lauantai 23. marraskuuta 2013

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teemestarin kirja, Emmi Itäranta.
Teos 2012. 266 s.


Vedellä ei ole alkua tai loppua, mutta kuolemalla on molemmat. Kuolema on molemmat. Toisinaan kuolema kulkee kätkettynä veteen, ja toisinaan vesi karkottaa kuoleman, mutta ne kulkevat aina yhdessä, maailmassa ja meissä.

Täysikäisyyden kynnyksllä oleva Noria elää maailmassa, joka voisi olla mahdollista. Maailma, jossa me nyt elämme, on ollut jo kauan mennyttä. Sen jälkeen on koittanut Hämärän aika, josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Noria elää muuttuneessa Suomessa, jonka eteläosasta suurin osa on huuhtounut mereen, talvia ei enää ole ja makeasta vedestä on pulaa. Maa rutisee kuivuuttaan, ja sotilaat tarkkailevat alati kotien vesikiintiöitä ja veden käyttöä.

Tunturin sydän kätkee sisäänsä ainutlaatuisen mutta myös vaarallisen salaisuuden. Noria tietää sen heti, kun isä paljastaa pitkään varjellun paikan. Noria kuuluu teemestarien sukuun ja on myös pian itse teemestari. Heidän ikiaikainen tehtävänsä on varjella vettä, sen vapaata virtaamista ilman ihmisten kahleita. Kun lukija astuu mukaan teeseremoniaan matalan vierasoven alta, karu maailma jää hetkeksi ulkopuolelle. On vain hiljaisuus ja rauha, kuumenevan veden suhina. Rauha on kuitenkin harhaa. Ihmisten arki on selviytymistä, päivästä toiseen. Vettä on hankala saada riittämään. Norian parhaan ystävän Sanjan perheenjäsenten silmistä kuvastuu pelkkää harmaata, uupumusta. Sanja sen sijaan täyttää päivänsä tutkimalla kaikkia entismaailman löytöjään. Yhdessä Norian kanssa hän kaivelee muovihautaa, jonka muovipussien repaleiden ja teknisen romun alta saattaa löytyä lähes ehjiäkin laitteita. Yhden niistä Sanja saa toimimaan ja kummallinen nauha alkaa pyöriä. Huoneeseen kajahtavat sanat saavat tyttöjen sydämet lyömään tiheämmin. Alkaa valtava projekti, jonka riskit ovat suunnattomat.

Pinnalla mikään ei liikahda, mutta hitaasti elämämme etsii muotonsa niiden asioiden mukaan, joista emme voi puhua kenellekään.

Teemestarin kirja vie mukanaan kuin virtaus, jonka kylmyys pitää katseen terävänä. Itärannan kieli soljuu kauniisti ja maistuu raikkaalta. Kielen virrasta on vaikea hypätä pois, ja jouduinkin pakottamaan itseni laittamaan kirjan sivuun, jotta jaksaisin nousta aamulla töihin. Vaikka luen vähän tieteiskirjallisuutta, pidin Teemestarin kirjaa lukiessani siitä, etten kertaakaan ajatellut lukevani sci-fiä. Sen sijaan ajattelin monta kertaa, että luen nuorille suunnattua kirjaa. Lieneekö tähän syynä Booksynkin mainitsema osittainen samankaltaisuus Norian ja Suzanne Collinsin Nälkäpeli-kirjojen Katnissin kanssa? Eipä tuo kuitenkaan lukukokemustani häirinnyt, mutta Itärannan teosta voisi hyvin vinkata nuorellekin. Noriasta on helppo pitää, ja hänelle toivoo käyvän hyvin -vaikka se mahdotonta lieneekin.

Itärannan luoman dystopian voi helposti kuvitella todeksi. Toisaalta on myös aika karmivaa, että kirjan maailmaan sulahtaminen käy niin vaivattomasti. Teos ravisteleekin lukijaa miettimään tulevaisuutta, johon olemme ajautumassa. Lisäksi se saa lukijan selkä seinää vasten miettimään, mitä tämä itse tekisi Norian tilanteessa. Mikä lopulta on oikein, mikä väärin?  Onnellinen loppu on mahdottomuus mutta toivoa on aina. Toivossa näkyy virtaavan veden uoma. Suosittelen lämpimästi niillekin, jotka yleensä välttelevät sci-fiä.

Itärannan teosta on luettu paljon blogeissa. Viimeisin taitaa olla essielinan arvio. Kattava lista moniin muihin arvioihin löytyy Linnean arvion lopusta. Muualta mainittakoon ainakin HS

12 kommenttia:

  1. Dystopia-aiheiset kirjat eivät ole minua suuremmin houkutelleet lukemaan, mutta tämä Teemestarin kirja kyllä kuulostaa hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Uskon, ettet edes huomaa laillani sitä, että luet sci-fiä. :) Minäkin luen dystopia-aiheisia kirjoja todella vähän, mutta tämä kiinnosti, kun sitä niin paljon viime vuonna hehkutettiin. Kannatti lukea! :)

      Poista
  2. Kuvaat kirjaa kauniisti. Vaikka kirjan maailma onkin niin lohduton, siinä on silti jotenkin seesteisen toiveikas tunnelma. Pidin siitä, ettei Itäranta hukuta lukijaa rankkaan ja ahdistavaan dystopiaan vaan antaa lukijankin hengähtää ja mietiskellä rauhassa tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos essielina! Totta, lukijalle ei tule yhtään tukahtunut ja ahdistunut olo. Kirjan sulkemisen jälkeen olo on toiveikas, mietteliäs ja rauhallinen.

      Poista
  3. Tämä oli viime vuoden suosikkini. Kirjahan on huomattu myös ulkomailla ja kirjailija itse on kääntänyt sen engl. kielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Mai! Minulla tämä ei ihan suosikkeihin yllä, sen kova kärki nyt on, mutta ehdottomasti Teemestarin kirja kuuluu niihin hyviin lukukokemuksiin. Luinkin arvion teon jälkeen englanninkielelle kääntämisestä. Mahtavaa! :)

      Poista
  4. Vaikka en ole innostunut kotimaisesta kirjallisuudesta kovinkaan, niin jotenkin minua kiinnostaa tämä kirja. Luen ehkä jos tulee vastaan. =D

    VastaaPoista
  5. Tämä on hyvä kirja ja sopii varmasti tosiaan niillekin, jotka eivät normaalisti dystopiaa lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sopii, tätä ehdottomasti voi suositella kaikille. :)

      Poista
  6. Tätäkään kirjaa en ole vielä lukenut... Tekstisi perusteella minua odottaa siis upea lukukokemus! Kiitos hienosta esittelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olehan hyvä! Toivottavasti tartut tähän teokseen. :) Minullekin, joka en ensimmäisenä ole tarttumassa sci-fiin, tämä oli hieno lukukokemus.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!