Albert Camus: Rutto

Rutto (La peste), Albert Camus.
Otava 2009 (ensimmäisen kerran 1948, ranskaksi 1947).
suom. 1947 Juha Mannerkorpi,
uuden tarkistetun käännöksen laatinut Jukka Mannerkorpi.
Seven-pokkari, 414 s.


Ensimmäinen kuollut rotta makaa portailla. Pian niitä löytyy yhä enemmän kuin pieniä kynnysmattoja, jotka toivottavat ei-toivotun vieraan tervetulleeksi: ruton. Albert Camus kuvaa teoksessaan Rutto kuvitteellisen Oranin kaupungin taistelua epidemiaa vastaan 1940-luvun Algeriassa. Tarinaa kertoo tohtori Bernard Rieux, joka muiden kaupunkilaisten tavoin eristetään muulta maailmalta. Kaupungin portit kolahtavat kiinni, rakastetut erottaa kylmä muuri. Paiseet ja kuume ovat merkki tartunnasta, ja rutto niittää ihmisiä yhä kiihtyvällä tahdilla. Ruumiiden hävitys käy päivältä päivältä vaikeammaksi. Ihmisten elämä kulkee varpaillaan pahinta väistellen. Parempien aikojen merkkien etsintä ei hyödytä, sillä erehtyminen saattaisi viedä loputkin elämänilot. Ihmisten keino selviytyä on jatkaa kahviloissa, kuppiloissa ja elokuvissa käymistä, vaikkakin samaa elokuvaa joutuu katsomaan kerta toisensa jälkeen ja kahviloistakin loppuvat hiljalleen tarvikkeet. 

Camusin kerronta tuo eristetyn kaupungin hiljaisuuden, kuolevien tuskanhuudot ja ihmisten pelon lähelle lukijaa. Kuiva hiekka saa silmät kutisemaan, suun kuivumaan ja katseen pälyilemaan. Ruton voi hyvin kuvitella nykypäivän maailmaan: ensin hätää vähätellään, kunnes epidemia sitten raivoaa ympäriinsä, oman tilansa vallanneena. 

Teos oli ensimmäinen lukemani Camusilta, ja luin Ruttoa todella pitkään, hieman yli kuukauden. Lukemistani voisi hyvin verrata autoilijaan, joka ei hallitse autonsa kaasun käyttöä. Luin nimittäin Ruttoa välillä vauhdilla, kunnes se tyssäsi yhtä nopeasti kuin oli alkanut. Innostus, tyssäys, innostus, tyssäys. Välillä vaihdoin kokonaan toiseen kirjaan. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt lukea Camusin teoksen, koska sen olin omalle tbr-listalle rustannut, joten palasin kirjan pariin aina uudelleen -joskin välillä hieman vastahakoisesti. Lukutahtini kaasutteli rehvakkaasti eteenpäin aina, kun kuvailtiin ihmisten tummanpuhuvaa arkea, jonka varjoissa rutto piileksii ja sitä, millaisia keinoja selviytymiseen ihmisillä oli. Kuolinmäärien kasvaessa rutto muodostuu kaikkien yhteiseksi vastustajaksi, jota vastaan ihmiset taistelevat me-hengessä. Niin köyhät kuin rikkaat kuuluvat samaan isoon piiriin.

Lukutahtini hidastui kuitenkin silloin, kun Rieux tai joku hänen tovereistaan alkoi kertoa esimerkiksi omasta taustastaan. Vaikka kuinka yritin lisätä lukutahtia ja pysyä tarkkaavaisena, kiireetön kerronta sai päinvastoin silmäluomet painaviksi. Pitkät lukutauotkaan eivät osoittautuneet toimiviksi, koska henkilöitä on paljon ja itse olen aika hyvä unohtamaan, kuka olikaan pappi ja kenen vaimo olikaan parantolassa. Toisaalta harmittaa, että Rutto jäi itsellä laihaksi lukukokemukseksi, koska teoksesta saisi syvällisiä tulkintoja ja kaivella vertauskuvia. Ne jäävät tällä kertaa kuitenkin toisten löydettäviksi. Minulta ne taisivat tällä kertaa jäädä kaasuttelun ja jarruttelun jalkoihin. 

