisi ja tuntuisi niin kuin kaikenmoinen uusi. Kolmen viikon jälkeen alkaisi jo vituttamaan, että viitsiikin leikata reikäleivästä siivuja itteänsä päin.


Liitto on kieleltään toteavaa ja melko riisuttua. Se sopii mielestäni hyvin teokseen, jonka voima syntyy ihmisistä ja siitä, mistä kukin joutuu luopumaan. Kyrö on kuitenkin usuttanut huumoria mukaan muun muassa tunnistettavina laulun sanoina, jotka saivat kyseisen kappaleen soimaan lukijan päässä ikään kuin taustamusiikkina. Ja teoksen loppu, se on loistava. Vaikka loppu on kauniin toiveikas ja siihen ehkä pitäisi suhtautua myös pienellä vakavuudella, helähdin nauruun. Tätä kirjaa voisikin suositella luettavaksi jo pelkästään sen lopetuksen takia, vaikka se toisaalta olisi huutava vääryys, koska ansioita on rutkasti. Kyrö on nuoresta iästään huolimatta onnistunut kirjoittamaan uskottavasti sota-ajasta ihan kuin hän itse olisi sen kokenut. Taustatyö on siis tehty huolella. 

Helsingin Sanomien hiljattain julkaiseman Lukijoiden sata suosikkia -listalle pääsi moni Kyrön teos mukaan lukien Liitto, joka tosin sijoittui alemmas kuin uudemmat Kyröt mutta keikkuu kuitenkin sijalla 98 (43 ääntä). Jos et ole Kyrön vanhempaan tuotantoon vielä tutustunut, suosittelen lämpimästi Liittoa. 

Blogiarvioita Liitosta löytyy aika vähän: Jum-Jum ja äänikirjan kuunnellut Amma. Lisäksi arvio löytyy Kiiltomadosta


Kommentit

  1. Oih, kuulostaa hyvältä! Aion lukea tämän syksyllä, sillä kirja on omassa hyllyssäni nököttämässä jonkin muinaisen alennusmyynnin tuloksena ja se kuulostaa kiinnostavalta ja koskettavalta. Kyrö on minunkin suosikkejani, vaikken koko tuotantoa ole vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Liitto pääsee hyllystäsi luettavaksi :-) Itse ajattelin seuraavaksi lukea ihan ensimmäisen teoksen Kyröltä, Nahkatakin. Tosin saa nähdä, milloin, sillä odottava kirjapino on valtaisa.

      Poista
  2. Tämä on niin hyvä! Ehdoton suosikkini Kyröltä! Kuuntelin tämän äänikirjana, toteutus oli hyvä, sillä lukijoita oli kaksi ( vai peräti kolme, en enää muista), joka tapauksessa eri kertojista pysyi hyvin perillä. Tämä on kaunis tarina ja tutkielma sodasta ja ennen kaikkea ihmisyydestä. Kyrö on hauska, mutta toivoisin häneltä seuraavaksi jotain vakavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui kyllä hyvältä lukea vaihteeksi vakavampaa Kyröä. Hauskaa tekstiä on aina mukavaa lukea, mutta kun sitä on lukenut paljon, alkaa puuduttaa. On hienoa huomata, että molemmissa Kyrö on loistava! Pitää jatkaa hänen tuotantonsa tutkimista.

      Poista
  3. Vaikuttaapa kiinnostavalta! Kirja on jo omassa hyllyssäni juurikin pokkarina, joten ehkä tulee luettuakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, luehan tämä. Uskon, että tykkäisit! :-)

      Poista
  4. Kyrö lukeutuu minunkin kotimaisten mieskirjailijoiden suosikkiryhmään! Tämän ostin itselle pokkarina ja odottaa siis jo lukupinossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla! Toivottavasti teos pääsee pian pinosta luettavaksi. :-)

      Poista
  5. Kyrö on minunkin kuumassa ryhmässäni, vaikka olen lukenut mieheltä vasta Mielensäpahoittajan (joka on huikea!) ja Miniän. Ruskeakastike on vielä siitä kolmikosta lukematta, mutta ennen sitä haluaisin lukea joko Kerjäläisen ja jäniksen tai tämän Liiton. (Ja sittenkin veikkaan, että seuraava Kyröni on syksyllä julkaistava uutuus, Kunkku. :)

    Rakastan Kyrön huumoria ja verbaalista lahjakkuutta, mutta jo pelkästään Mielensäpahoittaja osoitti miehen olevan myös uskomattoman viisas, syvällinen ja tarkkanäköinen. Juuri niitä ominaisuuksia odotan tältä Liitolta eniten, ja siksi olikin mukavaa lukea että tämä todella on sitä vakavampaa Kyröä. Myös tarinan sijoittuminen vuosikymmenten taakse kiinnostaa. Hieno ja valaiseva arvio, kiitos Kaisa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Olin jo kokonaan unohtanut, että Kunkku(kin) ilmestyy syksyllä! :o Hankittavien kirjojen lista on syksyn osalta niin mittava, kun monilta lempikirjailijoilta ilmestyy teoksia, että siitä riittää hyvinkin vinkkejä joululahjoiksi -jos vain malttaa odottaa jouluun. ;-)

      Minulla kaikki Liittoa aiemmin luetut Kyröt olivat juurikin sitä hauskempaa vitsien iskijää, ja siksi tuntui hyvältä lukea nyt erilaista Kyröä. Puet sanoiksi minunkin ajatuksiani: Kyrö ei ole pelkästään humoristi vaan myös viisas. Sen verran, mitä tunenn kirjamakuasi,Sara, uskon, että Liitto antaisi sinulle upean lukukokemuksen. :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!