Miika Nousiainen: Metsäjätti

Metsäjätti, Miika Nousiainen.
Otava 2011. 286 s.


Hevi on kuin mekaaninen metsäteollisuus: tehdään perusasiat kunnolla, oiotaan mutkat ja lopputulos on kovaa tavaraa. 

Miika Nousiaisen kolmas romaani Metsäjätti (2011) vie lukijansa Törmälään, alati pienenevään paikkakuntaan Keski-Suomessa. Sen tärkein elin, sydän, on puunjalostustehdas. Vaikka kylän sydän sykkii elinvoimaisena ja modernisoituna, ulkopuolinen uhka vaanii sitä(kin) kohti. Toisena kertojana toimiva Pasi on irtaissut itsensä lukion jälkeen irti Törmälästä, lähtenyt opiskelemaan kauppikseen, saanut työpaikan Metsäjätistä ja niin hienon tittelin, että sen kertominen lapsuuden ystävälle, Jannelle, saa Pasin vähän nolostumaan. Pasin pomo Turo lähettää tämän Törmälään polkaisemaan käyntiin yt-neuvottelut. Pasille ei ole helppoa mennä puhkomaan Törmälän sydäntä, jossa ovat töissä suurin osa lapsuuden ystävistä mukaan lukien Janne, joka monen muun tavoin on seurannut isänsä jalan jälkiä. Hän on teoksen toinen kertoja, mikä luo tarinaan terävää vastakkaisuutta. Miten käy, kun oman kylä poika irtisanoo leivästään ystävät, tutut ja näiden isät, jotka ovat olleet tehtaassa töissä aina? Käyttääkö Jannekin valtaansa ja irtisanoo ystävyytensä Pasiin? Kannattaako elämässä mikään?

Metsäjätin realistisuudesta kumpuaa arkinen tuoksu. Teoksen toinen puoli pukeutuu mustaan, asialliseen pukuun ja toinen kulahtaneisiin työhaalareihin. Metsäjätti on hyvin miehinen, naisten ääni on marginaalinen. Eniten naisnäkökulmaa tuo Pasin raskaana oleva vaimo, joka kuvataan stereotyyppisenä suomenruotsalaisena: kauniina, huoliteltuna ja rikkaasta perheestä tulevana. Onhan teoksessa paljon muutakin stereotyyppistä, kuten se, että duunarit viihtyvät kantapubissaan, mutta se ei häirinnyt lainkaan lukukokemustani. Metsäjätissä ihmiset tulevat niin lähelle lukijaa, että heidät voi nähdä tulevan vastaan kadulla väsyneenä työpäivän jälkeen tai kaupassa työntämässä täyteen lastattua ostoskärryä. Lukijan valtaa tunne, kuin hän olisi aina tuntenut Pasin ja Jannen. Teos kertoo yt-neuvottelujen lisäksi heidän ystävyydestään, jota Metallican musiikki rytmittää yhä aikuisiälläkin. Vain Janne tietää Pasin karusta lapsuudesta, jota tämä ei itse uskalla katsoa silmiin. Lapsuutensa traumat Pasi on onnistunut piilottamaan jopa vaimoltaan. 

En varmaan olisi tarttunut Metsäjättiin ellei kiinnostus olisi herännyt positiivisten arvioiden myötä. Kun aikoinaan luin Vadelmavenepakolaisen (2007), en vaikuttunut ja päätin jättää Maaninkavaaraan tutustumisen hamaan tulevaisuuteen. Nyt olen varma siitä, että voisin senkin teoksen Nousiaiselta lukea. Metsäjätti oli  nimittäin paras elokuussa lukemani teos ja muokkasi kuvitelmiani Nousiaisesta kirjailijana. Siis mitä, mieshän on mainio! Luin Metsäjättiä nautinnolla ja ahmien enkä olisi halunnut jättää lukemista kesken hetkeksikään. Se on teos, jota takuulla suosittelen ihan kaikille, jotka kysyvät lukuvinkkejä. Metsäjätti onnistuu kostuttamaan silmäkulmaa, sen musta huumori puraisee jäljen ihoon ja saa lukijan usein hymyilemään. Kansien sulkemisen jälkeen tuntuu, kuin joutuisi sanomaan heipat hyville ystävilleen. Metsäjätti on totinen purematta kuitenkaan hampaita tiukasti huuleen niin, että veri alkaa maistua suussa. Ei, teoksen vire on silti lempeän asiallinen, josta jää sellainen olo, että eiköhän tästä aina jotenkin selvitä, elämästä.  

Täällä sitä ollaan, yhteiskunnassa. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut. Malja yhteiskunnalle. Malja meille, jotka emme ole luovuttaneet, vaikka yleensä näyttää siltä, että pitäisi. 

Metsäjättiä on luettu todella paljon. Arvion ovat kirjoittaneet muun muassa LuruKatja ja Amma, joka on tehnyt kattavan listauksen muihin blogistanian arvioihin. 

Kommentit