Ruton juonesta ja henkilöistä on kattavasti kirjoittanut Jokke. Muuten kirjablogeissa onkin vähänlaisesti arvioitu Camusin teosta. Muualta arvio löytyy ainakin Kirjavinkeistä. 


Kommentit

  1. Arvostelin tämän aikoinaan omaan blogiini, pidin kirjasta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, M, että tykkäsit. :) Harmi, kun minuun ei tällä kertaa iskenyt.

      Poista
  2. Hieno tiivis bloggaus, kiva kun sait luettua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Tätä olikin haastava kirjoittaa, koska kirja jäi niin etäiseksi ja sirpaleiseksi, kun jätin sen pitkiksi hetkiksi kesken. Ihailin sinun tarkkaa arviotasi! :)

      Poista
  3. Muistelen, että minullakin tämän lukeminen sujui vähän samantyylisesti. Sivullinen puolestaan koukutti saman tien loppuun asti. Rutto jäi kuitenkin mieleen vaikuttavana lukukokemuksena, jonka muistan edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivullisen aion vielä joskus lukea, koska siitä olen kuullut paljon hyvää. Vaikuttava Rutto kyllä on, ja sen tunnelma jää mieleen. Harmi, että teos ei nyt täyttänyt odotuksia.

      Poista
  4. Pidin kovasti Rutosta, tai niin paljon kuin väliin aika äklöttävästä ja ahdistavasta kirjasta voi sanoa pitävänsä. Luin tämän aikoinaan ollessani todella kipeänä itsekin, mikä todennäköisesti lisäsi lukutunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on sattunut oiva kirja luettavaksi kipeänä ollessasi, huh! ;) Karu tunnelma tosiaan on vahva ja jää mieleen.

      Poista
  5. Kiinnostavaa lukea tästä kirjasta, kiitos! Oli myös helpottavaa kuulla, että lukemisesi oli noin tempovaa. Minullakin on samanlainen lukukokemus, paitsi etten ole päässyt kirjassa alkua pidemmälle. Nyt sain taas uutta intoa yrittää, kiitos sinun! Sivullisen luin vuosia sitten ihan hetkessä ja olin hyvin vaikuttunut. Suosittelen tutustumaan siihen seuraavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Epäilin jo, että onko minussa lukijana jotain vialla, kun monet pitävät Rutosta ja toivoin, että itsekin tykästyisin. Onneksi en ole ainut, jolla on ollut päinvastaisia kokemuksia. :) Mahtavaa, jos sain sinuun uutta intoa tarttua kirjaan uudelleen! Omalla kohdallani luulen osasyyn olevan väärässä hetkessä. Ehkä Ruttoa olisi pitänyt lukea lomalla eikä hektisenä koe- ja ainekorjausaikana... Noh, aion joka tapauksessa antaa Camusille vielä jatkossa mahdollisuuden, koska Sivullisen haluan vielä lukea. Kiva kuulla, että se on ollut positiivinen kokemus!

      Poista
  6. Olen lukenut Camusilta Sivullisen ja 'Maanpako- ja valtakunnan'. Tykästyin varsinkin Sivulliseen. Kiitos mielenkiintoisesta Rutto-arviostasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivullinen pitää kyllä vielä jonain päivänä lukea. Jospa se innostaisi enemmän kuin Rutto. :)

      Poista
  7. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta ei vain ole tullut vielä etsittyä sitä kirjastosta. Pitäisi ottaa selvää mitä minä kirjasta pitäisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiinnostava kuulla, iskisikö tämä enemmän sinuun :)

      Poista
  8. Voi harmi että lukukokemus oli noin takkuinen (kuvaat sitä kyllä tosi hauskasti ja osuvasti! :D ), sillä kirjan juoni kuulostaa tosi hyvältä. Camus kiinnostaisi kovasti minuakin, mutta taidan lukea sitten joskus mieluummin Sivullisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos Sara :-D Rutto oli kieltämättä pienoinen pettymys, sillä jotenkin odotin muuta..häkellyttävämpää kerrontaa. Sivullinen pitää kyll vielä testata!

      Poista
  9. Tämä kuuluu ehdottomasti kirjoihin jotka haluan seuraavaksi lukea! Hieno arvostelu ja hyvin kuvailtu, itselläni on ollut samanlaisia lukukokemuksia joidenkin kirjojen kanssa :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!