Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa

Mansikoita marraskuussa, Pirjo Hassinen.
Otava 2011 [2000]. 330 s. Seven-pokkari.
Sillä Lasse ei voisi enää koskaan käyttää sitä samaa kuolemaa, ei missään, ei televisiossa eikä elokuvissa eikä teatterinlavalla, koska jos hän sen tekisi, se tuntuisi fuskaukselta ja aidan ali menemiseltä, sillä todellisen tähden oli kuoltava joka kerta eri tavalla, juotava kuppi kahvia eri tavalla, syötävä eri tavalla jokainen roolin vaatima omena tai keksinpala. 

Kun Anna ja Lasse tapaavat yliopiston luennolla, Anna aistii Lassessa manhattanin. Lapsena tuoksu toi mieleen kaikkea hienoa, sädehtivää, hattaranmakeaa. Myöhemmin sen sijaan menestystä. Suurenmoista tulevaisuutta kirkkaissa, hyväilevissä valoissa. Anna päättää muovata Lassesta näyttelijän, ei tosin mitä tahansa vaan tähden. Hän näkee Lassessa näyttelijän raamit, vaikkei tämä itse uskokaan omaavansa sellaisia taitoja. En ollut koskaan ennen nähnyt sellaisia kasvoja. Kasvoja, joilla ei ollut mitään, mutta joilla vielä joskus voisi olla kaikki. Anna aloittaa päättäväisen työn saadakseen Lassen itsensä ja muut huomaamaan saman kuin hän itse: tähtipölyn, parhaimman kaikista. 

Pirjo Hassisen Mansikoita marraskuussa (2011 / 2000) on tarina avio- ja työparista, Annasta ja Lassesta, ja heidän rakkaudestaan. Kestääkö rakkaus kuuluisuuden luoman paineet ja vieläpä ilman, että kummankaan silmät sokaistuvat? Muistaako Lasse tähtipölyssä kimmeltäessään, kuka on hänet siihen loisteeseen auttanut? Mansikoita marraskuussa avaa lukijalle ovet teatterilavan taa, takahuoneiden kiivaisiin keskusteluihin ja hiostaviin harjoituksiin, joissa onnen hetket pysäyttävät kaikki. Teoksen ympärillä kieppuu koko ajan kuuluisuus. Mitä se voi ihmiselämälle tehdä, mihin harhauttaa ihmisen ja potkiiko se avioliiton mustelmille? 

Anna kertoo niin alulle kuin lopulle kolme erilaista versiota. Kertojana Anna on helposti lähestyttävä, ja hän tulee hyvin tutuksi hieman yli 300 sivun aikana. Lukija voi olla jo ennalta varma, miten Anna suhtautuu johonkin asiaan ja miten hän toimii. Hassisen henkilökuvaus on tarkkaa ja etenkin loppua kohden entistä intensiivisempää, kun ihmissuhteet myllertävät. Tästä kaikesta huolimatta oma suhteeni henkilöihin jäi aika viileäksi. Kun aloin lukea teosta, se imaisi mukaansa ja pidin niin Annasta kuin Lassesta. Mitä enemmän Lasse alkoi loistaa parrasvaloissa, sitä etäisemmäksi hän alkoi jäädä ja sitä enemmän aloin tuntea vastenmielisyyttä Lassea kohtaan. Tämä toisaalta lienee tarkoituskin, koska kuuluisuus pyörryttää Lassen onnesta sekaisin ja muokkaa hänestä itsekeskeisen tähden. Harmi vain, että myös Annan luonteenpiirteet ja jatkuva Lassen paapominen alkoivat tympäistä. Kannet suljettuani en jäänyt kaipaamaan kumpaakaan henkilöä.

Mansikoita marraskuussa pääsi Helsingin Sanomien Lukijoiden 100 suosikkia -listauksessa sijalle 61. Tarina on varmasti mukaansa tempaava lukijoille, joille teatterimaailma on tavalla tai toisella tuttua. Hassinen kuvaa ihmissuhteiden lisäksi paljon juuri teatteriesitysten rahoitusta, sponsoreiden hankkimisen ongelmia, sopivien näyttelijöiden löytämistä, palkkaamista ja kouluttamista. Minua kiehtoi eniten kuuluisuuden kuvaus: sen saamiseksi raivattu työ ja yöttömät yöt ja se, miten kuuluisuus yksilöön voi vaikuttaa. Kestääkö hän kuuluisuuden paineen ja antaako hän itsensä kuuluisuudelle ihan kokonaan niin, että käsite henkilökohtainen katoaa? Valitettavasti yksi kiinnostava elementti ei kuitenkaan riittänyt vaan teos jäi yhtä kylmäksi kuin pakkasesta suuhun napattu mansikka. Sen tahtoi nopeasti vaihtaa johonkin miellyttävämpään.

Mansikoita marraskuussa ei ole blogatuin kirja, sillä löysin siitä vain pari kirjabloggarin laatimaa arviota: Margitin ja Rva Kepposen. Lisäksi Kirjavinkeistä löytyy lyhyt arvio. 






Kommentit

  1. En tiedä, onko vika täällä päässä vai missä, mutta nuo kaksi ylintä sivupalkin Syyskesä-kuvaa peittävät osan tekstistä. :(

    VastaaPoista
  2. Huomasin saman juuri! Ei onnistunut ihan niin kuin ajattelin. :) Toivottavasti nyt näkyy taas oikein. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!