Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian: Hiidenmaalainen tarina,
Aino Kallas. Otava 2003 [1928]. 141 s.


Ja tämä henki oli Diabolus sylvarum, Metsän ynnä Suden Henki, jolla suolla ja korvessa kotonsa on, rohkia ja pelvotoin, voiman ja vapauden henki, mutta myös raivon ja väkivallan, salattu yli kaiken ymmärryksen, siivekäs niinkuin myrskytuuli ja palava niinkuin maailman sydän, mutta kuitenkin Pimeyden kahleissa.

Ensimmäinen lukuviikkoa varten lukemani teos on klassikko vuodelta 1928: Aino Kallaksen Sudenmorsian. Samalla otin ensiaskeleeni Kallaksen tuotantoon. Sudenmorsian on balladinomainen lyhyt teos kauniista naisesta, Aalosta, joka lankeaa suden kutsuun ja ulvoo sen seurauksena itsekin ihmissutena. Kyläläiset eivät näe enää ahkeraa Aaloa vaan Saatanan, joka on vallannut naisen sielun. Balladille tyypillisesti Aalon kohtalo kirkuu väistämätöntä tuhoa. Priidikin, Aalon aviomiehen, tehtävä mielestäni luo kuitenkin ripauksen kauneutta surulliseen kohtaloon. 

Kuten niin monelle, myös minulle tuotti aluksi hankaluuksia tottua vanhahtavaan kieleen. Sudenmorsian on kirjoitettu runomaiseen tyyliin, jonka riveillä sykkii paloa ja voimaa. Kun löysin oikean poljennon ja sanat alkoivat taittua suuhun, lukeminen sai ihan uutta vauhtia. Vanha kieli auttoi aistimaan kaarnan tuoksua, suon kitkerää lemua ja tuntemaan sammaleen peiton jalkojen alla. Yhtäkkiä olin siellä, mäntymetsässä ja suon silmäkkeen reunalla, kuuntelemassa susien kiivasta hengitystä ja tassujen kuminaa. Katsomassa, miten Aalo saa ylleen suden turkin ja on osa laumaa, sen ulvovaa kuoroa. Tunne oli hyvin voimakas eikä siitä ollut kiire päästää irti. En voinut kuin haukkoa henkeä ja ihmetellä sitä, miten alkuvaikeuksien jälkeen kieli ja sen voima voivat lukijan heittää kymmeniä, kymmeniä vuosia taaksepäin niin vahvasti ja ryminällä. Jos jonkun takia teokseen joskus palaan niin kielen, ehdottomasti. 

Sudenmorsian on paitsi taianomaista kieltä, myös väkevä kuvaus ennen muinoin vallinneista uskomuksista, noitavainoista ja uskosta Jumalaan sekä Saatanaan. Ihminen ja luonto ovat vahvasti kudotut toisiinsa kiinni, ja niiden tiivistä yhteyttä Kallas kuvaa tarkoin vedoin. Sudenmorsian on aikamatka suomalaiseen mytologiaan ja kuusen neulasilta tuoksuvaan kieleen. Lue, hämmästy ja ihastu!

Pst! Muistathan Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjan. Teen lahjoituksen jokaisesta lukemastani kirjasta, ja haastoin sinut, lukija, lahjoittamaan euron lukemastani ja arvioimastani kirjasta Suomen Pakolaisavun keräykseen. Voit toki tehdä haluamasi suuruisen lahjoituksen (vähimmäissumma sivulla on kuitenkin 5 euroa). Olen nyt lukenut kaksi teosta, joista toisesta kirjoittelen (toivottavasti) huomenissa.

Sudenmorsiamesta löytyy lisää mielipiteitä Anna J:ltäMorreltaJoanaltaBooksyltä ja lisäksi Satu Koskimiehen arvio Kiiltomadossa. 

Kommentit

  1. Sudenmorsian on hieno kirja! Pitäisikin lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Sen kyllä mielellään lukisikin uudestaan. :)

      Poista
  2. Kyllä, erinomainen kirja. Kallaksen muitakin romaaneja pitäisi lukea, joitain novelleja olen lukenut ja niistäkin pitänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on tosiaan hyvä itsellänikin aloittaa tutustumisen jatkaminen. Kenties luenkin seuraavaksi Kallaksen novelleja.

      Poista
  3. Tämä tekstisi on mennyt minulta ihan ohi, onneksi nyt löysin sen täältä. :) Upea kuva, taas kerran!

    Luin Sudenmorsiamen ensimmäisenä blogivuotenani, eli parisen vuotta sitten. Lukukokemus oli jotenkin niin voimakas ja vaikuttava, etten saanut ikinä kirjoitettua kirjasta blogitekstiä. Pitäisi lukea kirja uudelleen, sillä haluaisin tuoda sen blogiini, Sudenmorsian kun on yksi suurimmista suosikeistani kotimaisten klassikoiden saralla. Kallasta pitäisi lukea enemmänkin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!