Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Vuosisadan rakkaustarina (Århundradets kärlekssaga),
Märta Tikkanen. Tammi 2002 [1978].
suom. Eila Pennanen. 173 s.


Märta Tikkasen runosarja Vuosisadan rakkaustarina (2002 / 1978) on kuin väripaletti, jossa löytyy roihuavaa rakkautta, ärjyvää vihaa ja kapinaa. Runosarja on vastarepliikki Märtan kirjailijapuolisolle Henrik Tikkaselle ja etenkin hänen teokselleen Mariankatu 26. Olen joskus yliopiston kirjallisuuden kurssilla lukenut muistaakseni Kulosaarentie 8 -teoksen, josta tosin en enää muista mitään. Pitäisi siis tutustua uudestaan. Märta kuvaa runosarjassaan, millaista on elää alkoholistimiehen kanssa, kärsiä väkivallasta, pelätä lasten puolesta ja tuntea jäävänsä kirjailijapuolison varjoon. 

en?
enää?
rakasta?
sinua?

Runosarja on jaettu kolmeen osaan. Märta purkaa ahdistuneisuuttaan, raivoaan ja tuskaansa alkolistimiehestään ja tämän kausista, jolloin korkki napsahtaa auki, perhe-elämästään sekä taitelijansielustaan, jota hän yrittää sovittaa kuin epäsopivana palana palapeliin. Yö vetää verhonsa, kun Märta vasta pääsee antautumaan kirjoittamisen palolle. Hänen tunteensa eivät hiivi vaan suorastaan vyöryvät lukijan päälle, huutomerkkejä toisensa perään. Ne saavat lukijankin tunteet sekaisin: toisaalta suututtaa niin, että hampaat kirskuvat yhteenpuristuksen voimasta, toisaalta liikuttaa. Itse koin enemmän vihaa ja lisäksi ymmärtämättömyyttä siitä, miksi Märta ei lähtenyt. Vain se jää: yksi sana, kysymys. Miksi?

Humalassa 
olet kaikkivaltias -
olet syyttäjä
olet todistaja
olet tuomari
ja ennen kaikkea olet se
joka aina tuomitaan
rangaistukseen ja kärsimykseen

Koska luen hävettävän vähän runoja, oli hyvä, ettei Vuosisadan rakkaustarinaa lukiessa juurikaan ajatellut lukevansa runoja. Koen runot melko vaikeiksi enkä koskaan lue runokirjoja kokonaan. Yleensä valkkaan yhden sieltä, toisen täältä. Nautiskelen vaikka en aina ymmärtäisi. Nyt saattoi vain antaa mennä, edetä vaivattomasti. Pysähtyä, jos itsestä siltä alkoi tuntua. Siksi tätä voi suositella luettavaksi niillekin, jotka yleensä karttavat runoja. 

Vuosisadan rakkaustarinasta ovat kirjoittaneet myös LiisaSanna ja jaana. Lisäksi arvio löytyy Kirjavinkeistä. Tällä hetkellä Vuosisadan rakkaustarinaa esitetään myös Kansallisteatterissa.

***

Lukuviikko päättyy tänään. En ihan saanut neljää kirjaa luettua, mutta melkein ja olen saavutukseeni todella tyytyväinen, sillä luen normaalisti verkkaisemmin. Toisaalta saavutusta helpotti, kun valitsi luettavaksi lyhyempiä teoksia. Neljänteen teokseen lukuaika ei ihan riittänyt, sillä muut hommat veivät sen verran aikaa, etten iltaisin jaksanut lukea kovin pitkään. Tämä ei kuitenkaan harmita, sillä aloittamani Katja Kaukosen Vihkivedet saattaa päästä suosikkinovelliteosten joukkoon. Oi että, millä nautinnolla olen tähän asti teosta lueskellut! Tähän mennessä lukutaitokampanjaan on kertynyt huima lahjoitusmäärä, yli 1000 euroa. Mieletöntä! Hyvä me! 





Kommentit

  1. Minunki on vaikia kuvitella, että lukisi runokirjan kokonaan - tai jos joskus lukisikin lopulta jokaisen runon niin ei varmasti järjestyksessä. Tulee aina vain silmäiltyä edestakaisin ja luettua vähän sieltä sun täältä, kun runokirjaan tarttuu. Pitäisi kyllä kokeilla lukia ihan kannesta kanteen niitäkin. ;) Jos ne vaikka avautuisi siten uudella tavalla.

    P.S. Lukutaitoa tuettu lahjottamalla!

    - Elsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu mulla: yleensä hypin ja poimin runoja sieltä täältä sattumanvaraisessa järjestyksessä. Fiiliksen täytyy myös olla oikea, kun runokirjaan tarttuu. Yleensä luen runoja kesällä, mutta tänä kesänä en lukenut yhtään, vaikka kirjastossa kävin runokirjoja vilkuilemassa. Pitäisiköhän kokeilla nyt syksyllä. Ottaisi kirjastosta runokirjan ja tallustelisi jonnekin ruskaiseen ympäristöön hiljaisuuteen. Voisi toimia!

      Mahtavaa, että tuit! Nyt saadaan jo 9 kk lukukoulutus! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!