Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Kuin jokin päättyisi (The Sense of an Ending),
Julian Barnes. Wsoy 2012 [2011].
Aikamme kertojia -sarja. 157 s.


Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi (Wsoy 2012) oli minulle teos, jota odotin kirjastosta niin kiihkeästi, että lähes menetin kärsivällisyyteni ja tuumin, ostaisinko kirjan itselleni. Onneksi maltti piti, sillä tällä kertaa kutina siitä, että ihastuisin kirjaan, ei pitänyt paikkansa. Koska olisin niin halunnut pitää Barnesin teoksesta, on ollut hankala kirjoittaa arviota, jossa toivoisin käyttäväni muita sanoja: elämys, ravisteleva ja mahtava. Voi, kunpa voisin!

Kirjan alussa seurataan minäkertojan Anthony Websterin, tuttavallisemmin Tonyn, nuoruutta. Kun kouluun saapuu uusi oppilas, Adrian, tämä astuu mukaan Tonyn, Colinin ja Alexin porukkaan. Adrian saa älykönmaineen, jota Tony ei voi olla ihailematta. Pojat pohtivat niin elämän filosofisia kysymyksiä kuin tutkivat elämää nuoruuden innolla ja haaveilevat tietenkin tytöistä. 

Nuoruudesta siirrytään sulavasti nykyhetkeen. Hiljattain eronnut Tony on jo eläkeiässä ja joutuu kohtaamaan menneisyyden uudelleen saadessaan yllättävän perinnön. Sen mukana hänen elämäänsä palaavat nuoruuden ensimmäinen tyttöystävä Veronica ja hänen kauttaan myös Adrian. Tony rakentaa nuoruuden muistoja uudelleen niistä paloista, jotka hän uskoo muistavansa. Kuin jokin päättyisi saa lukijan pohtimaan juurikin sitä, miten ihminen kokoaa muistonsa joka kerta uudelleen ja joka kerta muistot näyttäytyvät erilaisina. 

Odotin koko ajan Barnesin pienoisromaania lukiessani, että alkaisin pitää siitä. Toistelin itselleni, että kyllä minä pian koen jotain uskomatonta. Ihan kohta. Ei mene enää kauaa. Lopulta olinkin jo viimeisellä sivulla, tuskastuneena. Tässäkö tämä oli? Lukemisen jälkeen jäi tunne, ettei Barnesin teos tarjonnut minulle mitään uutta. Pidin kyllä kauniista kielestä, jota oli pakko jäädä välillä pyörittelemään suussa. Kerrontatyyli on kuitenkin sen verran verkkainen ja laahaava, että välillä piti ravistella mieltä takaisin tarinan pariin ja kävipä ajoittain niinkin, että piti palata lukemaan jokin pätkä uudelleen. Tarttumapintaa oli vaikea löytää, haparoin ja vaikka kuinka yritin, en saanut otetta Tonysta tai muista henkilöistä. Romaanin lukemisesta on nyt kulunut melkein kuukausi, mutta mieli ei kaipaa palaamista, uudelleen yrittämistä. 

Kuin jokin päättyisi on teos, joka on joko yhtä kirkas väläys kuin pamahtava ilotulitus tai sitten käy niin, että ilotulite jää laukaisualustalle. 

Barnesin teosta on luettu todella paljon blogeissa. Jokke kiteyttää hyvin myös itsessäni heränneitä ajatuksia, Maria pitää Barnesin romaania taidokkaana, Villasukan lukukokemus jäi pettymykseksi mutta pitää Kersi Juvan suomennosta upeana ja Susa antaa teokselle täydet viisi tähteä. 

Kommentit

  1. Minulle kävi samoin tämän kanssa. Kaunis kieli, ihan joo hieno tarina, mutta ilotulite jäi lähtöasemiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin niin paljon enemmän.. Harmitti kovasti.

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä! Minustakin Barnesin teos tuntui jopa kuluneelta - saman idean varaan törmättyihin teksteihin tuntuu törmäävän kirjallisuudessa koko ajan, en jaksanut enää millään vaikuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin, että Aikamme kertojia -sarjaan kuuluvana teos olisi hyvä -harmi, ettei niin ollut tällä kertaa. Olen muutenkin tainnut viime aikoina lukea liikaa kolmiodraamoja -ajattelin, ettei tässä olisi, mutta niin vai oli, heh.

      Poista
  3. Tämä on yhä lukulistallani, vaikka on tullut näitä ei niin ihastuneita arvioitakin. Tämä on niin lyhyt, ettei edes haittaisi vaikkei olisikaan mieleinen. Luen kun tulee vastaan. =D Tulee varmaan ihan kohta. Kaupungilla kävelykadulla. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hyvä pointti Irene! Barnesin teos jakaa kyllä lukijakuntansa. Kannattaa kokeilla, kumpaan itse kuulut.

      Poista
  4. Olen mielenkiinnolla seuraillut keskustelua tähän kirjaan liittyen, mutta olen melko vakuuttunut, etten itse aio tähän tarttua. Jokin ennakkoaavistus tökkii vastaan ja se jotenkin vahvistuu näitä arvioita (jopa positiivisia) lukiessani.

    Ei tietenkään pidä sanoa "ei koskaan", mutta ainakin tällä hetkellä on niin paljon kiintoisaa luettavaa, ettei ihan heti tee mieli tarttua "epäkiinnostavaan" ;)

    VastaaPoista
  5. Minulle tämä kirja oli iso juttu. Muistaakseni viime vuonna yli sadan luetun kirjasta toiseksi tai kolmanneksi paras.

    Barnes on tiivistyksen mestari ja kutoo upeaa tarinaa, joka tuntuu kauan.

    Minä taas olisin niin halunnut pitää Westön kirjasta, sillä kannahan jo kolmattakymmenettä vuotta mukanani yhtä hänen kolumniaan, mutta kun en syty. Kochin Lääkäri taas tänä vuonna...

    Siis näin pitkästi siksi, että just valittelin yhdessä blogissa tyyliin 'minä niin haluaisin pitää Westön kirjasta ja aikakausikin on oikea, mutta kun ja...'

    VastaaPoista
  6. Ihan kuin olisi omia ajatuksiaan lukenut eli olen kanssasi täysin samaa mieltä :) Minä ennakkorakastuin kirjaan ja ensimmäinen sivu lupaili hyvää, mutta sitten lähti matto jalkojen alta. Ei iskenyt, ei vetänyt, vaikka hienoja ajatuksia ja kielihelmiä väliin mahtuikin. Kansi on ihana :)

    Olipa kiva ehtiä vaihtamaan tästä muutama sana kanssasi lauantaina :)

    VastaaPoista
  7. Ihan samaa mieltä! itse tartuin kirjaan alun perin ystävän suosituksesta, kun tämä hehkutti pitkästä aikaa löytäneensä kirjan, joka hukutti alleen kaiken muun. Koko lukemisen ajan odotin, että itselle kävisi samoin, mutta ei - ja sitten kirja olikin jo loppu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!